20.2.2013

Marja Rautanen

Kolmas aika

Eläkkeelle jääminen on jokaiselle vähän erilainen juttu. On ihmisiä, jotka jo vuosia aikaisemmin tietävät, milloin he jäävät pois työelämästä. Suurin osa meistä taitaa kuitenkin olla niitä, jotka miettivät asiaa moneen kertaan. Usein asian ratkaisee ikävä tai sitten oikein mukava sattuma. Eläkkeelle jääminen tuntuu oikealta ratkaisulta.

Tampereen seurakunnat on järjestänyt muutaman vuoden välein eläkeikää lähestyville kolmen kerran sarjan, jossa työntekijät voivat keskustella toistensa ja asiantuntijoiden kanssa. Nyt olivat vuorossa 1951 tai sitä aiemmin syntyneet.  

Niinpä eräänä aamuna meitä oli 18 koolla työtoveria. Halusimme kuulla, miten eläkeikään kannattaisi valmistautua. Kolmetuntista tilaisuutta veti tohtori Eira Hernberg, jonka kanssa lähdimme keskustelemaan tulevista vuosista, luopumisesta ja arvostuksesta. Työkaluna käytettiin omaelämänkerrallisen muistamisen menetelmää.

Olisi voinut luulla, että olisimme puhuneet nykyisyydestä ja tulevaisuudesta. Mutta Eira Hernberg pyysi meistä jokaista kertomaan omasta ja isovanhempiemme lapsuudesta. Äkkiä olimme lapsuutemme koulutiellä tai potkimassa palloa muiden kanssa. Jokainen meistä suorastaan odotti omaa vuoroaan.  Meillä oli paljon kerrottavaa. Me kaikki olimme tavallisista kodeista.  

Työtoverini tuntuivat olevan tyytyväisiä elämäänsä. Tähän ikään ehtineillä on ollut jo monenlaista vastoinkäymistä, murhetta ja kuolemaa, mutta niiden kanssa oli eletty.  

Meidän syntyessämme sodasta oli kulunut vasta viisi vuotta.  Moni oli menettänyt puolisonsa, veljensä tai ystävänsä.  Pohdimmekin, mitä sodan läheisyys on vaikuttanut meihin. Miten vanhempamme pystyivät ottamaan lapset huomioon, kun omatkin tunteet olivat vielä sekaisin? Sodasta tulleilla miehillä oli pitkään unettomuutta ja ahdistusta. Toisaalta lapsen syntymä antoi kaikille uutta uskoa tulevaisuuteen.

Vähitellen työ vei mennessään. Alkoi valtava korjaaminen tai uusien kotien rakentaminen. Synnyimme aikaan, jolloin kaikkialta kuului työn ja korjaamisen kalke. Tampere on vetänyt aina uusia sukupolvia töihin tai opiskelemaan. Meidänkin joukossamme oli vain kaksi paljasjalkaista. Tähän ei näytä tulleen muutosta; kotikaupunkimme on edelleen haluttu kotipaikka.

Meillä on jäljellä vielä kaksi kokoontumista. Seuraavaksi saamme tietoa eläkkeistä asiantuntijan opastuksella. Lopuksi meille kerrotaan, miten pidämme itsemme hyvässä kunnossa mahdollisimman pitkään.

Itselleni tämä kokoontuminen oli merkityksellinen.  Olen muistellut eri ihmisten kertomuksia.  Sain jakaa kokemuksia, jotka kaikki kertoivat siitä, että tästä eteenpäinkin on hyvä jatkaa.

Kiitokset teille, jotka olitte mukana tekemässä tätä päivää!