Kolumnit

Uusimmat kommentit

Papin parfyymiKorhonen Pentti  15.2.2014 21.15
Papin parfyymiTampereen Kirkkosanomien toimitus  26.11.2013 10.57
Papin parfyymibirgitta rantala  4.11.2013 17.42
Kestääkö se niin kauan?Helena Nuutinen  9.9.2013 15.08
Kestääkö se niin kauan?Liisa Haanpää  16.8.2013 22.28

Jutut

Kysymyksiä ja vastauksia seurakuntien rakenneuudistuksesta

22.11.2012

1) Onko ja pitäisikö valtakunnallisella päätöksellä olla vaikutusta Tampereen seurakuntien asemaan ja rakenteeseen?

2) Pitäisikö kunta- ja seurakuntarajat erottaa toisistaan?

3) Mikä malli olisi paras (yhtymämalli, rovastikuntamalli vai hiippakuntamalli)?

4) Mielipiteitä Uusi seurakuntayhtymä 2015 -mallista?

5) Miksi tämä asia on hankala ratkaista?

6) Onko talous se tekijä, jonka pohjalta rakenne tulee ratkaista? Vai vaikuttavatko muutkin tekijät (mitkä)?

7) Mitä tulee erityisesti ottaa huomioon?

8) Onko mallin valinnalla ja sen toteutuksella vaikutusta seurakuntalaisen elämään?

9) Keskitytäänkö nyt liikaa rakenteisiin käytännön työn kustannuksella?


Riitta Alaja

Kirkkohallituksen rakennemuutostyöryhmän jäsen
Hiippakuntavaltuustossa tuomiokapitulin maallikkojäsenenä puhe- ja läsnäolo-oikeudella

1) Seurakuntarakenteen kehittäminen koskee koko kirkkoa Tampere mukaan lukien. Muutos on pienempi siellä, missä jo on toimiva seurakuntayhtymä.

2) On hyvä että rakenne edelleen kytkee seurakunnat kuntiin. Oman, kunnallisesta veronkannosta erillisen verotuksen toteuttaminen tulisi kirkolle kalliiksi. Kunnat ja seurakunnat tekevät paljon yhteistyötä, ja se koituu kaikkien yhteiseksi hyväksi; seurakuntalainen on aina myös kuntalainen.

3) Kirkolliskokous jatkaa Uuden seurakuntayhtymä 2015 -mallin arviointia hallinto-, peruste- ja tulevaisuusvaliokunnissa. Käsittely jatkuu kevään kirkolliskokouksessa toukokuussa 2013, jolloin tehdään päätös mallin linjauksen mukaisesta etenemisestä kohti lakimuutoksia ja uusien seurakuntayhtymien perustamista vuosina 2015-2017, jolloin nykytiedon mukaan kuntaliitoksetkin tulisivat tapahtumaan.

3) Kirkkohallituksessa on kolme rakennetyöryhmää, jotka jatkavat mallin hiomista ja muutoksen suunnittelua. Ainakaan tässä vaiheessa seurakunnilta ei pyydetä uutta lausuntoa, koska tämä malli on koostettu niistä vastauksista, jotka 327 seurakuntien ja hiippakuntien toimielintä antoi keväällä 2012 rakennemuutoksen ohjausryhmän esittämään kolmeen malliin. 85 % vastaajista kannatti yhtymämallia tai rovastikuntamallia, joiden yhdistelmä Uusi seurakuntayhtymä 2015 -malli on.

Itse olen tämän mallin kannalla, ja alun perin kannatin perusmalliksi seurakuntayhtymän edelleen kehittämistä. 

4) Tässä mallissa säilytetään luterilaisen kirkon identiteettiin kuuluva päätöksentekomalli, jossa päättäjinä toimivat yhdessä hengellisen viran edustajat ja vaaleilla valitut maallikkoluottamushenkilöt. Kunnissa kunnanjohtaja toimii kunnanhallituksessa esittelijänä, puheenjohtajana ja päätöksentekijöinä toimivat luottamushenkilöt. Tässä mallissa yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtajana olisi jatkossakin pappi, lääninrovasti, joka siis osallistuu päätöksentekoon.  

