Kolumnit

Uusimmat kommentit

Papin parfyymiKorhonen Pentti  15.2.2014 21.15
Papin parfyymiTampereen Kirkkosanomien toimitus  26.11.2013 10.57
Papin parfyymibirgitta rantala  4.11.2013 17.42
Kestääkö se niin kauan?Helena Nuutinen  9.9.2013 15.08
Kestääkö se niin kauan?Liisa Haanpää  16.8.2013 22.28

Verta, kuolemaa ja kysymysmerkkejä

Keskiviikko 20.3.2013 klo 16.20 - Maila-Katriina Tuominen

Outo kolumnin otsikko nousee yllättävästä kokemuksesta. Olosuhteiden pakosta tyydytin uutisnälkääni seuraamalla Al-Jazeeran englanninkielisiä uutislähetyksiä runsaan viikon ajan. En olisi uskonut, että Al-Jazeeran uutiset tunkeutuivat yöuniini ja kieppuvat edelleen ajatuksissani.

Miksi vuonna 1996 Dohassa Qatarissa uutis- ja ajankohtaiskanavana aloittanut arabiankielinen kanava myllertää mieltäni? Olen seurannut sen uutisia jatkuvasti, mutta tällä kertaa uutiset keskittyivät lähes yksinomaan eri puolilla Afrikkaa velloviin sotiin, väkivaltaisuuksiin ja erilaisiin hirmutekoihin.

Taistelut Malissa, nigerialaisen islamistijärjestö Boko Haramin iskut, Egyptin ja Tunisian mielenosoitukset, Syyrian tilanne, ovat vain pieni viipale siitä, mitä uutiskanava katsojilleen nyt tarjoaa.

Al-Jazeera on palkittu uutiskanava, jonka johtava asema arabiankielisessä maailmassa on kiistaton. Se pystyy lähettämään ohjelmaa sellaisiinkin maihin, joissa hallituksen kontrolli pitää uutisvälityksen tiukassa kontrollissaan. Iso osa sen toimittajista on saanut koulutuksensa Britanniassa BBC:n suojissa.

Mutta miksi mieleni pohjalla jyllää jokin kivulias tuntemus?

Kaikki johtuu siitä, että länsimaiset uutiskriteerit poikkeavat Al-Jazeeran uutisvälityksen periaatteista. Al-Jazeeran periaatteena on paljastaa sodan todelliset, rumat kasvot. Se tarkoittaa niin lähelle taisteluita ja ääritilanteita pääsemistä kuin suinkin on mahdollista.

Tv-ruudun täyttäneet malilaisten siviilien ja sotilaiden tai syyrialaisten silpoutuneet ja verta pulppuavat ruumiit eivät olisi näkyneet eurooppalaisissa uutisissa.

Kyse ei ole sensuurista, vaan siitä, että suhde kuvaan, kuolemaan ja kunniaan on erilainen. Lähi-idän alueen uutiskilpailussa kuvat ovat erittäin tärkeitä. Ne välittävät miljoonille lukutaidottomille ihmisille suoraa tietoa ympäröivästä todellisuudesta niin hyvässä kuin pahassakin.

Kuvavirtojen portinvartijat, armeija, valtamedia ja hallitukset, ovat digiajan myötä menettäneet kontrollimahdollisuuksiaan. Niin Tunisian kuin Egyptinkin vallankumouksessa amatöörien digikuvat ehtivät paljastamaan tapahtumia ennen virallista koneistoa.

Mutta mikä hiertää mieltäni?

Ilmeisesti se, että yksikään Al-Jazeeran ympärivuorokautisista uutisista ei lohduttanut, ei valanut uskoa muutokseen, ei jättänyt edes kärsiviä lapsia julkean kameran ulkopuolelle. Olisiko pitänyt? Ei, moni sanoo, moni kollegoistanikin, mutta yhtä monet sanovat kyllä. Näin uskon.

Mikä minua odotti Suomessa? Nappasin lentokentältä Ilta-Sanomat bussimatkan evääksi ja Suuri Paha tuli heti vastaan uutissivuilla. Kyse oli pienen suomalaisen tytön kauhistuttavasta kohtalosta.

Lähestyvä pääsiäisaika havahduttaa muistamaan, miten äärimmäinen paha ja kirkas hyvyys elävät jatkuvasti meidän ihmisten maailmassa. Italianjuutalainen tiedemies ja kirjailija Primo Levi avaa teoksessaan Tällainenko on ihminen (suom. 1962) ihmisyyden olemusta, jossa on hyvän ja pahan paikka.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Al-Jazeera, uutiskanava, sota, uutiskriteerit, Lähi-itä