Verta, kuolemaa ja kysymysmerkkejä

Keskiviikko 20.3.2013 klo 16.20 - Maila-Katriina Tuominen

Outo kolumnin otsikko nousee yllättävästä kokemuksesta. Olosuhteiden pakosta tyydytin uutisnälkääni seuraamalla Al-Jazeeran englanninkielisiä uutislähetyksiä runsaan viikon ajan. En olisi uskonut, että Al-Jazeeran uutiset tunkeutuivat yöuniini ja kieppuvat edelleen ajatuksissani.

Miksi vuonna 1996 Dohassa Qatarissa uutis- ja ajankohtaiskanavana aloittanut arabiankielinen kanava myllertää mieltäni? Olen seurannut sen uutisia jatkuvasti, mutta tällä kertaa uutiset keskittyivät lähes yksinomaan eri puolilla Afrikkaa velloviin sotiin, väkivaltaisuuksiin ja erilaisiin hirmutekoihin.

Taistelut Malissa, nigerialaisen islamistijärjestö Boko Haramin iskut, Egyptin ja Tunisian mielenosoitukset, Syyrian tilanne, ovat vain pieni viipale siitä, mitä uutiskanava katsojilleen nyt tarjoaa.

Al-Jazeera on palkittu uutiskanava, jonka johtava asema arabiankielisessä maailmassa on kiistaton. Se pystyy lähettämään ohjelmaa sellaisiinkin maihin, joissa hallituksen kontrolli pitää uutisvälityksen tiukassa kontrollissaan. Iso osa sen toimittajista on saanut koulutuksensa Britanniassa BBC:n suojissa.

Mutta miksi mieleni pohjalla jyllää jokin kivulias tuntemus?

Kaikki johtuu siitä, että länsimaiset uutiskriteerit poikkeavat Al-Jazeeran uutisvälityksen periaatteista. Al-Jazeeran periaatteena on paljastaa sodan todelliset, rumat kasvot. Se tarkoittaa niin lähelle taisteluita ja ääritilanteita pääsemistä kuin suinkin on mahdollista.

Tv-ruudun täyttäneet malilaisten siviilien ja sotilaiden tai syyrialaisten silpoutuneet ja verta pulppuavat ruumiit eivät olisi näkyneet eurooppalaisissa uutisissa.

Kyse ei ole sensuurista, vaan siitä, että suhde kuvaan, kuolemaan ja kunniaan on erilainen. Lähi-idän alueen uutiskilpailussa kuvat ovat erittäin tärkeitä. Ne välittävät miljoonille lukutaidottomille ihmisille suoraa tietoa ympäröivästä todellisuudesta niin hyvässä kuin pahassakin.

Kuvavirtojen portinvartijat, armeija, valtamedia ja hallitukset, ovat digiajan myötä menettäneet kontrollimahdollisuuksiaan. Niin Tunisian kuin Egyptinkin vallankumouksessa amatöörien digikuvat ehtivät paljastamaan tapahtumia ennen virallista koneistoa.

Mutta mikä hiertää mieltäni?

Ilmeisesti se, että yksikään Al-Jazeeran ympärivuorokautisista uutisista ei lohduttanut, ei valanut uskoa muutokseen, ei jättänyt edes kärsiviä lapsia julkean kameran ulkopuolelle. Olisiko pitänyt? Ei, moni sanoo, moni kollegoistanikin, mutta yhtä monet sanovat kyllä. Näin uskon.

Mikä minua odotti Suomessa? Nappasin lentokentältä Ilta-Sanomat bussimatkan evääksi ja Suuri Paha tuli heti vastaan uutissivuilla. Kyse oli pienen suomalaisen tytön kauhistuttavasta kohtalosta.

Lähestyvä pääsiäisaika havahduttaa muistamaan, miten äärimmäinen paha ja kirkas hyvyys elävät jatkuvasti meidän ihmisten maailmassa. Italianjuutalainen tiedemies ja kirjailija Primo Levi avaa teoksessaan Tällainenko on ihminen (suom. 1962) ihmisyyden olemusta, jossa on hyvän ja pahan paikka.

 

Maailma on niin lavea...

