Vanhempien riitely sai lapset voimaan pahoin

Tapio on taistellut lastensa vanhemmuudesta entisen puolisonsa Sinikan kanssa lähes kuusi vuotta.
– Yhteishuoltajuudesta huolimatta yhdessä on päätetty vain siitä, kuka lapset saa hakea päiväkodista ja annetaanko heille sikainfluenssarokote, kertoo Tapio, jolla on edellisestä avioliitosta kaksi lasta, 8-vuotias Siiri ja 11-vuotias Tuomas.
– Käytännön asioita on hoidettu lähinnä puhelimitse. Yhteistä vanhemmuutta, päätöksentekoa, keskustelua ja kasvatusasioiden jakamista ei valitettavasti ole olemassa ex-puolison kanssa, toteaa Tapio murheellisena. 
Yhteishuoltajuus sujui jotenkuten eron jälkeen. Yhteinen vanhemmuus huononi ratkaisevasti, kun Tapio alkoi seurustella Marin kanssa. Pari muutti yhteen, avioitui ja sai yhteisen lapsen.
Tapio arvelee, että ongelmat alkoivat uusperheen perustamisen vuoksi.
– Lasten äiti rikkoo yhdessä tehtyjä sopimuksia ja kieltäytyy yhteistyöstä. Tuntuu siltä, että ex-puoliso on katkera uusperhettämme ja vaimoani kohtaan. Syytä emme ymmärrä, sillä Mari ei ole aiheuttanut eroamme.  

Lapset kärsivät
vanhempien riitelystä

Siiri ja Tuomas ovat isänsä ja Marin luona nykyisin joka toinen viikonloppu sekä puolet lomista. Sinikka ei ole kuitenkaan aina päästänyt lapsia isän luokse sovittuihin tapaamisiin.
Tapaamisten ohella vanhemmat ovat riidelleet kotien erilaisista säännöistä, kuten siisteydestä, televisionkatselusta, nukkumaanmenoajoista ja ruokailuista.
– Meillä on lapsilla tiukemmat vaatimukset kuin äidin kodissa, jossa vallitsee hyvin vapaa kasvatus. Ikävintä on, että erilaiset säännöt hämmentävät lapsia ja vanhempien riitely aiheuttaa heille pahaa oloa, miettii Mari.
Riitaa on tullut myös siitä, että Sinikka on yrittänyt kontrolloida uusperheen elämää.
– Hän on estänyt meitä lähtemästä lomamatkoille lasten kanssa. Hän myös suunnittelee ohjelmaa lapsille minun tapaamisviikonloppuinani, kertoo Tapio.
Vanhempien riitelyn jatkuessa lapset alkoivat oireilla. Siiri ja Tuomas käyttäytyivät levottomasti ja särkivät tavaroita. Tapion mukaan myös lasten äidin ja hänen uuden kumppaninsa riidat ovat aiheuttaneet ahdistusta lapsissa. 
Siinä vaiheessa Tapio ja Mari olivat todella huolissaan lapsista. Mari yritti keskusteluyhteyttä Sinikan kanssa.
– Hän ilmoitti, ettei halua tehdä yhteistyötä kanssani, vaan sopii lasten asioista Tapion kanssa. Olen tästä todella pahoillani. Kuvittelin, että Sinikka arvostaisi sitä, että tämän perheen turvallisena aikuisena huolehdin lasten hyvinvoinnista siinä missä heidän isänsäkin, ihmettelee Mari.
Tapio ja Mari ovat hakeneet apua lapsille ja koko perheelle perheneuvolasta. Sekä lapsia että aikuisia on kuultu eri kokoonpanoissa. Lasten äiti ei ole ollut yhteistyöhaluinen.
– Tapaamisen jälkeen Sinikka teki meistä valituksen sosiaaliviranomaisille ja haki yksinhuoltajuutta, vaikkei siihen ole olemassa minkäänlaisia perusteita. Käsittämättömintä on, että ex-puoliso on estellyt avun hakemista lapsille, huokaa Tapio. 