Seurakuntien päätöksenteko jäisi jatkossakin pääasiassa vaaleilla valituille maallikkoluottamushenkilöille lukuun ottamatta, että YKN:n puheenjohtaja olisi jatkossakin pappi. Seurakuntaneuvostot voisivat keskuudestaan valita pj:n, joka voisi olla maallikko tai kirkkoherra.

YKN:n ja myös seurakuntaneuvostojen puheenjohtajaksi osa kirkolliskokouksen maallikkoluottamushenkilöistä esitti maallikkoa.  Itse näen piispallisen kaitsennan läsnäolon eli pappispuheenjohtajuuden hyväksi, jotta seurakuntatoiminnassa toteutuu kirkon oppi ja usko yhteisten linjausten ja päätösten mukaisesti.

5) Kriittinen kohta on, miten akselilla piispa - lääninrovasti - kirkkoherra ratkaistaan hengellisen ja maallisen johtajuuden osa-alueet. Voiko lääninrovasti olla kirkkoherrojen toiminnallinen esimies ja uuden seurakuntayhtymän henkilöstöpalvelut täysimääräisesti kirkkoherrojen käytettävissä esim. tilanteissa, joissa työ- ja toimintakyky heikkenee?
Missä määrin johtajuuteen liittyvät asiat tulee kirjata kirkon säädöksiin, missä määrin jää piispan ratkaistavaksi kaitsentatehtävän delegointi lääninrovastille, joka siis johtaa seurakuntayhtymää ja on myös talous-hallintoyksikön johtajan/päällikön esimies.

6) Ranteiden kehittämisen tärkein peruste on se, että kirkon verotulojen vähentyessä hengellistä ja muuta seurakuntatoimintaa ei tarvitsisi supistaa. Järkevä talouden hoito kuuluu asiaan. Kirkolla on yli 20 000 työntekijää ja eläkevastuut ovat suuremmat, kuin mihin on varauduttu. Eläkevajeen hoitaminen tulee uuden rahastomaksun muodossa kuormittamaan seurakuntatalouksia ensi vuodesta eteenpäin. 

Hallintorakenteiden yksinkertaistaminen ei ainakaan lisää hallintomenoja. Selvää käsitystä ei tällä hetkellä ole, saadaanko aikaan säästöä vai estetäänkö vain kustannusten kasvu.

8) Kirkon jäsenyys ei riipu hallinnosta, vaan oleellista on, miten ihmiset tulevat kohdatuiksi ja kuinka kirkon voimaannuttava ja vapauttava sanoma viestitään ja eletään todeksi.

 
Asko Alajoki

Hiippakuntavaltuuston jäsen

1) Kaiketi niillä on vaikutusta. Itse pitäisi voida päättää mahdollisimman paljon

2) Kyllä

3) Nykyinen yhtymämalli on toiminut huonosti. Sellaista en sellaisenaan kannata. Jos sellainen on, kunkin seurakunnan pitäisi päästä päättämään omasta budjetistaan kehysbudjetoinnin kautta. Vain tietyt palvelut voisivat olla yhtymässä. Yhtymämalli olisi ilmeisesti Tampereella sama kuin rovastikuntamalli. Useampikin malli käy, jos seurakunnalla on mahdollisimman suuri autonomia

6) Talous ei ole eikä saa olla liian keskeinen, kun tehdään ratkaisuja. Se on tietysti pakko ottaa huomioon. Seurakunta on Kristuksen ruumis ja hän on sen pää. Tämän toteutuminen on keskeisintä. Seurakunnan hengellinen toiminta on keskeisintä

7) Seurakuntien pitäisi olla mahdollisimman pitkälle autonomisia päätöksissään. Hiippakunnan olemassaolo näkyy hyvin vähän seurakunnan elämässä.

8) On tietysti. Nyt on jo nähty, että ylivahva seurakuntayhtymä karsii seurakuntien kuluja kuuntelematta seurakunnan kantaa ja ottaa päätettäväkseen sellaisia asioita, joita ei sille kuulu. Hyvä esimerkki on lähetysmäärärahojen jako. Se tehtävä kuuluu sille, joka lähetystyön tekee. Se on seurakunta eikä yhtymä. Valitettavasti Tampereella yhtymä tai YKN on päättänyt asiasta ilman, että se on todella kuunnellut seurakuntien mielipidettä.

9) Rakenteella on paljon merkitystä. Siitä on tullut vallankäytönväline. Siitä on tullut ongelma Tampereella. Seurakuntien tulisi saada itsenäisesti päättää. Seurakuntia pakkoliitetään tarpeettomasti.

 

Timo Huttunen

Hiippakuntavaltuuston jäsen

1) En tältä suunnalta ja perehtymiseltä ota kantaa Tampereen tilanteeseen. Mutkikas se ainakin on ollut.

2) Kirkollisverotuksen tekninen toteuttaminen asettaa omat rajansa asialle, siis ei rajojen muuttamista miten sattuu. mutta siinä mielessä on syytä rajat toisistaan, että mahdolliset suurkunnat eivät pakota seurakuntia vastaaviin suurseurakuntiin. tämähän se yhteinen tahtotila kirkossa on ollut.

3) Jotenkin tuntuu, että tämä juna meni jo. Kirkolliskokous keskittyi keskustelemaan ainoastaan yhtymämallin yksityiskohdista. Olen pettynyt siihen, ettei hiippakuntamallia olla tosissaan tutkittu eikä harkittu. Vaarana sekä yhtymämallissa että rovastikuntamallissa on monen päällekkäisen hallintokerroksen luominen.

4) Olisikohan se sopiva kompromissiratkaisu? Palvelisikohan se erikokoisia ja -näköisiä seurakuntia? Kirkolliskokouksen lähetekeskustelun läpiselaaminen antaa kuvaa mallin vahvuuksista ja ongelmakohdista. Paljon on ratkaisemattomia detaljeja vielä.

5) Onhan kyseessä historiallisen suuri muutos. Mihin tahansa malliin ja ratkaisuun kirkko päätyylin, ei se tule tyydyttämään kaikkia. Kyse on kirkollisveroprosenttien harmonisoinneista, päällekkäisistä tehtävistä, työn organisoinnista, luottamuspaikkojen jaosta, lähidemokratiasta jne. Salossa esimerkiksi on kovalla työllä luotu yhden seurakunnan mallia, nyt asia uhkaa palata lähtöruutuunsa.

On seurakuntia, jotka pärjäävät ihan kohtuullisesti nykyratkaisullakin, joskin laskevien trendien vallitessa. Muutokset uhkaavat näiden seurakuntien tilannetta.

6) Talouden rinnalla totta kai on koko ajan huolehdittava yhteisöjen luonnollisuudesta, historiasta, omaleimaisuudesta. Ei talous voi olla isäntä tässä asiassa, kirkon olemus ja seurakunnan luonne ovat ratkaisevimpia tekijöitä.

8) On. Kaikilla ratkaisuilla tai ratkaisujen välttämisellä on vaikutuksia. eikä mikään malli lisää rahaa, säästöjä on jokaisen ratkaisun kohdalla etsittävä.

9) Varmaankin. mutta kyllä rakenneasiat on ratkaistava mahdollisimman hyvällä tavalla, sitä ei pidä paeta. Koetetaan silti pitää huolta seurakuntien arjesta ja pyhästä.

 

Kalle Mäki

Hiippakuntavaltuuston jäsen, Tampereen yhteisen kirkkovaltuuston puheenjohtaja

1) Kun rakenteita lähdetään uudistamaan, on kysymys lainsäädännöllisestä kokonaisuudistuksesta, jolloin se koskee kaikkia. Sillä on silloin vaikutusta myös Tampereen seurakuntien asemaan ja seurakuntayhtymän hallinnolliseen rakenteeseen.