Keskiviikko 21.11.2012 klo 17.19 - Maila-Katriina Tuominen

Moni meistä osaa laulun pikku Laurista ja laveasta maailmasta. Sen sanat ovat painuneet tajunnan pohjalle ja pulpahtavat pintaan silloin, kun yritämme määrittää paikkaamme maailmassa.

Pikku Laurin "isä" on satusetä, kirjailija, toimittaja, historioitsija ja Helsingin yliopiston rehtori Zachris Topelius (1818–1898). Suomenkieliset tuntevat hänet Sakarina, itsestään hän käytti mieluusti nimensä alkukirjainta Z. Runossaan Lasse liten eli Pikku Lauri Topelius rakentaa kuvaa kotimaasta ja maailmasta, jossa on monia loukkoja ja mutkaisia teitä.

"Maailma on niin lavea,/ pikku, pikku Lauri!/ Siin´on monta loukkoa, pikku, pikku Lauri!" Varoitukset jatkuvat: "Tiet on siinä mutkaiset, katso minkä valitset… Monet siellä asustaa, Herran suojass´onnen saa... Enkeli kun kanssas käy, eipä kyitä tielläs näy... Missä viihdyt parhaimmin,/ pikku, pikku Lauri?/ Koti kaikkein kallehin, / pikku, pikku Lauri."

Topelius oli oppinut ja isänmaallinen mies. Pieneen lastenrunoon sisältyy hänen näkemyksensä oman maan paikasta maailmassa. Maailma näyttäytyy pelottavana asuinsijana, jossa turvapaikka on koti. Topeliaaninen maailmankuva rakentuu tutun, turvallisen ja lähellä olevan pohjalle. Se tarjoaa suojan vierasta ja outoa vastaan.

Topeliuksen varottavassa ja suojelevassa asenteessa on jotain perin tuttua ja samalla yllättävää. Äskettäisten kuntavaalien puheissa toistuivat turvallisuuden vaatimukset, varovaisuus outoa tai vierasta kohtaan ja luja luottamus siihen, että oma paikkamme kansakuntien joukossa on vakaa.

Toisaalta maailman laveutta ei pääse pakoon, kun kaikki liittyy kaikkeen.

Globaali talous, rajoja tunnustamaton informaatioteknologia ja ihmisten ylirajainen liikkuvuus tuottaisivat Topeliukselle ahdistusta. Enää ei voida katsoa pelkästään kotinurkkiin. Maailmaa katsotaan sekä läheltä että kaukaa. Kansallinen ja kansainvälinen on parisuhde, jossa punnitaan ihmiskunnan tulevaisuus.

Lokakuussa ilmestyi Punaisen ristin kansainvälisen liiton Maailman katastrofiraportti. Sen mukaan ihmiskunta on liikkeessä kaiken aikaa. 72 miljoonaa ihmistä on joutunut lähtemään kotoaan pakon edessä. Syyt ovat monenlaiset: sotatilat, väkivalta, nälkä, luonnonkatastrofit, mutta myös monet kehityshankkeet, kuten patoaltaat tai laajojen maa-alueiden vuokraus ulkomaisille yrityksille etenkin Afrikassa. Myös ne ovat pakottaneet ihmiset etsimään uuden kotipaikan.

"Maailman voi peittää näkyvistä sanomalehdellä," kirjoitti puolalainen kirjailija ja aforistikko Stanislaw Jerzy Lec (1906–1966). Enää se ei pidä paikkaansa. Sitä mukaa kuin tiedonvälityksen monimuotoisuus yltää maailman eri kolkkiin, ei maailmaa enää voi peittää sanomalehdellä. Mutta ei sitä voi peittää sähköisellä eikä sosiaalisella mediallakaan. Jostakin aina vuotaa uutta ja uhkaavaa.

Vastassa on avara maailma, josta runon pikku Lauria varoitettiin. Monet loukut ja mutkaiset tiet ovat edelleen olemassa. Nyt ne vaanivat sitä ihmiskunnan osaa, joka jää tasajaon ulkopuolelle. Lähtemisen pakko, kodittomuus ja juurettomuus irrottavat ihmiset kasvualustastaan. Oikeudenmukaisuus on outo sana, jota rikas ei enää ymmärrä ja köyhä perää turhaan.

Topeliuksen ajatukset Herran suojasta ja enkeleistä eivät kohtaa sitä maailmaa, joka jää ulkopuolelle leirin. Maailma kun on niin lavea.