Kolumnit

Uusimmat kommentit

Papin parfyymiKorhonen Pentti  15.2.2014 21.15
Papin parfyymiTampereen Kirkkosanomien toimitus  26.11.2013 10.57
Papin parfyymibirgitta rantala  4.11.2013 17.42
Kestääkö se niin kauan?Helena Nuutinen  9.9.2013 15.08
Kestääkö se niin kauan?Liisa Haanpää  16.8.2013 22.28
Share |

Pääkirjoitus 20.4.2011

Marja Rautanen

Valmistaudu pääsiäiseen

”Vaiti kaikki palvokaamme
salaisuutta Kristuksen.
Hän on tullut keskellemme,
väisty, huoli maallinen.
Kristus täyttää kunniallaan
ääret maan ja taivasten.”
Virrestä 228

Monelle meistä virren veisuu on ominta hengellisyyttä. Jos ääneen rukoileminen ei onnistu tai Isä meidän tuntuu ulkokohtaiselta, virsi vie mukanaan. Minulle virsistä tulee mieleen isoäiti, jonka helmaan voi jälleen käpertyä. Oma mummuni avasi aamuisin radion ja lauloi aina virret ääneen. Uusi päivä saattoi alkaa.
Kansakoulu oli toinen virsien oppimispaikka. Puoli vuosisataa sitten virsikirjassa oli muutamia lasten virsiä, mutta monista virsien sisällöstä lapsi ei ymmärtänyt juuri mitään. Kansakoulussa laulettiin esimerkiksi ”Joutukaa sielut on aikamme kallis…” -virttä, joka säilyy muistilokeroissani koko eliniän.
Virsien veisaaminen on parhaimmillaan silloin, kun iso joukko laulaa yhdessä. Laulaminen on   yhteisöllistä.
Vuoden 1986 virsikirja toi mukanaan paljon hienoja uusia virsiä. Yllä olevaa virttä lauletaan usein ehtoolliselle mentäessä. Minulle tämä virsi on tärkeä. Sävelmä on ranskalainen ja 1600-luvulta, teksti taas 400-luvulta, Pyhän Jaakobin liturgiasta, jonka Anna-Maija Raittila on suomentanut.
Tähän virteen on kätketty satoja vuosia vanha perinne. Se ei ole vieläkään vanhentunut tai naiivi, vaan se vakuuttaa meidät laulajat joka kerta Jumalan voimasta ja huolenpidosta.
Huomenna on kiirastorstai. Vaikka kirkossa käynti on vähentynyt, kiirastorstai on pitänyt hyvin pintansa. Kiirastorstaina kirkko täyttyy ihmisistä. Vielä muutama vuosikymmen sitten kiirastorstain ehtoolliselle tultiin tummiin pukeutuneena. Ajat ovat muuttuneet, mutta tarve tulla ehtoolliselle säilyy.

Teinityöstä
Jeesuksen äidiksi

Teologian tohtori Outi Lehtipuulta on hiljakkoin ilmestynyt kirja Raamatun äidit. Sivustakatsojasta päähenkilöksi. Kirja on kirjoitettu nykysuomeksi, ilmeikkäästi ja uusia näkökulmia avaten. Tutkija on paneutunut pariinkymmeneen äitiin. Jo otsikot houkuttelevat lukemaan. ”Kilpavarustelua äitiydellä”, ”Äiti saa tahtonsa läpi” tai ”Lapsestaan luopuva” kertovat kaikki naisten elämästä 2000 vuotta sitten.
Pääsiäisen aikaan huomio kiinnittyy Mariaan. Tutkija kertoo, että tuohon aikaan juutalaistyttö naitettiin 15-vuotiaana tai jopa nuorempana. Mitä Maria mahtoi ajatella, kun hänelle ilmoitettiin, että hän on tulossa raskaaksi. Maria ottaa tehtävän ryhtyä sijaisäidiksi, eikä kukaan voinut aavistaa, miten hänen elämänsä muuttui.
Outi Lehtipuu ottaa esille myös Marian sitkeyden. Hän lähtee pitkälle matkalle halki Juudean vuoriseudun hakemaan neuvoa vanhemmalta sukulaisnaiselta Elisabetilta. Molemmat naiset ovat raskaana, tukemassa toinen toistaan.
Jeesuksen kasvattaminen ei ollut Marialle aina helppoa. Poika ei ollut niin kuin muut pojat. Aikuisiässä alkoi Jeesuksen julkinen tehtävä. Maria sai kokea poikansa ristinkuoleman, mutta myös ylösnousemuksen.