Tiistai 11.10.2011 klo 14.26 - Laura Tuhkanen-Jukkola
Naispapit saavat vihdoin uuden työasun. Tai virallisemmin: Naispuoliset papit saavat uuden virkapuvuston. Kyse on vaatteista, joita papin tulee käyttää juhlissa, esimerkiksi hautajaisissa, ristiäisissä ja häissä. Uudet vaatteet näyttävät ainakin kuvissa olevan istuvammat ja kauniimmat kuin entiset. Niitä voi nähdä pappien yllä ensi vuoden puolella. Puvuston nimi on Valonlähde.
Vanha papinpuku, jota on suunnittelijansa mukaan nimitetty Vuokoksi, on minulle ollut vieras ja raskas asu, kuin haarniska. Olen arvellut, että puvun tarkoituksena on ollut saada naiset näyttämään miehiltä ja toisaalta suojata miesten katseilta. Uusi asu on vakuutus siitä, että naisen ei tarvitse peitellä naisellisuuttaan papin virassa. Toisaalta naispappi voi jatkossa käyttää juhlissa housuja hameen sijaan, mikä tekee asusta ajanmukaisen ja talvisäissä käytännöllisemmän.
Me täällä kylmän ja pimeän piirissä olemme vakavia ja tehokkaita työntekijöitä, sitkeitäkin. Naisenkin pitää täällä olla miehekäs. ”Alppien pohjoispuolelta alkavat miesten valtakunnat, ja täällä tytötkin ovat miehiä”, toteaa virolainen kirjailija Viivi Luik, joka kertoo uusimmasta romaanistaan Suomen Kuvalehdessä. Mutta vaikka nainen täällä yrittää hoitaa työnsä asiallisesti ja hartaudella, hän saa aina joltain kuulla olevansa tyttö. Tytöttely latistaa ja saa naispapin yrittämään entistä tiukemmin.
Suomen kirkon palveluksessa on jo 23 vuoden ajan ollut naispappeja. Joukossamme on monia vahvoja naisia ja pullantuoksuisia äitihahmojakin. Mutta ainakin nuorempia on ollut helppo säikytellä vähättelemään naisellisia lahjojaan. Kirkkomme on edelleen hyvin miehekäs.
Intuitiivinen herkkyys, kauneudentaju ja toisaalta myös käytännöllisyys ja sosiaalisuus ovat usein naisten vahvuuksia. Kun naiset ovat uskollisia omalle työnäylleen ja tavalleen toimia, heidän työnsä kantaa hedelmää. Myös jokaisen miehen persoonallisuudessa on naisellinen puoli. Eri asia on sitten se, kuinka mies itse sen hyväksyy, ja kuinka hyväksyttyä on sen näyttäminen ja käyttäminen.
Unessa ostin nunnilta hajuvettä. Toisen tuoksun nimi oli Rauha ja toisen Hiljaisuus. Uni sai minut huomaamaan kaipaukseni syventymiseen ja toisaalta aistillisuuteen. Hengellinen ja aistillinen eivät sulje toisiaan pois, vaan kuuluvat yhteen. Sielua ei voi sahata irti ruumiista, vaikka se varmaan ratkaisisi monta ongelmaa.
Paavali kirjoittaa Kristuksen tuntemisen tuoksusta, jota evankeliumin julistajat levittävät (2.Kor.2:14). Kristuksen tuoksuinen ihminen kertoo omalla olemuksellaan Jumalan armosta. Hän on armahdettu ja vapautettu mutta edelleen syntinen ihminen. Hänessä vaikuttaa Jumalan Henki, joka synnyttää uskoa, toivoa ja rakkautta.
Me vajavaiset ihmiset saamme jopa olla tuon Pyhän Hengen temppeleitä kukin ainutlaatuisella tavallamme. Virallista papillista parfyymia ei vielä ole lanseerattu.
Uusimmat kommentit