Meillä on muuten hieno kaupunki, Tampere.  Meillä on täällä vaikka mitä mukavaa: Manserockia pitkällä ja hyvällä perinteellä, Näsinneula, Särkänniemi ja monta jääkiekkojoukkuetta.

Näiden lisäksi Tampereella on hienoja paikallisseurakuntia, joista muodostavat seurakuntayhtymän. Näiden mahtavien tamperelaisten puitteiden mahdollistamassa seurakuntaelämässä on kovasti pyritty etsimään uutta suuntaa 2010-luvulle.

Suunta on käydä rohkeasti dialogiin tamperelaisten kanssa sekä avustaa heitä keskustelemaan keskenään kristinuskon merkittävien sisältöjen parissa. Vuosi vuodelta on tullut selvemmäksi, että tämän dialogisen työotteen ja jäsenlähtöisen toimintatavan merkittävä, jopa merkittävin, kehittämiskohde on verkko.
Vaikka meillä tehdään paljon uutta ja hyvää, on myös selvää, että yhdistettäessä hämäläinen hitaus ja kirkon verkkaisuus eivät asiat pääse tapahtumaan liian nopeasti. Mutta viimeinkin: seurakunnat päättivät aloittaa verkkotyön käytännön organisoinnin Tampereella perustamalla työryhmän.
Työryhmän perustaminen nyt ehkä ei ole kaikista radikaalein kirkollinen lähestymistapa, mutta tässä kohdassa hyvä alku. Työryhmän tehtävänä on kehittää seurakunnallista vuorovaikutusta verkossa sekä sisällön että teknisten puitteiden kannalta.

Verkkotyö on kirkolle suuri haaste oikeastaan joka kantilta katsottaessa. Sama nuotti ei toimi Tuomiokirkon saarnatuolissa ja verkossa. Pitää opetella paljon uutta ja ennen kaikkea nöyrtyä tunnustamaan olevansa samalla tasolla kanssaverkossaolijoiden vierellä.
Tätäkin haastavampi kohta verkkotyössä on oikeastaan organisointi. Verkko ei tunne seurakuntarajoja, työalarajoja, ammattinimikkeitä, toimenkuvia eikä mitään muitakaan kivoja juttuja, joiden avulla seurakunnassa määritetään turhan paljon kaikkea.
Suomi24:ssa tai Aamulehden uutiskommenteissa ei tuomiorovastia tai piispaa kuunnella, yhtään sen enempää kuin ketään muutakaan. Uudenlainen vuorovaikutus verkossa haastaa muutokseen seurakunnan elämän kaikilla tasoilla.

Tampereella halutaan olla mukana verkkotyössä sekä valtakunnan tasolla että paikallisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kaikki mikä kannattaa suunnata valtakunnanlaajuiseen verkkotyöhön, myös suunnataan sinne. Antaessaan saa ja saadessaan antaa.

Mutta paikallista näkökulmaa ei hylätä, sellaiset verkkoyhteisöllisyyden muodot, joissa on paikallinen aspekti mukana, otetaan pikaisesti haltuun. Nykymaailmassa jokaisella on monta yhteisöä, johon kuulua, jotkut ovat lyhytkestoisia ja toiset pidempiä. Toisissa merkitsee paikallisuus ja toisissa ei.

Samoin on myös meidän hengellisessä elämässämme, niin verkossa kuin reaalielämän kohtaamisissa. Ja ihmisen kannalta merkittävissä yhteisössä haluamme olla mukana. Valtakunnassa ja Tampereella.