Saatana saapuu Tampereelle

Keskiviikko 15.2.2012 klo 17.01 - Hannu Kilpeläinen

Saatanan saapuessa Tampereelle joudumme toteamaan Goethen Faustin tavoin ”mi tahtoo pahaa vain, ja aikaan saa vain hyvää”.  Tästä ajatuksesta lähti venäläinen kirjailija Mihail Bulgakov kehittelemään ihmiselämän kuvausta romaanissaan Saatana saapuu Moskovaan.

Kun Luther saapui Tampereelle, joudumme me tamperelaiset toteamaan, että ”Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen on elämämme kallein asia”. Näin opettaa vanha Katekismus.

Tuskinpa Hänen majesteettinsa, kuningas Kustaa III, perusti kaupunkimme saatanan rusikoitavaksi tai Jumalan lapseksi pääsemistä varten.  Armollinen hallitsija näki koskemme ja ymmärsi, että sen partaalla ihmisen on hyvä elää.  Sinne mihin elämää syntyy, siellä Jumalan lapset viljelevät ja varjelevat maata, kasvattavat jälkeläisiään, taistelevat, rakastavat ja vihaavat. Siellä saatana heitä kiusaa, mutta siellä he myös saavat rakentaa elämää Jumalan lapsiksi päässeinä.

Miten niin päässeinä? Kerrataanpa kristinoppia, niin ymmärrämme Goethea, Bulgakovia ja Lutheria.  Kun Jumalan alkuperäinen luomisajatus meni myttyyn, asetti hän ihmisen tekemään työtä otsa hiessä.  Ihmisen kohtalona oli eläminen. Sitten veli surmasi veljensä, hän oli kade siitä, että toisella elämä meni paremmin. Hän tahtoi elää leveämmin. Saatana oli alkanut luikertelunsa Paratiisista Moskovaan ja Tampereelle.

Ja tiedämmehän me seuraukset. Tampereen Nokialla saneerataan työtätekeviä kilometritehtaalle, Koukkuniemessä on liian vähän hoitajia, Ilves majailee jääkiekkoliigan jumbona, sudeettisavolaiset ja muut maahanmuuttajat lorauttavat mustanmakkaran päälle ketsuppia Tammelantorin Tapolan kojulla, seurakuntia yhdistellään niin etteivät härmäläläiset saa olla enää olla härmäläläisiä ja teiskolaiset ulkomaalaisia. Ja kaiken kukkuraksi Tampereen suosituin – tai ainakin toiseksi suosituin – kansanedustaja on homo, olisikohan sivarikin?

Kaikki näyttää menevän pieleen, kun ei enää eletä niin kuin Minä haluaisin. Juuri näin Saatana iskee ja veli tappaa veljensä, kuka kiusaamalla, kuka hylkäämällä – kaveri jätetään. Näin se vain on kristinopin mukaan.

Kun tällaisessa onnelassa elämässään epäonnistuvat ajetaan jäähypenkille tai suihkuun, on meillä kahtiajakautunut ja polarisoitunut yhteiskunta. Veli ajetaan kurimuksen kurkkuun, nykysuomeksi hänet syrjäytetään. Bulgagovin Moskovassa saatana ei uskaltanut iskeä kirkkoihin ja proletaariteettiin, se tunnisti helpoksi saaliikseen ahneet ja omaneduntavoittelijat.

Paratiisinjälkeisen elämän tarkoituksena oli, että teemme maailmassa oman työmme, raadamme leipämme eteen, kasvatamme jälkeläisemme ja yhdessä yritämme hankkia oman onnemme. Jumala kyllä antaa tukensa ja ymmärryksensä, niin kuin Aatamille, Eevalle ja Kainillekin. Ei elämämme tarkoitus ole enää hampaat irvessä hankkia Jumalan lapseutta, se on annettu meille jo. Elämä ei ole uskoa varten, vaan usko on elämää varten.

Meidän on tultava toimeen omillamme ja saatava saatana aisoihin. On kyllä hienoa olla hyväosainen, mutta juuri meidän hyvin toimeentulevien kiusaajana saatana on julma. Iskeköön hän meihin ja saakoon aikaan vain hyvää (Goethe).