Edellisen kolumnini alla luki vielä rippikoulupastori.  Se oli sitä aikaa. Nykyään olen Tampereen seurakuntien kärkihankekoordinaattori. Titteli on edellistä pidempi ja pitää sisällään itselleni entisenä ärrävikaisena huomattavan määrän haasteita pelkästään sen lausumisessa. Mutta toivon todella, että tällä hetkellä vuoden kestävän projektin aikana opin sanomaan virkanimikkeeni takeltelematta.  Lähes yhtä suuri toive on, että joskus sen sanoessani en joutuisi vastaamaan kysymykseen, että mitä ihmettä se tarkoittaa. Joten ajattelin tässä kolumnissa hieman valottaa, mistä on kysymys tässä kärkihankekoordinaattorin elämässä.

Ensinnäkin olen aina kannattanut riittävän nopeaa vaihtuvuutta tietyissä seurakunnan tehtävissä. Ehdin istua rippikoulutoimistossa mahtavat ja nopeasti menneet neljä vuotta. Ne olivat muuten erinomaisen hienoja vuosia. Mutta kun on vastuulla suuren työalan koordinoiminen ja kehittäminen, uskon että neljässä vuodessa on jo antanut suurimman osan annettavastaan. Siinä vaiheessa kun hommat alkavat hoitua rutiinilla, kannattaa katsella jo aidan toiselle puolelle. Tässä tapauksessa Kyttälän toimistosta kohti Näsilinnankatua, jossa työskentelen tämän vuoden loppuun. Koska tehtävä on uusi ja äärettömän mielenkiintoinen, ei missään mielessä voi puhua rutiineista.

Olen näiden päivien aikana päässyt vastaamaan lukemattomia kertoja kysymykseen, että mitä kärkihankkeet ovat.  Jos aikaa on vähän, vastaan lyhyesti. Tavoitteena on saada kasteprosentti ja kirkolliset vihkimiset nousuun. Näiden lisäksi mahdollisimman monelle seurakuntalaiselle tulee löytyä paikka ja yhteisö, jossa on hyvä olla. Lyhyesti ja yksinkertaisesti sanottu, mutta tekemistä on paljon. Kirkko ei ole tunnettu nopealiikkeisyydestään, toisin kuin se toimintaympäristö, jossa kirkko Tampereella toimii. Kaupunkilaisten keskuudessa muutokset ja muuttujat ovat nopeita. Itseäni ja perhettäni en pidä missään nimessä kaikista nopealiikkeisimpänä, mutta jotain kertoo sekin, että aikuisikäni 18 vuotta olen ja olemme asuneet kolmessa suuressa kaupungissa (jopa Turussa) kahdeksassa asunnossa kuuden eri seurakunnan jäseninä. Ja se on vielä kohtuullisen rauhallinen tahti.

Tähän kaupunkilaiseen toimintaympäristöön seurakunnissa yhdessä työstetyt kärkihankkeet hakevat kirkon ja kirkon sanoman merkitystä. Sitä, mikä nyt jo on kirkossa tamperelaiselle tärkeää, vahvistetaan ja vuorovaikutusta syvennetään. Lisäksi etsitään aivan uusia mahdollisuuksia näkyä ja kuulua tamperelaisessa elämässä. Vaikka ympäristö muuttuu, meillä on yhä sanottavaa Jumalasta, armosta ja lähimmäisistä. Kärkihankkeissa haetaan oikeita tapoja ja paikkoja näille isoille asioille.