Odotan vauvaa. Tulossa on neljäs lapsi meidän perheeseen. Edellinen raskaus päättyi keskenmenoon, ja siksi olen elänyt epävarmuuden aikoja. Olo on yhä epäuskoinen, vaikka laskettuun aikaan on enää muutama viikko: Minäkö synnytän pian uuden vauvan? Onko ihan totta, että sisälläni potkii ihka uusi ihmisihme?
Uskaltautuminen johonkin uuteen yritykseen on kyynisyyden ja nihilismin uhmaamista. Olipa kyseessä uuden työpaikan hakeminen tai uuteen ihmissuhteeseen heittäytyminen, täytyy vastustaa lannistavia ääniä, jotka ulkopuolelta tai sisimmästä nousevat. Joskus on myös revittävä itsensä irti tutuista ja turvallisista mutta tukahduttavista kuvioista. Uuteen uskaltamisella en kuitenkaan tarkoita maanista uusien elämysten kahmimista. Nykyihminen tarvitsee enemmänkin rohkeutta syventyä, pysähtyä ja sitoutua.
Odotan vauvaa. Tulossa on neljäs lapsi meidän perheeseen. Edellinen raskaus päättyi keskenmenoon, ja siksi olen elänyt epävarmuuden aikoja. Olo on yhä epäuskoinen, vaikka laskettuun aikaan on enää muutama viikko: Minäkö synnytän pian uuden vauvan? Onko ihan totta, että sisälläni potkii ihka uusi ihmisihme?
Uskaltautuminen johonkin uuteen yritykseen on kyynisyyden ja nihilismin uhmaamista. Olipa kyseessä uuden työpaikan hakeminen tai uuteen ihmissuhteeseen heittäytyminen, täytyy vastustaa lannistavia ääniä, jotka ulkopuolelta tai sisimmästä nousevat. Joskus on myös revittävä itsensä irti tutuista ja turvallisista mutta tukahduttavista kuvioista. Uuteen uskaltamisella en kuitenkaan tarkoita maanista uusien elämysten kahmimista. Nykyihminen tarvitsee enemmänkin rohkeutta syventyä, pysähtyä ja sitoutua.
Elämme jokainen omaa pientä elämäämme uutisten virratessa tajuntaan maailman joka kolkasta. Uusista aluista ja toivon heräämisestä ei yleensä kerrota näyttävästi, sillä kauhu ja epäonnistumiset myyvät paremmin. Päivittäisiä uutisia kuunnellessaan voisi tulla siihen tulokseen, ettei kannata enää yrittää mitään eikä uskoa mihinkään hyvään. Ainakaan tähän maailmaan ei kannattaisi hankkia lisää lapsia.
Muutoksiin liittyy yleensä pelkoja ja epävarmuutta, joiden kanssa on opeteltava elämään. Pelot lievittyvät, jos niistä uskaltautuu puhumaan ääneen. Kenelle tahansa ei tule puhuttua, mutta kun vastapäätä on se oikea ihminen, pitäisi käyttää tilaisuutta hyväkseen.
Psykoterapeutti Pirkko Siltalan mukaan masennus on aikamme sairaus, koska emme osaa pysähtyä pohtimaan oman elämämme muutoksia. Emme myöskään osaa hakea kannattelua toisiltamme. Ehkä häpeämme ihmisyyttämme. On hyvä myöntää, että yhä nopeutuvan ja teknisesti huippuunsa hiotun yhteiskuntamme keskellä olemme edelleen tuntevia ja epävarmoja ihmisiä. Eikä mainosten, uutisten ja viihteen pelkistetty kieli riitä ilmaisemaan elämän haasteiden tuomia tunteita.
Uskallusta uuteen antaa myös hiljainen luottamus siihen, että Luojamme pitää meistä huolen. Elämämme ei ole omassa hallinnassamme, vaikka kuinka yrittäisimme itsellemme niin uskotella. Elämään saa heittäytyä pelkoineen ja puutteineen ja pyytää, että Jumala johdattaisi. Liika varmistelu ja kontrolli tappavat luovuuden ja ilon.
En tiedä, miten tulevan lapseni käy. En voi olla varma siitä, että synnytys menee hyvin, vaikka saan synnyttää yliopistosairaalassa koti-Suomessa. Enkä tiedä, mitä kaikkea juuri tämän lapsen syntymä tuo tullessaan. On elettävä päivä kerrallaan ja otettava vastaan mitä annetaan – pienenä ihmisenä, suureen Jumalaan ja toisten ihmisten apuun turvautuen.
Uusimmat kommentit