Kolumnit

Uusimmat kommentit

Papin parfyymiKorhonen Pentti  15.2.2014 21.15
Papin parfyymiTampereen Kirkkosanomien toimitus  26.11.2013 10.57
Papin parfyymibirgitta rantala  4.11.2013 17.42
Kestääkö se niin kauan?Helena Nuutinen  9.9.2013 15.08
Kestääkö se niin kauan?Liisa Haanpää  16.8.2013 22.28
Share |

12.9.2012

Marja Rautanen

Töitä nuorille

Nuorille työn löytyminen on erityisen hankalaa. Sanotaan, että ensimmäisen työpaikan saa vain suhteilla, ja siinä saattaa olla vinha perä.
Nuoret haluavat päästä käsiksi oman elämän alkuun. Kun kesä taittui syksyyn, myös tänne seurakuntien viestintään tuli muutama kysely työhön pääsystä.
Palkkakaan ei näytä olevan se tärkein asia, vaan itse työ ja työtodistus, jota näyttää taas seuraavalle työnantajalle.
Siksi on surullista, että joudumme sanomaan ei. Kuinka monta ”eitä” nuori jaksaa ennen kuin hän masentuu ja lakkaa yrittämästä? Näyttää myös siltä, että muutamissa oppilaitoksissa koulutetaan ammattiin, joka alkaa olla ajastaan jäljessä.
Maan hallitus kertoi aloittavansa kokeilun, jonka tarkoituksena on parantaa pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuuksia ottaa nuoria oppisopimukseen. Monissa Euroopan maissa oppisopimuksella on pitkät perinteet. Saksassa yli puolet 16–18 -vuotiaista saa sen avulla koulutuksen ja mahdollisesti työpaikan. (HS.3.9.2012)
Suomessa on erilainen koulutusjärjestelmä. Hallitus kaavailee kuitenkin jo ensi vuodeksi oppisopimuskoulutuksen laajentamista. Porkkanana työnantajille tarjotaan reilua rahallista korotusta. Oppisopimuksen saa perusasteen päättävä alle 17-vuotias nuori. Kokeiluun varattu määräraha riittää kuitenkin vain viidensadan nuoren palkkaukseen.
Oppikoulutuksessa on vielä monia kysymyksiä, mutta tarkoitus on, että oppisopimus astuu voimaan jo ensi vuonna. Tähän virkamiehiä patistaa nuorten yhteiskuntatakuu, joka tulee voimaan ensi vuonna. Se takaa kaikille alle-25-vuotiaille työttömille ja alle 30-vuotiaille vastavalmistuneille työn tai opiskelupaikan.

Usko hukassa?

Hiljakkoin Tampereella vieraillut Tallinnan lääninrovasti Jaan Tammsalu puhuu kirkostaan jopa lähetyskenttänä. Tähän on syynä sekä pitkä neuvostovallan aika että 1991 alkanut itsenäisyys.
Neuvostovallan aika oli niin pitkä, että sen aikana syntyi sukupolvia, joilla ei ollut juuri mitään tietoa kristinuskosta. Varmasti oli ihmisiä, jotka pitivät pieniä seuroja kodeissa ja rukoilivat yhdessä. Mutta mitä pidemmälle aika kului, sitä vähemmän kristinuskosta tiedettiin.
Jaan Tammsalu on todella huolissaan Viron hengellisestä tilanteesta. Hän kiittää niitä vanhoja mummoja, jotka pitivät kristillistä uskoa hengissä.
Suurin osa virolaisista on kuitenkin erkaantunut hengellisestä elämästä niin, että heidän tietämyksensä kristinuskosta on olematon. Tässä tilanteessa on vaikeaa aloittaa kaikkea alusta.
Viron taloudellinen nousu on ollut nopeaa. Tähän nousuun eivät kaikki ole päässeet mukaan. Sadattuhannet elävät edelleen kurjissa oloissa ja tarvitsevat jatkuvasti apua.
Jaan Tammsalu ei kuitenkaan ole kirkkonsa suhteen toivoton. Kun taloudellinen nousuhumala laantuu, myös hengelliset arvot nousevat esille.