Kolumnit

Uusimmat kommentit

Papin parfyymiKorhonen Pentti  15.2.2014 21.15
Papin parfyymiTampereen Kirkkosanomien toimitus  26.11.2013 10.57
Papin parfyymibirgitta rantala  4.11.2013 17.42
Kestääkö se niin kauan?Helena Nuutinen  9.9.2013 15.08
Kestääkö se niin kauan?Liisa Haanpää  16.8.2013 22.28

Yhden Hinnalla

Keskiviikko 25.4.2012 klo 11.01 - Jussi Laine

Mikä on kallista ja mikä on halpaa? Tässä kysymys, jota jokaisen tulee mietittyä useamman kerran päivän aikana. Välillä tuntuu, että joillekin hinta-arvioinnit ja edulliset hankinnat ovat elämäntehtävä. Valitettavasti joskus kuulun itsekin tuohon joukkoon.
Näiden teemojen ajattelemisen viemä aika- ja ajatusmäärä kertoo jotain siitä, että halpuus tai kalleus on suhteellinen käsite. Esimerkiksi monen sadan euron illallinen hienossa ravintolassa on kyllä todella kallista. Monen sadan euron viimeisen päälle hieno älypuhelin, jonka takaosassa on pala haukatusta hedelmästä, ei tunnu ollenkaan niin kalliilta. Ainakin tätä itselleni selitin, kun tein tilausta. Toisaalta kolme euroa maksava lounas on todella halpa.
Näiden juttujen halpuus tai kalleus on meille tässä mittakaavassa juuri näin. Mutta vain meille, eikä ehkä kaikille meistäkään. On monia ihmisiä, joille tämä suhteellisuus on jotain ihan muuta. Kolme euroa voi olla todella iso raha, niin iso, että elämä saattaa olla siitä kiinni. Se mikä minun elämäni mittakaavassa ei ole juuri mitään, saattaa oikeassa paikassa pelastaa toisen koko elämän. Tämä ei koske pelkästään rahaa. Yksi ystävällinen sana tai toisen huomaaminen ja huomioiminen voi olla äärettömän arvokasta hänelle juuri tänään.
Kaikista kalleimmat asiat eivät ole rahalla ostettavissa. Sellaisia ovat ystävyys, rakkaus ja terveys sekä toiset ihmiset, juuri ne, joita sanotaan lähimmäisiksi. Puhumattakaan sinusta itsestäsi, sillä sinä olet arvokas.  Ainahan ei siltä tunnu. Mutta niin vain on. Vaikka ajattelet, että toisten silmissä et ole mitään. Tai et ole omasta mielestäsi mitään. Siltikin: Sinä olet. Jumalan silmissä olet.
Näihin ajatuksiin päädyin ihan markkinointimielessä. Tampereella järjestetään toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna todella hieno tapahtuma: Kirkon Nuorisopäivät. Näiden päivien teemana on Yhden Hinnalla. Sillä halutaan kääntää ajatukset juuri edeltäviin ajatuksiin: mikä on halpaa ja mikä kallista? Miten Jumala näkee meidät? Minkälaisen hinnan Jumala on meistä maksanut?
Varmasti on tulossa hieno tapahtuma. Vaikka tapahtuma on suunnattu nuorille, kannattaa näitä asioita miettiä myös omalla kohdalla. Lisäksi kannattaa tutustua, olisiko päivillä jotakin itseä kiinnostavaa, riippumatta iästä.
Itse olen mukana koko viikonlopun, mutta eniten odotan sunnuntaita. Silloin on messu Särkänniemessä, piispa itse saarnaa. Kuinka hienoa on, että ensin messuillaan ja sitten pidetään hauskaa yhdessä! Kristityn elämän ei tarvitse olla synkeää ja surullista. Siksipä ajattelin kysyä piispalta, olisiko Tornado mitään ennen kirkkokahveja.