Toivottavasti uudistus ohjaa seurakuntia näkemään itsensä nykyistä selvemmin kokonaisuuden osana. Lainsäädäntö määrittää, mikä on seurakunnan päätöksenteon ja suhde yhtymän päätöksentekoon ja vastaavasti miten toiminnallisten suunnitelmien tekeminen tapahtuu. Tampereen seurakunnilla on strategian tavoitteena "toimia kuin yksi seurakunta" ja silti säilyttää alueellinen omaleimaisuus.

2) On edelleen tarkoituksenmukaista, että kunta- ja seurakuntarajat seuraavat toisiaan. Alueellinen sitoutuneisuus on ihmisille luontaista ja kun kuntaan ja seurakuntaa sitoutuminen on alueellisesti toisiaan vastaavaa, se tukee myös seurakuntaidentiteettiä.

Kirkkohallituksen esittämä ehdotus yhtymämallista auttaa toisaalta ylittämään kuntarajoja ja lisää seurakuntien välistä yhteistyötä. 

3) Kirkkohallituksen esitys kirkolliskokoukselle on yhtymämalli.  Tätä mallia on kannattanut myös Tampereen seurakuntayhtymän yhteinen kirkkoneuvosto.  Härmälän seurakuntaneuvoston pyynnöstä antama lausunto kirkkohallitukselle on samalla kannalla.  Siinä on eritelty etuja ja haittoja eri mallien osalta. Ainut merkittävämpi ongelma, joka siinä ei tule esiin, on yhtymä, jossa on iso suomenkielinen seurakunta ja pieni ruotsinkielinen seurakunta, jolloin yhtymähallinto muodostuu jonkin verran epätasapainoiseksi.

Olen ollut kehitetyn yhtymämallin kannalla. Tampereen seurakuntayhtymän strategiaprosessin kuluessa kehitetty malli tulee hyvin lähelle kirkkohallituksen esitystä.

4) Mallin lähtökohta on oikea, kun siinä tunnistetaan lähtökohdaksi sen kokoinen seurakunta, että ihmisten on luontevaa siihen sitoutua. Entistä keskeisemmäksi on nousemassa seurakunnan läheisyyden ja yhteisöllisyyden merkitys.

Seurakunnan ei tule olla hallinnollinen "palveluntarjoaja", kuten kirkkohallituksen esitys toteaakin tunnistaen ongelman. Tältä pohjalta rakentaen ja taloudelliset seikat huomioon ottaen on yhtymämalli kehityskelpoisin vaihtoehto. ( Esitys s.2-5,14,15). Se on myös lakiteknisesti helpointa toteuttaa, kun ei tarvita kokonaan uutta säädöstöä, vaan voidaan hyödyntää jo olemassa olevaa.

Seurakuntayhtymärakenne tarjoaa nykyisellään mahdollisuuden muodostaa melko  joustavasti yhtymätason toimintoja.

Uudesta mallista ei vielä ole nähtävissä, millaisia ratkaisuja se tekee mahdolliseksi. Se esitys, että henkilöstö on yhtymän henkilöstöä, antaa hyvät edellytyksen työntekijöiden vapaammalle liikkumiselle tarpeiden mukaan ja siten tukee työvoiman taloudellisesti järkevää käyttöä.

Nyt käsillä olevassa ehdotuksessa on painotettu johdon substanssiosaamista seurakuntaelämästä, mikä on kannatettavaa. Lääninrovastin ollessa yhtymän johtaja korostuu samalla hengellinen johtajuus, mitä on kaivattukin.

Yhteisen kirkkovaltuuston ja seurakuntaneuvostojen vaali lienee demokratian kannalta syytä säilyttää entisellään, eli valitaan samalla kertaa molemmat suoralla vallilla. Muutoin ongelmiksi tulevat joko lähidemokratian puuttuminen tai edustuksellisuuden vääristyminen. Kahden vaalin toimittaminen samalla kertaa ei sinänsä ole ongelma. Keskeistä on miettiä valittujen elinten keskinäinen päätöksenteon jako ja toisaalta huolehtia riittävän toimivasta yhteistyöstä elinten välillä.

5) Kirkolliskokouksessa asia eteni myötätuulessa, joten tahtoa ratkaisun löytymiselle on. Ongelmia muodostanee hallinnollisen rakenteen hiominen, niin että syntyy toimiva johtajuus.

