Kirkkosanomat 20/2013
Jakelupäivä 18.12.2013
Maailma on niin lavea...Keskiviikko 21.11.2012 klo 17.19 - Maila-Katriina Tuominen Moni meistä osaa laulun pikku Laurista ja laveasta maailmasta. Sen sanat ovat painuneet tajunnan pohjalle ja pulpahtavat pintaan silloin, kun yritämme määrittää paikkaamme maailmassa. Pikku Laurin "isä" on satusetä, kirjailija, toimittaja, historioitsija ja Helsingin yliopiston rehtori Zachris Topelius (1818–1898). Suomenkieliset tuntevat hänet Sakarina, itsestään hän käytti mieluusti nimensä alkukirjainta Z. Runossaan Lasse liten eli Pikku Lauri Topelius rakentaa kuvaa kotimaasta ja maailmasta, jossa on monia loukkoja ja mutkaisia teitä. "Maailma on niin lavea,/ pikku, pikku Lauri!/ Siin´on monta loukkoa, pikku, pikku Lauri!" Varoitukset jatkuvat: "Tiet on siinä mutkaiset, katso minkä valitset… Monet siellä asustaa, Herran suojass´onnen saa... Enkeli kun kanssas käy, eipä kyitä tielläs näy... Missä viihdyt parhaimmin,/ pikku, pikku Lauri?/ Koti kaikkein kallehin, / pikku, pikku Lauri." Topelius oli oppinut ja isänmaallinen mies. Pieneen lastenrunoon sisältyy hänen näkemyksensä oman maan paikasta maailmassa. Maailma näyttäytyy pelottavana asuinsijana, jossa turvapaikka on koti. Topeliaaninen maailmankuva rakentuu tutun, turvallisen ja lähellä olevan pohjalle. Se tarjoaa suojan vierasta ja outoa vastaan. Topeliuksen varottavassa ja suojelevassa asenteessa on jotain perin tuttua ja samalla yllättävää. Äskettäisten kuntavaalien puheissa toistuivat turvallisuuden vaatimukset, varovaisuus outoa tai vierasta kohtaan ja luja luottamus siihen, että oma paikkamme kansakuntien joukossa on vakaa. Toisaalta maailman laveutta ei pääse pakoon, kun kaikki liittyy kaikkeen. Globaali talous, rajoja tunnustamaton informaatioteknologia ja ihmisten ylirajainen liikkuvuus tuottaisivat Topeliukselle ahdistusta. Enää ei voida katsoa pelkästään kotinurkkiin. Maailmaa katsotaan sekä läheltä että kaukaa. Kansallinen ja kansainvälinen on parisuhde, jossa punnitaan ihmiskunnan tulevaisuus. Lokakuussa ilmestyi Punaisen ristin kansainvälisen liiton Maailman katastrofiraportti. Sen mukaan ihmiskunta on liikkeessä kaiken aikaa. 72 miljoonaa ihmistä on joutunut lähtemään kotoaan pakon edessä. Syyt ovat monenlaiset: sotatilat, väkivalta, nälkä, luonnonkatastrofit, mutta myös monet kehityshankkeet, kuten patoaltaat tai laajojen maa-alueiden vuokraus ulkomaisille yrityksille etenkin Afrikassa. Myös ne ovat pakottaneet ihmiset etsimään uuden kotipaikan. "Maailman voi peittää näkyvistä sanomalehdellä," kirjoitti puolalainen kirjailija ja aforistikko Stanislaw Jerzy Lec (1906–1966). Enää se ei pidä paikkaansa. Sitä mukaa kuin tiedonvälityksen monimuotoisuus yltää maailman eri kolkkiin, ei maailmaa enää voi peittää sanomalehdellä. Mutta ei sitä voi peittää sähköisellä eikä sosiaalisella mediallakaan. Jostakin aina vuotaa uutta ja uhkaavaa. Vastassa on avara maailma, josta runon pikku Lauria varoitettiin. Monet loukut ja mutkaiset tiet ovat edelleen olemassa. Nyt ne vaanivat sitä ihmiskunnan osaa, joka jää tasajaon ulkopuolelle. Lähtemisen pakko, kodittomuus ja juurettomuus irrottavat ihmiset kasvualustastaan. Oikeudenmukaisuus on outo sana, jota rikas ei enää ymmärrä ja köyhä perää turhaan. Topeliuksen ajatukset Herran suojasta ja enkeleistä eivät kohtaa sitä maailmaa, joka jää ulkopuolelle leirin. Maailma kun on niin lavea. |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: maailma, turvallisuus, koti, suoja, sotatilat, väkivalta, nälkä, luonnonkatastrofi, enkeli |
