Kolumnit

Uusimmat kommentit

Papin parfyymiKorhonen Pentti  15.2.2014 21.15
Papin parfyymiTampereen Kirkkosanomien toimitus  26.11.2013 10.57
Papin parfyymibirgitta rantala  4.11.2013 17.42
Kestääkö se niin kauan?Helena Nuutinen  9.9.2013 15.08
Kestääkö se niin kauan?Liisa Haanpää  16.8.2013 22.28

Juokse pappi juokse

Share |

Keskiviikko 9.10.2013 klo 13.44 - Jussi Laine


Kauniina keväisenä päivänä olimme juoksemassa ystäväni Jarin kanssa. Jari on pappi, niin kuin minäkin. Se taisi olla jossakin Heikkiläntien sillan kohdalla, kun saimme nerokkaan ajatuksen. Juokseminen on aina kivaa, mutta vielä hauskempaa se on yhdessä. Pappina oleminen on vähän päiväkohtaista; joskus on kivaa, mutta ei aina. Yhdessä pappeileminen ei ole läheskään niin raskasta kuin yksin.

Päätimme siis yhdistää nämä kolme: kestävyysjuoksun, pappina olemisen ja yhdessäolon. Tosin isohkolla reunaehdolla: kynttilää ei pidä laittaa alle, niinhän jo Jeesus kehotti aikanaan. Tässä tapauksessa se tarkoitti, että tossut kannattaa pitää jalassa, pappi juoksussa ja liperit näkyvissä.

Tampereen seurakuntien Reilusti kristitty -strategiassa yhtenä tavoitteena on näkyä katukuvassa myös yllättävissä yhteyksissä. Siksi päätimme viimeistään Irjalankadun ja Teiskontien risteyksen kohdalla, että lähdemme pappisjoukolla juoksemaan Tampereen puolimaratonin. Odotettavissa oli suuri yhteisöllinen kokemus, sillä tapahtumassa oli mukana puolitoistatuhatta osanottajaa ja moninkertainen määrä kannustajia.

Toukokuinen idea toteutettiin syyskuun puolivälissä. Kuusi pappia juoksi puolimaratonin papinpaidoissa ja liperit liehuen. Oli muuten hieno juttu!

Tapahtuman järjestäjät pyysivät meitä pitämään lähtöhartauden, mihin ryhdyimme ilomielin. Siunasimme osanottajien jokaisen askeleen, lähtemisen ja maaliinpääsyn.

Kirkko on perinteisesti kantanut huolta ihmisten perillepääsystä, joten tämähän sopi erinomaisesti myös puolimaratonille.

Juoksu oli hauskaa. Kun papinpaidassa liittyi joukkoon, jolla on yhteinen päämäärä ja -matka, sai aikaiseksi mukavaa juttua ja leppoisia keskusteluja. Tämä oli sekä oma että muiden juoksevien pappien kokemus.

Paavali kehotti joskus itkemään itkevien kanssa ja iloitsemaan iloisten kanssa. Tampereella kirkko juoksi juoksevien kanssa.

Saadut kokemukset innostivat meitä jatkamaan. Ensi vuonna juostaan taas, isommalla porukalla ja meiningillä. Aina kun on mahdollista, kannattaa avata kirkon ovet ja lähteä ulos ihmisten pariin. Iloisella mielellä, valmiina keskusteluun ja siunaamaan hiljaa mielessä tai ääneen, jos pyydetään.

Tapahtumassa otetut kuvat ja jaetut kokemukset saavuttivat suurta myönteistä myhäilyä verkossa ja sosiaalisessa mediassa vielä jälkikäteen. Näinä päivinä se on merkki siitä, että jokin juttu toimii.

Niin, olihan meillä numerot rinnassa ja aikaa otettiin. Papinpaidassa näköjään pystyy juoksemaan pitkäänkin ja käymään vielä mukavia keskusteluja kanssakulkijoiden kanssa vauhtia hidastamatta.

Ja keksimme me Jarin kanssa muutakin saman juoksun aikana. Tervetuloa Puolentunnin messuun sunnuntaisin kello 10 Suurella Sydämellä -klubille Seurakuntien taloon. Siellä ei juosta, mutta papinpaidat ovat kyllä päällä.

Avainsanat: pappi, kestävyysjuoksu, yhdessä, Reilusti kristitty, lähimmäinen


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini