Kolumnit

Uusimmat kommentit

Papin parfyymiKorhonen Pentti  15.2.2014 21.15
Papin parfyymiTampereen Kirkkosanomien toimitus  26.11.2013 10.57
Papin parfyymibirgitta rantala  4.11.2013 17.42
Kestääkö se niin kauan?Helena Nuutinen  9.9.2013 15.08
Kestääkö se niin kauan?Liisa Haanpää  16.8.2013 22.28

Autoilijan Aurinkolaulu

Keskiviikko 18.5.2011 - Laura Tuhkanen-Jukkola

Lapsena kävelin kouluun metsän poikki. Mummin ja papan mökillä sain viettää kesiä meren rannalla. Luontoelämykset tallentuivat päiväkirjaan ja syvälle mieleen. Nuorena luonnon suojeleminen tuntui vielä helpolta.

Osallistuin kurssille, jolla opin huomaamaan otsonikadon vaikutukset: Puut kääntävät latvansa pohjoiseen, poispäin tappavasta auringosta. Otsonikerrosta alettiin sittemmin suojella rajoittamalla CFC-yhdisteiden käyttöä. Tällä vuosituhannella meillä on jo suurempia ongelmia.

Länsimainen elämäntapa, johon olemme tottuneet, on luontoa tuhoava ja monille myös epäinhimillinen. Kaiken on tapahduttava nopeasti, ja keskittymiskykymme huononee, aika vähenee, elämä lyhenee. Yksityisautoilun myötä illuusio ihmisen riippumattomuudesta on kasvanut. Ajan itsekin, ja kannan hiilijalanjälkeni kokoista syyllisyyttä.

Ilmastonmuutos ei vielä ole järkyttänyt arkeamme täällä Herran kukkarossa. Osa ihmisistä näyttää jatkavan kauhomistaan patologisen huolettomuuden vallassa, mutta useimmat ovat huolissaan, jopa peloissaan. Pelko on hyödyllinen tunne. Sen tarkoitus on varoittaa vaarasta ja pakottaa toimimaan. Mutta mitä on enää tehtävissä?

Suomen euroviisukin kertoo luonnonsuojelusta. Paradise Oskar laulaa: ”Da da dam”, ja haluaa saada kappaleellaan ihmiset miettimään valintojaan. Hyräily kuvaa välinpitämättömyyttä, johon moni pakenee: Viherpiipertäminen tuntuu turhalta, kun sillä ei voi pelastaa maailmaa.

Monet haluaisivat kuitenkin hidastaa vauhtia ja luopua siitä, mitä eivät elääkseen tarvitse. Maan hiljaisia vaatimattomasti eläviä on paljon, mutta missä viipyy kristittyjen kansanliike ja kirkon näyttävä kampanjointi yksinkertaisemman elämäntavan puolesta?

Franciscus Assisilainen sepitti 785 vuotta sitten Aurinkolaulun. Hän ei ollut moralisti, vaan halusi vain seurata Kristusta ja olla lähellä Luojaa. Hän kulki jalan eikä omistanut mitään, mutta kohtasi kaikessa luodussa Jumalan. Hän otti todesta Jeesuksen sanat: ”Yksikään teistä ei voi olla opetuslapseni, ellei hän luovu kaikesta, mitä hänellä on.” (Lk 14:33).

Nyt laulaisin Aurinkolaulua näin: Ylistän Sinua, Kaikkivaltias, kaikesta minkä olet tehnyt: luomakunnan kauneudesta ja voimasta, siitä rauhasta, jonka metsä minulle antaa, siitä raikkaudesta, jonka rannan tuuli tuo.
Ja kun ihminen ei enää osaa ylistää, ylistäkööt Sinua veli aurinko, sisar kuu ja tähdet, veli tuuli ja kaikki säät, joilla luotujasi pidät yllä, sisar vesi, hyvin hyödyllinen ja nöyrä, veli tuli, jolla yön valaiset, sisar äitimme maa, joka meitä ravitsee.
Ole ylistetty, Herrani, niistä jotka antavat anteeksi ahneutemme, vaikka näkevät nälkää ilmastonmuutoksen tähden. Ole ylistetty, Herrani, sisarestamme ruumiillisesta kuolemasta, jota yksikään elävä ei voi väistää.
 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lapsuus, meri, luonto, luonnonsuojelu, hiilijalanjälki, autoilu