 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: halpuus, kalleus, suhteellisuus, arvokas, ystävyys, rakkaus, terveys, Yhden hinnalla, Kirkon Nuorisopäivät, huvipuistomessu

Energiaa ytimestä

Keskiviikko 23.11.2011 klo 15.12 - Laura Tuhkanen-Jukkola

Rikkonaisen yön jälkeen kahvinkeittimen ääressä mietin, minne kaksi kolmesta tutista on taas kadonnut, ja missä välissä jaksaisin lähteä kauppaan. Mieleen tunkee jokin kuva aamuöisestä unesta. Yritän saada siitä kiinni. Pimeä tulee pian uudestaan, mutta nukkua ei saa vielä moneen tuntiin. Muistan sukulaistytön, joka sanoi mummolle: ”Jos sullon huumorintajua, käytä sitä nyt!”

Kahvilan seinällä houkuttelee ”Rakkaus ja tietoisuus” -konferenssin mainos. Voikohan siellä löytää yhteyden elämän voimavirtoihin? Vai pitäisikö matkustaa halaamaan äiti-Ammaa? Kiminkinen kuulemma puhuu ihmisen elämästä, vaikkakin erikoisella tyylillä: Hän sanoo asiat niin kuin ne ovat.

Jokaisessa meissä asuu pieni kiminkinen, joka puhuu suoraan. Oman itsensä kuuntelemiseen saa antaa aikaa. Ne tunteet, joita ihminen ei huomaa tuntevansa, eikä siis ole niistä tietoinen, voivat vaikuttaa tuhoisasti omaan terveyteen ja ihmissuhteisiin. Yhteys tiedostamattomaan taas antaa ihmiselle energiaa. Tiedostamaton ilmentää itseään koko ajan mielikuvina, ruumiin tuntemuksina, unina ja myös tekoina.

Oman sisäisen maailman kohtaamista tulee välteltyä kuin hammaslääkäriin menoa. Itsensä voi unohtaa joka ilta television ääressä, katsella toisten elämää ja illuusioita mieluummin kuin oman elämänsä kuvia. Useimmiten ihminen löytää voimanlähteille vasta äärimmäisen kivun kautta.  Filosofi ja psykoanalyytikko Martti Siirala on havainnut, että on aivan kuin jokaisella olisi oma sisäinen puolustaja, joka auttaa ihmistä löytämään oman tiensä. Hän on myös ihmetellyt, mikä tai kuka se mahtaa olla. Vastaisin sen olevan Jumalan Henki, hänen joka meidät on luonut, ja josta elämä ja kaikki luovuus on lähtöisin.          

Yltäkylläistä elämää ei voi ostaa rahalla. Monet elämää rikastuttavat asiat ovat ilmaisia, mutta eivät automaattisia. Johtolankoja ja värikarttoja voi löytyä taiteesta tai omista unista. Uniaan muistelemalla voi saada yhteyden omiin tunteisiinsa ja nähdä kirkkaasti ne yksinkertaiset totuudet, jotka valveilla ollessaan on sivuuttanut. ”Nykyihminen toteuttaa itseään kokonaisena vain unissaan”, väitetään surrealismin manifestissa, joka on julkaistu Ranskassa jo vuonna 1925.                             

Psykohistorioitsija Juha Siltala on todennut, että elämme turbokapitalistisessa yhteiskunnassa, joka kieltää heikkouden ja tarvitsevuuden. Voimme siis palvella toisiamme parhaiten nöyrtymällä, niin että paljastamme olevamme tarvitsevia ihmisiä, kertomalla elämän kurjuudesta ja riemusta ja myös siitä pahasta, mitä jokaisen sisällä on. Olen huomannut, että ihmisten yksityisimmät kokemukset ovat kaikille yhteisiä, ja niiden jakamisen kautta syntyy yhteys ihmisten välille.

Jos kukaan ei anna lupaa olla ihminen, Jumalakin käy tarpeettomaksi. Vain ihminen voi tarvita ja kaivata Jumalaa. Vaikka haluaa tuntea itsensä paremmin, ei tarvitse olla oman onnensa seppä. Silloin tällöin laitan CD-soittimeen Suomen lasten Raamatun, vaikka aamupalan ajaksi. Tuntuu hyvältä kuunnella Jeesuksen puhetta, sillä hän tuntee ihmisessä vaikuttavat voimat ja näkee sydämeen. Hänen puheensa on rehellistä ja ravitsevaa, ja lapsetkin tykkäävät.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: rakkaus, tietoisuus, itse, raamattu, heikkous, tie

Vaikuttava rakkaus

Keskiviikko 6.4.2011 - Laura Tuhkanen-Jukkola

 Valitin väsyneenä miehelleni, että en voi vaikuttaa mihinkään, kun vain imetän vauvaa kotona. Haaveilin siitä, että jaksaisin lähteä kauppareissulle valitsemaan ristiäisiin kukkia. Siihen 5-vuotias isosisko totesi: ”Sää vaikutat vauvaan”.