Maailman nälkäTorstai 30.8.2012 klo 10.58 - Maila-Katriina Tuominen Arviolta 170 miljoonaa lasta menee joka ilta nälkäisenä nukkumaan. Nälkä estää kehityksen, kun ruoan hankintaan kuluu suurin osa ajasta. Jatkuva nälkä ja aliravitsemus johtavat kuolemaan. Se iskee kovimmin naisiin ja lapsiin. Nälkäiset saavat lapsia, joiden mahdollisuudet terveeseen elämään ovat heikot, kun äidin ravinnonsaanti raskausaikana on minimaalista. Kierre jatkuu. Nyt Unicef on raportoinut yli 18 miljoonan ihmisen näkevän nälkää Afrikassa Sahelin alueella. Ihmiset kärsivät kuivuuden aiheuttaman ruokakriisin seurauksista. Burkina Fason, Gambian, Kamerunin, Malin, Mauritanian, Nigerin, Nigerian, Senegalin ja Tshadin alueella kuivuus on pahin vuosikymmeniin. Ruoka- ja vesipula kulkevat käsi kädessä, ja niiden seurauksena sairaudet leviävät Unicef muistuttaa, että kyse on etenkin lasten kriisistä. Yli miljoona alueen alle viisivuotiaista lapsista on välittömässä hengenvaarassa. Nälkä aiheuttaa pysyviä vaurioita kasvavien lasten kehitykselle. Unicef pelkää myös alueen turvallisuuden heikkenevän. Miksi Sahelia uhkaava katastrofi ei näy uutisissa? Toisin kuin maanjäristykset, tuhotulvat ja sodat kuivuus leviää hiljaa. Voi kulua vuosia, joiden aikana satotoiveet heikkenevät vähä vähältä, kunnes varastot tyhjenevät eivätkä viljelykasvit enää selviä. Ihmisten ja eläinten juomavesi vähenee, kunnes kuivuminen on totta. Sahelin tilanne osoittaa, miten ilmastopakolaisuus kehittyy. Ihmiset lähtevät kotikylistään ja -kaupungeistaan etsimään elämän edellytyksiä lähialueilta. Ilmastopakolaisuuden kasvua ovat tutkijat ennustaneet jo vuosikymmenien ajan. Toistaiseksi ilmastopakolaisuutta ei ole määritelty samalla tavalla kuin esimerkiksi sotien aiheuttamaa pakolaisuutta. Nälän ja köyhyyden poistamiseksi tarvitaan poliittisia ja taloudellisia ratkaisuja. Maailmankaupan rahavirrat kulkevat köyhiltä rikkaille. Elintarvikkeiden kaupan vapauttaminen pahentaa ongelmaa. Se tuhoaa pienviljelijöiden elinkeinoja, kun rikkaat teollisuusmaat vievät ylijäämäruokaa kehitysmaihin sen sijaan, että helpotettaisiin kehitysmaiden tuotteiden pääsyä maailmanmarkkinoille kohdentamalla niille tukia. YK:n yleiskokous hyväksyi vuonna 2000 kehitysohjelman, jonka tavoitteena on maailman epätasa-arvon poistaminen vuoteen 2015 mennessä. Ensimmäisenä ohjelmassa on nälän ja köyhyyden poistaminen. Vuosi 2015 on jo oven takana. Muutoksen aikaansaaminen maailmanjärjestön ja muiden järjestöjen yhteisin ponnistuksin näyttää vaikealta. Luovuttaminen olisi tappio ihmiskunnan olemassaololle. Pohjoismaiden ministerineuvoston julkaisema raportti kertoo, että Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan ravintolat ja suurkeittiöt heittävät vuosittain roskiin 400 000 tonnia ruokaa. Eniten ruokaa tuhlaavat kotitaloudet, joissa ruokahävikki on yhteensä 130 miljoonaa kiloa. Kun nuo luvut ja 170 miljoonan lapsen nälkä kohtaavat, on pakko kysyä, miksi on näin? Häpeän puna tuskin nousee rikkaan maailman poskille. |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: nälkä, nälänhätä, kierre, kriisi, Sahel, ilmastopakolaisuus, pakolaisuus, köyhyys; YK |
Uusimmat kommentit