Valitin väsyneenä miehelleni, että en voi vaikuttaa mihinkään, kun vain imetän vauvaa kotona. Haaveilin siitä, että jaksaisin lähteä kauppareissulle valitsemaan ristiäisiin kukkia. Siihen 5-vuotias isosisko totesi: ”Sää vaikutat vauvaan”.

Tiedän, että lapsia hoitamalla voi vaikuttaa – jopa koko yhteiskuntaan. Uskon, että tärkeämpää tehtävää ei olekaan kuin läsnä oleminen lapsille. Silti vanhemmuus tuntuu välillä hyvin turhauttavalta taistelulta. Tästä työstä ei kerry mainetta, kunniaa eikä omaisuutta. Päinvastoin: Päivittäin saa todeta oman vajavaisuutensa ja kuulla, miten tyhmä on. On haastavaa osoittaa yhtä aikaa rajoja ja rakkautta.

Parhaimmillaan lapsilta saa kuitenkin varauksetonta vastarakkautta. Heidän olemassaolonsa ja tekemisensä tuovat iloa. Kun saan hetken omaa rauhaa hulinan keskellä, huomaan olevani onnellinen kaikesta vaivannäöstä ja tappeluista huolimatta.

”On hauska olla älykäs ja voimakas, mutta autuasta olla rakastava”, kirjoittaa Martin Lönnebo Sielun kuntokirjassaan. Jos ei kykene osoittamaan rakkautta toisille, voi elämä olla perin onnetonta ja yksinäistä. Aikuisen kovan ja kylmän kuoren alla piileksii hylätty ja ikävöivä lapsi.

Itseensä vajonnutta ihmistä kutsutaan narsistiksi. Epäsosiaalisuuteen, väkivaltaisuuteen ja rikollisuuteen liittyy aina narsismia. Psykoanalyytikko Gustav Schulmanin mukaan aikamme kilpailuyhteiskunta ruokkii narsismia, mutta persoonallisuuden häiriö syntyy jo varhaislapsuudessa. Jos lapsi ei saa kasvaa tarpeeksi turvallisessa ja rakastavassa vuorovaikutuksessa, hän kokee itsensä huonoksi ja ulkopuoliseksi. Hänessä kasvaa myös viha hoitajiaan kohtaan. Näitä tunteita lapsi alkaa purkaa hakemalla huomiota ja pönkittämällä omaa itsetuntoaan kaikin keinoin, myös toisia halveksimalla ja kiusaamalla. Rakkauden nälkä on kova – halu tulla nähdyksi ja kuulluksi juuri sellaisena kuin on, myös hankalana ja vaativana.

On helpompaa hoitaa kiukuttelevaa lasta kuin provosoivasti käyttäytyvää aikuista. Koko yhteiskunnan kannalta olisi siis hyödyllistä, että lapset hoidettaisiin hyvin. Jokainen aikuinen voi vaikuttaa jo ihan vain huomaamalla lähipiirinsä lapset. Tutkimusten mukaan yksikin tuttu ja turvallinen aikuinen voi auttaa lasta kehittymään tasapainoisemmaksi ja tuntemaan itsensä arvokkaaksi.

Pian voimme taas vaikuttaa myös äänestämällä. Hyvän kansanedustajan ei tarvitse olla karismaattinen esiintyjä. Toivon, että osaamme valita eduskuntaan ihmisiä, jotka kykenevät toimimaan yhteisen hyvän eteen ja ymmärtämään eri tilanteissa eläviä ihmisiä. Toivon myös, että lasten asema entisestään paranisi uusien päätösten myötä. Esimerkiksi oikeus lapsilisään pitäisi ehdottomasti palauttaa toimeentulotukea saaville.

Aikuiselta vaaditaan monenlaista. Pieni lapsi taas on täysin riippuvainen toisen huolenpidosta. Vauvan katseleminen koskettaa syvästi, sillä avuttomana hän muistuttaa armosta. Hänen pieni olemuksensa herättää hellyyden ja aika pysähtyy. Hänen silmänsä tuntuvat sanovan: Tässä olen, rakastettavaksi tullut. Että muistaisit, mikä on pysyvää.