Perhekirkko joka pyhä

Lestadiolainen herätysliike kasvaa Etelä-Suomessa.
– Sekä esikoislestadiolaisten että vanhoillislestadiolaisten yhdistysten jäsenmäärää kasvattavat perheiden iso lapsiluku sekä muuttoliike pohjoisesta Etelä-Suomen kasvukeskuksiin, kertoo kirkkohistorian professori Jouko Talonen Helsingin yliopistosta.
Tampereen esikoislestadiolaisten joukossa on paljon nuorta väkeä, jo noin puolet jäsenmäärästä.
– Paikkakunnalle muuttaa paljon uusia perheitä töiden ja nuoria opiskelun takia. Eräs jo edesmennyt saarnaajamme, Toivo Niemi, totesikin osuvasti: ’Meillä on perhekirkko joka pyhä’. Seuroihin kokoontuvat kaikenikäiset vauvasta vaariin, kertoo Eero Nieminen, yksi Tampereen esikoislestadiolaisten edustajista.
Esikoislestadiolaisilla on Tampereen seudulla noin 600 aikuisjäsentä. Sunnuntain seuroihin kokoontuu noin 300–500 seurakuntalaista. Isoissa loppiaisseuroissa Kalevan kirkossa oli noin 2000 osallistujaa. Pyhäkoulu kokoaa joka toinen perjantai lähes sata lasta ja nuorteniltakin noin 40 osallistujaa. Aikuisten raamattutunnit eli kanssapuheet saavat joka kerta mukaan noin 30 osallistujaa ja naisten oma kohtaamispaikka Mariat noin 20 kävijää.     
– Kävijämäärät ovat isoja ja toiminta on vilkasta. On ihana asia, että perheet tulevat seuroihin ja tuovat mukaan myös lapsensa ja nuorensa. Toivomme ja rukoilemme, että uskosta tulee nuorillekin sydämen asia, sanoo saarnamies Seppo Parviainen. 
Yhdistyksen vanhimpiin kuuluva Kauko Viljanen iloitsee hänkin seurakuntalaisten aktiivisuudesta. Hän kuitenkin muistuttaa, että vaikka yleensä lestadiolaisuuteen kasvetaan kiinni lapsuudesta lähtien, kukaan vanhempi ei voi antaa uskoa lapselleen. Keskeistä uskossa on, että se on omakohtainen asia ja valinta.
Lestadiolaisten voimavara on yhteisöllisyys. Talkoohenki elää vahvana, sillä toiminta perustuu vapaaehtoistyöhön. Toiminta turvataan vapaaehtoisin lahjoituksin.
Lestadiolaisia yhdistää edelleen myös kyläilyperinne.
– Perheet kokoontuvat ahkerasti toistensa kodeissa ja yhdessä tutkitaan Raamatun sanaa sekä veisataan virsiä ja hengellisiä lauluja. Vieläkin muistan lapsuudestani, miten hienoilta nämä hetket tuntuivat. Kaikki ihmiset olivat samanarvoisia ja läheisiä keskenään, muistelee Nieminen. 

Laestadiuksen saarnat puhuttelevat yhä

Esikoislestadiolaisuuden tunnusomaisena piirteenä on, että seuroissa luetaan edelleen postillatekstejä eli lestadiolaisuuden alullepanijan Lars Levi Laestadiuksen alkuperäisiä saarnoja 1800-luvulta. 
Professori Talosen mukaan Laestadius oli syvällinen luterilainen pietisti, jonka saarnat puhuttelevat yliajallisuudessaan myös 2000-luvun ihmistä.
– Kielikuvat ovat toki osittain 1800-lukua ja aikahistoriallisia, mutta esimerkiksi raamatulliset metaforat ovat säilyttäneet merkityssisältönsä.
Eero Niemisen mielestä Laestadiuksen vetovoima perustuu siihen, että hän oli monipuolinen tutkija, joka tunsi hyvin ihmismielen ominaisuudet.
– Hän tunnisti sekä ihmisen raadollisuuden että hänen kaipuunsa Jumalaa kohtaan. Päiväsaarnoissa hän puhutteli ihmisiä tiukkaan sävyyn synnin pahuudesta ja iltasaarnoissa hän vahvisti ihmisiä uskossa.
Niemisen, Parviaisen ja Viljasen mukaan Laestadiuksen saarnat, Lutherin oppi ja apostolien kirjoitukset sopivat edelleen hyvin ohjeiksi nykypäivän ihmisille.
– Jumalan sana on muuttumaton. Vaikka aika muuttuu, Raamatun totuus ei muutu, vahvistaa Parviainen.

