Festarikansaa

Keskiviikko 5.6.2013 klo 11.37 - Hannu Kilpeläinen

 

Suomalaisuudessa on 50 viime vuoden aikana tapahtunut monenlaisia muutoksia. Se näkyy tietysti elinkeinorakenteen muutoksena ja sitä kautta elin- ja koulutustason sekä vaurauden lisääntymisenä, myös sen aikaisempaa tasaisempana jakautumisena.

Muutos on vaikuttanut myös syvälle kansan mentaliteettiin, siihen ennen niin kuuluisaan suomalaiseen elämänmuotoon. Kansaamme ei enää 1960-luvun käsittein samaksi uskoisi. Suomalaisuuden leimallisimpia itsekin uskomiamme mielikuvia oli ennen käsitys suomalaisten metsäläisyydestä, se että kaupungistuessammekin meissä asui pienempi tai suurempi korven raataja.

Käytännössä tämä ilmeni kaupunkiympäristön mieltämisenä välttämättömäksi elannon hankkimisen paikaksi. Oikea suomalainen elämä koettiin vapaudessa maalla, korvessa, esi-isiemme oletetuilla elinpaikoilla. Syntyi maailman elinvoimaisin, omaleimaisin ja suurin kesämökkikulttuuri. Pitkän synkän talven jälkeen kaupunkien kansa luopui vapaaehtoisesti sähköstä, juoksevasta vedestä ja viemäristä. Kesäksi piti päästä kaupunkikaksiosta huteraan lautamökkiin järven rannalle elämään vapaata elämää.

Sosiaalisesti tämä merkitsi kaupunkielämän tiiviin kerrostaloasumisen ja suurten teollisuustyöpaikkojen pakkososiaalisuuden hetkittäistä hylkäämistä ja pääsemistä oman itsensä herraksi omalla pienellä maapläntillä. Mökkinaapureita kyllä oli, joskus liikaakin, mutta pääasiana oli elää yksin, perheensä parissa ja omilla säännöillä.

Niin oli ennen, mutta oli ennen nälkävuosia, huutolaisia ja sotiakin. Miten on nyt? Kaikki tämä autuus on ilmeisestikin tyhjäksi kaluttu, lasihelmiksi havaittu tai yksinkertaisesti oman itsensä huonoon seuraan kyllästytty. Kesämökit ovat yhä säilyneet. Mutta kun ne ovat vähitellen muuttuneet kaupunkiasuntojen mukavuuksin varustetuiksi, on havahduttu, että yksin grillaaminen tai savustaminen ei enää tyydytäkään. Nyt tuo kyrmyniskakansa kokoontuu suurina laumoina festareille, kesätapahtumiin.  Metsien kansasta on tullut festarikansaa.

Muutos on tapahtunut suomalaisuuden sosiaalisuuden käsitteen muuttumisessa. Enää ei haluta eristäytyä kesän ajaksi tai edes kesälomaksi. Nyt haetaan sosiaalista samanlaisuutta, samanmielisiä ystäviä ja yhteisistä harrastuksista kiinnostuneiden seuraa. Festareilla soi tango, rock tai Beethoven. Yhteisöllisyyden nimissä tarjotaan olutfestareita, munamarkkinoita, asuntomarkkinoita, teatterikesää; kaikkialla joku tanssii ja pelit soivat.

Jokaiselle on jotakin ja kaikkialla vannotaan yhteisöllisyyden nimeen: on mahtavaa, että kansa kokoontuu yhteen. Mutta viime kädessä ”järjestetyillä” festareilla joku kokoaa taloudellisen voiton. Useimmat juoksevat vain haavekuviensa perässä ja pettyvät, paahtuvat auringossa tai kastuvat sateessa. Onko mahdollista, että kohta koemme imperiumin vastaiskun: mökkikansa palaa mökeillensä kantamaan vettä järvestä ja onkimaan laiturille. Carnival is over: DBTL?  

Kirjoittaja on mökkikansalainen, jonka kesän kohokohtia on mökkinaapurikaupungin Crusell Festival.