Etävanhempi on usein
heikommassa asemassa

Tapio on turhautunut suomalaiseen lähihuoltaja–etähuoltaja -asetelmaan, jossa etävanhemmalla, useimmiten isällä, ei ole yleensä paljonkaan vaikutusvaltaa lastensa asioihin. Lähivanhempaa on esimerkiksi vaikeampi saada vastuuseen sopimusten rikkomisesta. Lähihuoltaja määrää myös yleensä elatusmaksun käytöstä ja lapsille tehdyistä hankinnoista.
Tapio on kummastunut myös siitä, että lasten koulusta otetaan yhteyttä vain lähihuoltajaan.
– Olen kertonut opettajille, etten saa tietoa lasten kouluasioista heidän äidiltään. Siksi toivon, että koulu kertoisi myös minulle lasten asioista.
Siiri ja Tuomas ovat pikkuhiljaa tottuneet kotien erilaisiin sääntöihin. Myös vanhempien riitely on vähentynyt eikä sitä tehdä enää lasten kuullen.
– Lapsilla on edelleen vaikeuksia, tosin lievempinä. Emme yrityksistämme huolimatta ole saaneet heille apua. Sen lisäksi että lasten äiti estää yrityksemme, neuvolassa tai terveydenhuollolla ei tunnu olevan resursseja auttaa pahoinvoivia erolapsia, miettivät Tapio ja Mari.
He pelkäävät, että lapset joutuvat olemaan liian pitkään ilman apua tai jopa jäävät kokonaan ilman.
– Ihmettelemme, miten tämä on mahdollista.
Tapion ja Marin mielestä hyvää vanhemmuutta olisi, että kummatkin vanhemmat ovat valmiita auttamaan lapsiaan sopeutumaan ja voimaan hyvin myös siellä toisessa perheessä.
Vaikeuksista huolimatta uusperheessä eletään onnellista elämää. Siiri ja Tuomas tulevat hyvin toimeen Marin ja pikkusisarensa kanssa. Kaikki odottavat innokkaasti uutta vauvaa, joka syntyy muutaman kuukauden kuluttua.
Tapio ja Mari haaveilevat, että Siiri ja Tuomas voisivat asua heillä joka toinen viikko.
– Toivomme, että lasten äiti suostuisi vuoroviikkosysteemiin. Meiltä se edellyttäisi muuttoa ja ison kodin löytämistä läheltä lasten koulua, pohtii Tapio.    

Kirsi Airikka

Haastateltavien nimet on muutettu.

Erovanhempien vinkkejä:

”Tee eron jälkeen tietoinen päätös: Pidä erillään kariutunut parisuhde ja yhteinen vanhemmuus.”

”Lapset eivät ole omaisuuttasi. Kunnioita toisen vanhemman vanhemmuutta.”

”Pelisäännöistä on sovittava. Molempien vanhempien on sitouduttava yhteisiin päätöksiin.”

”Lapsia ei saa sotkea vanhempien riidan välikappaleiksi. He kärsivät riitelystä.”
 
”Hae ulkopuolista apua, jos yhteinen vanhemmuus ei suju tai lapset voivat huonosti.”

”Elämä jatkuu eron jälkeen. Suhtaudu ennakkoluulottomasti toisen vanhemman uuteen kumppaniin. Hän voi olla tärkeä ja turvallinen aikuinen lapsesi arjessa.”

”Uusperheessä on annettava aikaa sopeutumiseen. Kun kaikki ovat löytäneet oman paikkansa, uusperheen monet ihmissuhteet voivat olla todellinen rikkaus.” 

Lisätietoa vanhemmuudesta eron jälkeen sekä vertaistukea on saatavissa esimerkiksi Suomen Uusperheellisten liitosta, verkossa: www.supli.fi