Tiedän, että lapsia hoitamalla voi vaikuttaa – jopa koko yhteiskuntaan. Uskon, että tärkeämpää tehtävää ei olekaan kuin läsnä oleminen lapsille. Silti vanhemmuus tuntuu välillä hyvin turhauttavalta taistelulta. Tästä työstä ei kerry mainetta, kunniaa eikä omaisuutta. Päinvastoin: Päivittäin saa todeta oman vajavaisuutensa ja kuulla, miten tyhmä on. On haastavaa osoittaa yhtä aikaa rajoja ja rakkautta.

Parhaimmillaan lapsilta saa kuitenkin varauksetonta vastarakkautta. Heidän olemassaolonsa ja tekemisensä tuovat iloa. Kun saan hetken omaa rauhaa hulinan keskellä, huomaan olevani onnellinen kaikesta vaivannäöstä ja tappeluista huolimatta.

”On hauska olla älykäs ja voimakas, mutta autuasta olla rakastava”, kirjoittaa Martin Lönnebo Sielun kuntokirjassaan. Jos ei kykene osoittamaan rakkautta toisille, voi elämä olla perin onnetonta ja yksinäistä. Aikuisen kovan ja kylmän kuoren alla piileksii hylätty ja ikävöivä lapsi.

Itseensä vajonnutta ihmistä kutsutaan narsistiksi. Epäsosiaalisuuteen, väkivaltaisuuteen ja rikollisuuteen liittyy aina narsismia. Psykoanalyytikko Gustav Schulmanin mukaan aikamme kilpailuyhteiskunta ruokkii narsismia, mutta persoonallisuuden häiriö syntyy jo varhaislapsuudessa. Jos lapsi ei saa kasvaa tarpeeksi turvallisessa ja rakastavassa vuorovaikutuksessa, hän kokee itsensä huonoksi ja ulkopuoliseksi. Hänessä kasvaa myös viha hoitajiaan kohtaan. Näitä tunteita lapsi alkaa purkaa hakemalla huomiota ja pönkittämällä omaa itsetuntoaan kaikin keinoin, myös toisia halveksimalla ja kiusaamalla. Rakkauden nälkä on kova – halu tulla nähdyksi ja kuulluksi juuri sellaisena kuin on, myös hankalana ja vaativana.

On helpompaa hoitaa kiukuttelevaa lasta kuin provosoivasti käyttäytyvää aikuista. Koko yhteiskunnan kannalta olisi siis hyödyllistä, että lapset hoidettaisiin hyvin. Jokainen aikuinen voi vaikuttaa jo ihan vain huomaamalla lähipiirinsä lapset. Tutkimusten mukaan yksikin tuttu ja turvallinen aikuinen voi auttaa lasta kehittymään tasapainoisemmaksi ja tuntemaan itsensä arvokkaaksi.

Pian voimme taas vaikuttaa myös äänestämällä. Hyvän kansanedustajan ei tarvitse olla karismaattinen esiintyjä. Toivon, että osaamme valita eduskuntaan ihmisiä, jotka kykenevät toimimaan yhteisen hyvän eteen ja ymmärtämään eri tilanteissa eläviä ihmisiä. Toivon myös, että lasten asema entisestään paranisi uusien päätösten myötä. Esimerkiksi oikeus lapsilisään pitäisi ehdottomasti palauttaa toimeentulotukea saaville.

Aikuiselta vaaditaan monenlaista. Pieni lapsi taas on täysin riippuvainen toisen huolenpidosta. Vauvan katseleminen koskettaa syvästi, sillä avuttomana hän muistuttaa armosta. Hänen pieni olemuksensa herättää hellyyden ja aika pysähtyy. Hänen silmänsä tuntuvat sanovan: Tässä olen, rakastettavaksi tullut. Että muistaisit, mikä on pysyvää.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: imetys, lastenhoito, vanhemmuus, rakkaus, huolenpito