Nykyisissä suurimmissa yhtymissä on varsin monenlaisia hallinnon rakenteita. Jonkin verran työtä tulee teettämään etsiä niistä toimivimmat ratkaisut lainsäädännön pohjaksi. Mutta onko tämä lopulta hankala asia ratkaista?

6) Ensisijaisesti asia tulee nähdä toiminnalliselta kannalta, kuten se on kirkkohallituksen esityksessä nähty. Tähän liittyy oleellisesti toki talouspohjan kehittäminen, mutta ei niin, että "häntä heiluttaisi koiraa".  Lainaus esityksestä, s 2: "Niinpä seurakuntarakenteita kehitettäessä lähtökohtana tulee olla kysymys, millaiset seurakuntarakenteet palvelevat parhaiten seurakuntien elämää.."

8) Mallin valinnalla on oleellista vaikutusta seurakuntalaisten elämään. Esimerkiksi Tampereen seurakuntayhtymässä on osoitettu vahvaa sitoutumista nykyiseen seurakuntarakenteeseen. Kirkkohallituksen esitys kirkolliskokoukselle lähtee tällaisen sitoutumisen tukemisesta. Tämän kaltaista sitoutumista heijastaa myös Kirkkohallituksen Tampereen seurakuntayhtymän rakennepäätöksestä tehtyjen valitusten joukko, mistä on osoituksena valittajaseurakuntien asiamiesten yhdessä laatima tiedote.

9) Rakenteet ovat ne, jotka luovat edellytykset käytännön työlle. Nyt esillä oleva uudistus näyttäisi tuovan uusia mahdollisuuksia käytännön työn tasolle, joten on mielenkiintoista seurata, miten se saa hahmonsa tulevissa esityksissä.


Heikki Pelkonen

Hiippakuntavaltuuston jäsen

1) Ei kantaa

2) Kyllä. Ja tämän myös uusi seurakuntayhtymä 2015 mahdollistaa

3) Kullakin mallilla on omat hyvät ja huonot puolensa. Nyt valittua ratkaisua on vietävä määrätietoisesti eteenpäin, jotta muutosprosessi ei veisi liikaa aikaa ja voimavaroja.

4) Ratkaisussa on pyritty huomioimaan monia näkökulmia ja siksi se on melko väljä ja mahdollistaa hyvin erilaisia yhteenliittymiä.

5) Seurakuntien itsemääräämisoikeus kaventuu.

6) Ei vaan toiminta. Mutta toiminnan yksi edellytyksistä on terve talous.

7) Rakenteen ei tule ohjata toimintaa vaan palvella sitä.

8) Toivottavasti.

9) Ei. Seurakunnissa tehdään perustyötä, eikä se ole häiriintynyt rakennekysymysten vuoksi. Mutta rakennekysymykset ovat välttämättömiä, jotta tulevaisuudessakin toimintaympäristön muuttuessa kirkko voisi palvella ihmisiä.

 

Niilo Räsänen

Kirkolliskokousedustaja ja hiippakuntavaltuuston jäsen

1) Valtakunnallisella päätöksellä tulee todennäköisesti olemaan vaikutusta jokaiseen seurakuntaan tavalla ja toisella.

2) Pitäisi.

3) Kannatan yhtymämallia, josta lopullinen malli hiotaan.

4) Pohjaehdotus on yllättävän hyvä. Sitä hiomalla löytyy lopullinen ratkaisu.

5) Seurakunnat ovat nyt erilaisia, eri kokoisia ja eri lailla organisoituja. Hyväksyttävässä mallissa tulee olla joustoja niin, ettei pakoteta luonnottomiin malleihin.

6) Seurakunnan olemus on tärkein. Eli seurakunta ei ole palveluja tuottava yhteisö, niin kuin kunta on. Seurakunta on Raamatun ohjauksessa oleva hengellinen yhteisö.

7) Seurakunnat ovat erilaisia. Mikä toimii kaupunkiympäristössä, ei välttämättä toimi maaseudulla ja päinvastoin. 

