Katsokaa taivaan lintuja

Keskiviikko 11.9.2013 klo 16.58 - Hannu Kilpeläinen

 …noita onnellisia ja huolettomia, jotka eivät kylvä eivätkä leikkaa, koska taivaallinen Isä ruokkii ne.  Niitä on nyt helppo nähdä. Kun katseensa oikeilla paikoilla kohottaa, voi kertasilmäyksellä ihailla satojen muuttomatkaa tekevien lintujen parvia. Useat niistä ovat matkalla etelään, jopa tuhansien kilometrien päähän kylmästä pohjolasta.

Ajatelkaamme. Ei tuo kovin huolettomalta elämältä tunnu. Niidenhän pitää lentää, läpsyttää siipiään miljoonia kertoja. Välilaskuitta yli merten, korkealle Alpit ylittäen, linnustajien verkkoja vältellen ja useat vielä yli tankkauspaikoista tyhjien Saharan.

Matkalle valmistautuminen ja hiilihydraattitankkaus aloitettiin heti pesänrakentamisen, poikasten ruokinnan ja muiden lajitovereiden kanssa käydyn reviiririitojen jälkeen. Ja keväällä taas sama meno toiseen suuntaan.

Kalevalan 1. runossa kerrotaan sotkasta, joka nykysuomessa tunnetaan paremmin nimellä telkkä:

Tuli sotka, suora lintu; lenteä lekuttelevi

etsien pesän sijoa, asuinmaata arvaellen.

Lenti iät, lenti lännet, lenti luotehet, etelät.

Ei löyä tiloa tuota, paikkoa pahintakana,

kuhun laatisi pesänsä, ottaisi olosijansa.

Viimein ilmojen matkalainen löysi vedessä kelluvan Ilmattaren, jonka polvelle muni 7 munaa. Veden emoksi ilmojen ylisiltä pudottautunut Ilmatar koukisti jalkaansa, munat putosivat ja hajosivat, syntyi maailma – sotkan munista.

Kalevalan luomismyytti yhdistää elämänjärjestyksen synnyssä taivaan, meren ja maan niiden leikkauslinjassa matkaaviin ikuisiin muuttajiin. Sama rooli on linnulla Raamatun vedenpaisumusmyytissä. Kunnon ukko Noa lähettää kyyhkysen tarkistamaan, onko taivaan Isä nyt valmis ruokkimaan nekin luodut, jotka eivät lennä vihreille niityille, vaan pysyvät paikallaan.

Kahden eri kulttuurin ja niiden erilaisten uskomusten myytit, meille kerrotut totuudet elämästä ja sen ylläpidosta, kertovat samaa. Ne vakuuttavat että meidät ruokitaan, meistä pidetään huolta ja että meidän yläpuolellamme on jotain tai joku, joka ruokkii keskenään taistelevat linnut ja toisiaan teurastavat ihmislapset.
Kummankaan lajin elämä ei ole helppoa; pitää raataa ja matkustaa leipänsä ja jyvänsä eteen. Sen ovat joutuneet toteamaan useat tämän maailman valtiaat ja poliittiset vastuunkantajat, kun nurkkaan ahdistettuna ovat nöyrtyneet sanomaan, että ei elämää ole tarkoitettukaan helpoksi.

Ihminen etsii selityksiä elämän kovuudelle luomalla suuria kertomuksia ja niihin perustuvia myyttejä. Ja siinä ihminen tekeekin viisaasti. Mutta Jeesuksen kehotus katsoa taivaan lintuja vie oivalluksen tekemisen myyttien taakse ja osoittaa, että myytit eivät ole satuja tai sepitteitä.

Sotka lajitovereineen lenteli jo jurakaudella yli 200 miljoonaa vuotta sitten. Sotka etsi myös pesäpaikkaa Väinämöisestä ja Ilmattaresta kertovissa runoissa Karjalassa ja Suomessa. Ne ajoittuvat esiroomalaiselle rautakaudelle, siis Kristuksen syntymän aikoihin.

Olisiko syytä katsoa sellaista selviytyjää ja miettiä, miksi se on esikuva ja miksi se tekee yhä samaa matkaa?