Toimintaa lähellä ja kaukana

Esikoislestadiolaiset kuuluvat evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Tampereella liikkeellä on hyvät suhteet Viinikan seurakuntaan, sijaitseehan esikoislestadiolaisten rukoushuone aivan Viinikan kirkon naapurissa.
Viinikan seurakunnan kanssa toteutetaan yhdessä Katekismusrippikoulua, mikä on yksi Tampereen seurakuntayhtymän rippikouluista. Liike viettää ehtoollisjumalanpalveluksia Viinikan kirkossa ja saa papin pyydettäessä omiin tilaisuuksiinsa. Liikkeen sisällä ei ole montaakaan pappia, vaan puheista ja saarnoista huolehtivat pääasiassa maallikot.
Lähetyskäsky puhuttelee myös esikoislestadiolaisia. Voimakkaan sisälähetystyön lisäksi evankeliumia levitetään Inkerin kirkon parissa eri puolilla Venäjää, Baltian maissa sekä Keski-Euroopassa.
– Joka kuukausi Suomesta lähtee useita saarnaajapareja lähetysmatkalle naapurimaihin. Lisäksi olemme tehneet humanitaarista työtä, mutta nyt on ennen kaikkea hengellisen työn aika, kertoo Nieminen.

Kirkon sateenvarjon alle mahtuu monia 

Esikoislestadiolaiset kuuluvat kirkon konservatiiveihin. He eivät hyväksy naispappeutta eivätkä kirkon hiljattain tekemää päätöstä samaa sukupuolta olevien parisuhteiden puolesta rukoilemisesta. Eero Nieminen oli yksi niistä 30 kirkolliskokouksen jäsenestä, jotka vastustivat rukouspäätöstä marraskuussa 2010. Hän oli mukana myös viemässä herätysliikkeen kannanottoa arkkipiispalle.
– Homoseksuaalisuuden harjoittaminen on Jumalan sanan vastaista. Raamatun sana on tässä asiassa yksiselitteisen selvä, perustelee Nieminen. Samaa mieltä ovat Parviainen ja Viljanen.
Miehet kuitenkin korostavat, että esikoislestadiolaisuudessa rukoillaan kaikkien ihmisten puolesta, myös homoseksuaalien.
– He ovat ihmisinä yhtä arvokkaita kuin muutkin. Homojen parisuhdetta emme voi siunata Raamatun vastaisena.
Esikoislestadiolaiset toivovat, että kansankirkon sateenvarjon alle mahtuu tulevinakin vuosina erilaisia näkemyksiä.
– Jos ihmiset esimerkiksi saisivat itse valita jäsenseurakuntansa, yhteentörmäyksiä eri suuntien välillä ei syntyisi niin helposti, pohtii Eero Nieminen, joka tunnetaan kaupungissa henkilöseurakuntamallin kannattajana.
Niemisen, Parviaisen ja Viljasen mukaan kaikkien kirkkojen yhteinen haaste on maallistuminen ja ihmisten erkaantuminen Jumalasta. Liike pyrkii rakentavaan yhteiseloon kirkon ja muiden ihmisten kanssa Jumalan sanan pohjalta.
– Toivomme ihmisten vieläkin kunnioittavan kristillisiä arvoja ja elävän niiden mukaisesti, mutta meidän tapoihimme ei kuulu toisten tuomitseminen. Eri tavalla ajattelevia ihmisiä on näissä asioissa lähestyttävä rakkaudella, tiivistää Eero Nieminen.     

Kirsi Airikka