8) Toivottavasti vain myönteisiä vaikutuksia, kuten esim. valinta mahdollisuus, mihin seurakuntaa haluaa kuulua.

9) Uudistuksesta ei saa tulla hallintovetoista. Hallinnon tulee olla mahdollisimman kevyt. Sen tulee palvella seurakuntalaista eikä päinvastoin.

 

Antti Sipola

Kirkolliskokousedustaja, hiippakuntavaltuutettu

1) On sillä vaikutusta, koska kirkolliskokouksen päätöksen lopulta eduskunnassa vahvistetuksi tultua tulee Tampereellakin muokata seurakuntayhtymä esitetyllä tavalla. Tosin tässä on se kysymys, tuleeko malli pakosti kaikkialle käyttöön, kuten esitys on vai jääkö siihen jotain siirtymä- tms. säädöksiä.

2) Minusta kirkon pitäisi jo nyt olla aktiivinen ja tehdä omaa kehitystyötään omista lähtökohdistaan käsin. Silloin kuntarajat eivät ole ratkaisevia vaan oman toiminnan ja yhteistoiminnan järjestäminen. Varmuudella ei kirkolliskokous tule kuitenkaan tässä vaiheessa poikkeamaan kuntarajoista.

3) Minusta hiippakuntamalli jatkokehittelyn pohjana on edelleenkin paras, koska se mahdollistaa toiminnan jäsenlähtöisen ohjauksen eikä keskity paikallisen yksikön hallinnoimiseen.

4) Malli on huono, koska se
- A) pakottaa kaikki seurakunnat liittymään samaan rakenteeseen koko maassa. Jo toteutuneet liitokset yhdeksi seurakunnaksi esim. Sastamala, Jyväskylä jne. kärsivät, mikäli uusi malli toteutetaan;
- B) Väitteestään huolimatta siinä ei ajatella ollenkaan jäsenlähtöisesti. Se on hallinnon tarpeisiin ja rakenteiden turvaamiseen kehitetty malli;
- C) Yhtymien sisällä seurakuntien jäsenmäärät vaihtelevat liikaa (sama ongelma, joka on Tampereella, jossa on tarve yhdistää seurakuntia tasakokoisemmiksi);
- D) Malli sopii jollakin tavalla alueen Pori-Jyväskylä-Helsinki piirin sisälle, muttei sellaisenaan Borgå-stiftiin tai pitkien etäisyyksien Suomeen;
- E) Tällä rakenneratkaisulla on lyhyt kesto, koska siinä ei oteta huomioon nopeaa muutosta jäsenistössä ja taloudessa heikkenevään suuntaan. Malli perustuu siihen, että talous jollakin tavalla kirkossa säilyy nykyisellä tasolla. Pitäisi enemmän tutkia muutosta ja rakentaa sellaista seurakuntayhteisömallia, joka toimii 2030-luvullakin.

6) Rakenne ei tule vähentämään seurakuntien menoja. Kaikki seurakuntatoiminnan ja -rakenteen mallit tulisi ratkaista jäsenten tarpeista käsin.

8) Ei ole. Tärkeintä on kaupungeissa, että on kirkko ja maalla se, että on sellainen yhteisö, jota kutsutaan seurakunnaksi, vaikkei se hallinnollisesti sitä olisikaan.

9) Kyllä! Kts. edellä.

Asta Kettunen 

18.12.2013 12.00Kukat muistuttavat Jumalan luomistyöstä
18.12.2013 12.00Tutut sävelet vievät muistoihin
18.12.2013Ryhdy kummiksi!
18.12.2013Koulutus antaa kielen ja tulevaisuuden
18.12.2013Lempijoululaulut ovat haikeita metallimusiikin joulukiertueella
05.12.2013Tamperelainen seurakuntalehti Silta alkaa ilmestyä helmikuussa
05.12.2013Viinikan Siniset jakaa vastuuta nuorille jäsenilleen
05.12.2013Tiernapojat porskuttavat saattohoidon hyväksi
04.12.2013Vertaistukea vaunuista rattaisiin asti
04.12.2013Tampereen seurakuntien historia kansien väliin

Siirry arkistoon »