Haastettu ruotsalaisuus, Martti ja isä

Keskiviikko 7.11.2012 klo 14.22 - Hannu Kilpeläinen

Tällä viikolla liputetaan kahdesti. Tiistaina siniristilippu liehui ruotsalaisuuden ja kuningas Kustaa Aadolfin kunniaksi. Sunnuntaina liputetaan isälle.

Väliin jää lauantain päivänsankari, Martti. Tuolloin lippua ei nosteta salkoon, mutta maassamme on ollut aika, jolloin saksalaista uskonsankaria Martti Lutheria juhlittiin martinpäivänä 10. marraskuuta.

Kustaa Aadolfin ja Martti Lutherin puolustamaa uskoa haastetaan nyt maassamme tuhansien kolumnien, blogien ja seminaari-istuntojen voimin. Isiemme kirkon ja uskon katsotaan olevan vaarassa tai ainakin rajusti haastettuna.

Juuri julkaistu Suomen kirkon nelivuotiskertomus Haastettu kirkko antaa ymmärtää, että kirkkomme on kriisissä. Väki kirkosta kaikkoaa, verotulot vähenevät, nuoret eivät usko Jumalaan ja keski-ikäiset eivät ehdi. Kirkko tavoittaa sanomallaan ainoastaan lapset ja vanhukset. Edelliset komennetaan päiväkodin salin lattialle, kun pappitäti tulee adventtina kertomaan vauvasta nimeltä Jeesus, jälkimmäiset taas jätetään kahvihetken päätteeksi istumaan vanhainkodin ruokasaliin laulamaan rovastin ja kanttorin johtamaa Kiitos sulle Jumalani -virttä.

Tällainen tila kirkossa on todella mediaseksikäs, nyt siitä puhutaan, kirjoitetaan, riidellään. Suomen luterilaisella kirkollahan menee hyvin! Vanha julkimoiden ja poliitikkojen totuuskin julistaa, ettei ole väliä, mitä parrasvaloihin pyrkivästä puhutaan, kunhan puhutaan.

Suomenruotsalaiset ovat ainakin 200 vuotta olleet haastettuina ja samankaltaisessa kriisin tilassa, kuin kirkon nyt väitetään olevan. Yhteisön etuoikeus omaan kieleen ja kulttuuriin on kyseenalaistettu. Siitä huolimatta suomenruotsalaiset ovat sosiaalisempia, terveempiä, pitkäikäisempiä ja myönteisemmin elämään suhtautuvia kuin vastaavissa olosuhteissa elävät suomenkieliset.

Haastettuna oleminen yhdistää ja kokoaa rivejä, kriisi kaatuu haastajien niskaan. Martti Lutherin aikana kirkko oli kriisissä ja haastettuna jo ainakin sata vuotta, kun haastaja Jan Hus poltettiin roviolla Konstanzin kirkolliskokouksessa 1415. Martti vain haastoi huonoa kirkkoa samoin eväin kuin nykyajan kirkonhaastajat kirkkoa puhumaan kansankieltä, saksalaisten saksaa, ruotsalaisten ruotsia ja suomalaisten suomea.

Tämähän on samaa kuin vaatimus siitä, että kirkon on kuljettava ihmisten arjessa heidän rinnallaan.  Kun yhteiskunta voi pahoin, voi kirkkokin huonosti. Mutta huonollakin instituutiolla on mahdollisuus uudistua, kun se huolehtii jäsenistään perustehtävänsä mukaisesti, siis kehdosta hautaan.

Haastettuna olemisen kriisi puhdistaa ja yhdistää, kun kansankirkko suostuu olemaan kansan kirkko. On kirkko ennenkin haastettuna ollut – ja aina selvinnyt haasteista.

Vaikka kirkkoa perinteisesti kutsutaan ”äidiksi”, on se myös ”isä”. Sanotaan, että isyys on kriisissä. Niin voi olla, mutta siitä huolimatta lapsi on ylpeä ”meidän isästä”, vaikka tämä suomalaisena jörrikkänä ei osaisikaan tunteitaan ilmaista, mutta on parempi ja voimakkaampi kuin ”teidän isä”.

Kirjoittaja on isä ja isoisä, riikinruotsalaisen Lovisen lapsenlapsenlapsi ja Martti Lutherin reformaatiokirkon pappi.