Kirkkosanomat 20/2013
Jakelupäivä 18.12.2013
Pääkirjoitus 23.2.2011Marja Rautanen Tule kaverikseni!Vuosia sitten minulla oli mahdollisuus päästä Kirkon Ulkomaanavun matkalla tutustumaan Nepalissa tehtävään työhön. Ensimmäisinä päivinä tutustuimme pääkaupunki Katmanduun. Oli varhainen aamu, kun lähdimme kohti orpokotia. Jälleen orpokotiin oli tuotu toistakymmentä vauvaa, jotka oli löydetty temppeleiden edustoilta.Orpokodissa oli ennestään iso joukko eri-ikäisiä lapsia. He tarttuivat meihin käsistä ja jaloista. Pienikin lapsi osasi jo pyytää ”Be my sponsor”, tule tukijakseni. Kilpailu siitä, saiko joku kaukaisen ystävän, oli kovaa. Yhteisvastuukeräyksen teemaksi on valittu nuorten yksinäisyys Suomessa ja Mosambikissa. Mosambikissa lapset ovat paljon haavoittuvampia kuin Suomessa. Lapset jäävät usein orvoiksi vanhempien kuoltua aidsiin. Yksin jäänyt lapsi on suuressa vaarassa joutua kaltoin kohdelluksi. Jokainen tietää, mitä yksinäisyys on. Joku meistä on ollut lapsesta saakka yksinäinen. Toista on alettu vältellä päiväkodissa tai koulussa. Syrjiminen jättää jälkensä itsetuntoon, häpeä on yksinäisen ystävä. Nuorille kaverit ovat tietyssä iässä tärkein tapa peilata omaa itseään elämää vasten. Suomessa nuoria auttavat Suomen Punainen Risti, Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja Suomen Mielenterveysseura erilaisilla tukitoiminnoilla. Mosambikin pääkaupungissa Maputossa tehdään aika lailla samanlaista työtä. Nuorille hankitaan aikuinen tukihenkilö ja he pääsevät kouluun ruokahuollon piiriin. Yhteisvastuu – nimensä veroinenHarva keräys ponkaistaan liikkeelle yhtä juhlallisesti kuin Yhteisvastuukeräys. Tasavallan presidentti pitää puheen, joka lähetetään televisiossa keräyksen alkamispäivänä. Tänä vuonna arvioidaan noin 40 000 ihmisen lähtevän mukaan kerääjiksi. Näyttää siltä, että yhä useampi haluaa tehdä hyvää lähimmäisen hyväksi. Koska kaupungeissa ei aina päästetä kerääjiä sisälle, on lähdetty isommalla joukolla markettien edustoille, toreille ja ostokeskuksiin. Samalla keräys saa ilmaista mainosta. uomalaisten asenteet ovat kääntyneet selvästi myönteisemmiksi myös kehitysmaiden auttamista kohtaan. Maailma on avautunut itse kullekin, joten hätä ja köyhyys ovat tulleet tutuiksi. Kirkolle vapaaehtoiset kerääjät ovat aarre. Vuosien mittaan seurakuntiin on kertynyt joukko, joka panee toimeksi. Mutta tärkeintä ei ole vain keräyksen tulos, vaan halu olla mukana tekemässä elämää hiukan paremmaksi. Se riittää yhdelle ihmiselle.
|
Uusimmat kommentit