Jussi päättää -päivä

Keskiviikko 28.8.2013 klo 15.07 - Jussi Laine

Laineen perheessä on vietetty jo vuosien ajan päättämispäiviä. Jokainen perheenjäsen seitsemänvuotiaasta lähes nelikymppiseen saa silloin tällöin päivän, jolloin hän saa päättää kaikesta. Muistaakseni tämä käytäntö aloitettiin jo esikoisen ollessa muutaman vuoden ikäinen ja sitä on jatkettu siitä eteenpäin tasaisen epäsäännöllisesti. Tänäkin kesänä jokainen neljästä perheenjäsenestä sai viettää tällaisen päivän. Jos me vanhemmat unohdamme käytännön, lapset osaavat jo kysyä sen perään.

Päättämispäivässä on väkisinkin oltava muutama reunaehto. Sellaisia päätöksiä ei voi tehdä, jotka vaikuttavat kaikkiin seuraaviin päiviin. Valitettavasti tämä tarkoittaa esimerkiksi lasten kohdalla sitä, että omana päivänä ei voi päättää koiran ostamisesta. Perheen perussääntöjä ei voi muuttaa. Nukkumaan mennään samaan aikaan kuin muinakin päivinä ja muutenkin pitää elää ihmisiksi.

Mutta muuten saa päättää. Ollaanko kotona vai käydäänkö jossain? Näyttää, että päivän ruokavalinnoista on aina mukava päättää ihan yksinään. Tosin ei liene kovin yllättävää, että kakkosluokkalaisen pojan päättäessä lounasta nautitaan useimmiten eräässä monikansallisessa pikaruokayrityksessä. Tyttären päivänä suunnataan kiinalaiseen ravintolaan. Muutenkin päivien kulku on aika ennustettavissa ja hyvä niin.

On varsin mukavaa huomata, että joku meistä päättää -päivinä ei ohjelma juurikaan eroa normaaleista koko perheen yhteisistä vapaapäivistä. Kenestäkään ei kuoriudu esiin pientä tai isoa yksinvaltiasta, joka päättää juuri oman tahtonsa mukaisesti muiden kustannuksella. Kaikki ottavat huomioon sen, että ei ole kiva päättää sellaista, mikä saa toiset huonolle mielelle. Useimmiten päätöksistä neuvotellaan yhdessä ennen niiden tekemistä. Ja oikeastaan kaikkina näinä päivinä kaikilla on tosi mukavaa. Haluaisin kovasti uskoa, että nämä päivät auttavat lapsia myös ymmärtämään vanhempiaan ja meitä vanhempia ymmärtämään lapsiaan.

Kaikki päättäminen ei valitettavasti ole niin helppoa kuin Laineen perheen päätöspäivissä. Seurakunnan päättäjät alkavat jälleen syksyllä kokoontua toiminta- ja taloussuunnitelmien parissa. Näinä aikoina joudutaan tekemään kipeitä päätöksiä. Talous kiristyy, jäsenkato näkyy ja silti olisi maailman paras tehtävä annettuna. Mitä säilytetään, mitä raivataan pois uuden tieltä ja mitä se uusi on? Nämä ovat kysymyksiä, johon kirkon ja seurakuntien on näinä päivinä vastattava. Näissä vastauksissa tarvitaan ennen kaikkea viisautta, rohkeutta ja johdatusta, kuten kaikessa ihmisten elämässä, toimissa ja tehtävissä.

Kovasti yritän miettiä, mitä päättäisin, jos seurakunnassa olisi Jussi päättää -päivä. Mieti sinäkin, miltä oma seurakuntasi näyttäisi sinä päivänä kun sinä päätät. Ehkäpä voisit myös ajatella järjestäväsi perheesi tai ystäviesi kesken joku päättää -päivän. Suosittelen.

Kirjoittaja on pastori ja Tampereen seurakuntien kärkihankekoordinaattori.