Kolumnit

Uusimmat kommentit

Papin parfyymiKorhonen Pentti  15.2.2014 21.15
Papin parfyymiTampereen Kirkkosanomien toimitus  26.11.2013 10.57
Papin parfyymibirgitta rantala  4.11.2013 17.42
Kestääkö se niin kauan?Helena Nuutinen  9.9.2013 15.08
Kestääkö se niin kauan?Liisa Haanpää  16.8.2013 22.28

Hiljaisuuden voima

Keskiviikko 29.2.2012 klo 10.56 - Maila-Katriina Tuominen

Outo hiljaisuus. Vilkaisu öiseen pimeyteen. Himmeän katulampun ympärillä
karkeloivat lumikierteet. Kaupunki on muuttunut valkoiseksi uneksi. Lumi lahjoittaa valvovalle öisen hiljaisuuden.

Aamuvarhaisella maailma täyttyy äänistä. Hiljaisuuden lumo ei kokonaan
katoa vaikka raskaat aurat kasaavat lumen vuoriksi.

Hiljaisuus on rikkumaton seuraavanakin yönä. Pyryttää. Hiljaisuuden melkein
kuulee kuiskivan. Äänettömyys antaa tilaa ihmisen sisikunnan äänille,
niille, jotka uppoavat päivittäiseen hälyyn, meluun ja mielenliikkeiden
ryöpsähdyksiin.

Hiljaisuudessa ihminen on itsensä kanssa ja puhuu sisään päin. Monille se on vaikeaa. Siksi äänet voittavat äänettömyyden. Moni rakentaa itselleen äänikennon, jossa musiikki on suojus ja oman reviirin turva. Kun
tajunnan voi täyttää erilaisilla äänikerroksilla, alkaa hiljaisuus pelottaa.
Siihenhän liittyy yksinäisyyden tai yksin jäämisen uhka.

Melusta on tullut osa elämäämme. Se muovaa mielemme, ajatuksemme, muistimme, koko olemuksemme. Jos joku rohkenee valittaa melusta, häntä kehotetaan muuttamaan niin pitkälle kuin pippuri kasvaa – tai ainakin maalle. Ei maaseutukaan ole meluton. Äänet kapseloituvat kaikkialla ympärillemme ja
rajaavat maailmamme.

Ei melu ole meidän vain meidän aikamme vitsaus. Muinaiset sumerilaiset
uskoivat vedenpaisumuksen tulleen ihmisille rangaistuksena melusta. Vanhan
testamentin Joosuan kirjassa kerrotaan, miten Jerikon muurit murtuivat kun
papit puhalsivat torviinsa: "Heti torvien äänen kuultuaan kansa kohotti
sotahuudon. Silloin Jerikon muurit sortuivat." (Joosua 6:20)

Mitä tapahtui vuonna 1952 hiljaisuuden konsertissa? Tuolloin säveltäjä John
Cage (1912–1992) antoi tyhjyydelle oman tulkintansa zen-buddhalaisessa
hengessä. Konserttiyleisö istui hiljaa 4 minuuttia 33 sekuntia kuunnellen
hiljaisuuden ääniä. Yleisö katseli orkesteria, jonka suoritus supistui
pianistin pianon kannen sulkemiseen esityksen alussa ja sen avaamiseen
esityksen lopussa.

Se oli yhdenlainen retriitti, joka kokosi ihmiset yhteen. Siitä sikisi
"sattumamusiikki", kuten Cage kutsui töitään.

Retriitit mielletään vetäytymiseksi vapaaehtoiseen hiljaisuuteen ja hiljentymiseen. Aikoinaan hengelliset hiljentymiset ovat löytäneet tiensä yritysmaailmaan:  On tyky-retriittejä ja muita työkuntoa kohentavia
hengennostatusprojekteja. Ihminen osaa rahastaa hiljaisuudellakin.

Monet ovat huomanneet maailman lentoasemilla oven, jossa lukee Hiljaisuuden
huone eri kielillä. Oven voi avata kuka tahansa. Sinne astuvalta ei kysytä
matkalippua, ei passia eikä mitään muutakaan. Siellä voi istua tai seistä.
Joku keskittyy rukoukseen, joku toinen keinuttaa vartaloaan äänettömien
viestien tahtiin. Hiljaisuuden huoneessa ei yleensä ole tungosta. Siellä ei
ole myöskään räikeitä valoja eikä taustamusiikkia. Ihmiset avaavat oven
varoen ja sulkevat sen poistuessaan eleettömästi.

Vasta sataneen lumen kyky imeä äänet valkoisuuteensa tarjoaa hiljentymisen
kotioloissa. Ei tarvitse pakata matkalaukkua eikä tutkia aikatauluja.
Hiljaisuus ympäröi tutun tilan ja hivuttautuu huomaamatta syvälle
sisikuntaan.

Samanlaiseen autuuden tilaan pääsee keskellä öistä hiekka-aavikkoa. Korviin
yltää tuskin kuuluva hiekan rapina. Hiekkadyynit vaeltavat hiljaa kuin
muistuttaen ajasta, jolloin maapallo oli muotoutumassa merien, vuorien ja
aavikoiden tilaksi. Ihmisen paikka on mitätön siinä ympäristössä, mutta
hiljaisuuden kuuntelijalle löytyy aina sija.

Japanilaisen tila-aika -ajattelun mukaan hiljaisuus kuten tyhjyyskin ovat
kielellisten ilmaisujen tavoittamattomissa. Ne ovat kuitenkin olemassa ja
lähellä meitä kaikkia. Japanilaisen kirjailijan Junichiro Tanizakin
teoksessa Varjojen ylistys on lause "Se mitä ei ole nähty, ei meille ole
olemassa."

Näkyykö hiljaisuus? Ei. Ehkä moni unohtaa sen juuri siksi. Lumen peittämään
yöhön havahtuvan kannattaa kuitenkin kuunnella hiljaisuutta. Siinä on voimaa.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hiljaisuus, melu, retriitti, hiljentyminen, rukous