Kummi kulkee nimeltä kutsutun rinnalla

Pyhässä kasteessa Heidi Niemenmaan ja Juha-Matti Rautiaisen esikoistytär liitettiin Pyynikin seurakunnan jäseneksi ja samalla maailmanlaajaan, yli sukupolvien ulottuvaan kristittyjen yhteisöön.
Jumala ottaa kasteessa ihmisen omaan perheväkeensä, kutsuu henkilökohtaisesti nimeltä, lahjoittaa uskon, armon ja siunauksen. Pastori Säde Siira tiivistää merkityksen: lapsi saa pelastuksen lahjan.
Seela Tuulikki Rautiaisella on elämänsä matkalla mukana neljä kummia. Kastetoimituksessa he olivat papin ja vanhempien kanssa häntä siunaamassa, sama toistuu viidentoista vuoden päästä konfirmaatiomessussa.
– Kummi on lapsen aikuinen, kristitty ystävä. Turva ja tuki. Esirukoilija. Lapsen ja koko perheen rinnalla kulkija, Siira kuvaa.
Kaste- ja lähetyskäskyssään (Matt. 28:18–20) Jeesus kehottaa kastamaan seuraajiaan ja opettamaan heitä. Kastekaavassa vanhemmilta ja kummeilta kysytään, haluavatko he yhdessä seurakunnan kanssa huolehtia siitä, että lapsi saa kristillisen kasvatuksen. Mihin vastaus ”tahdon” kummeja velvoittaa?
– Siinä vaiheessa, kun lapsi oppii puhumaan, kummit voivat vaikka opettaa, että myös Jumalan ja Jeesuksen kanssa voi puhua! Yksi tärkeä tehtävä on lapsen puolesta rukoileminen, Siira poimii pari esimerkkiä.

Tarkan harkinnan tulos

Pyynikin kappalainen on huomannut, että kummiuden arvostus on pikemmin noussut kuin laskenut.
– Tosi tarkkaan vanhemmat harkitsevat, keitä kummiksi pyytävät eli kuka on sellainen ihminen, jonka varaan haluaa oman lapsensa näin uskoa.
Kun kastepappi ennen ristiäisiä tapaa vanhemmat, kummit voivat olla mukana, etenkin jos pienokaisen perhe sitä haluaa. Tosin käytännössä näin tapahtuu harvoin, jo siksi, että kummit asuvat ehkä kaukana. Monesti kastekeskustelussa käydään läpi perheen hyvin henkilökohtaisia asioita, ja silloin Siiran mielestä on parempi, ettei läsnä ole ulkopuolisia.
Kastepuheessaan Säde Siira kohdistaa aina jotakin suoraan kummeille ja muistuttaa heidän tehtävänsä kristillisestä tarkoituksesta. Ristiäisjuhlassa pappi istuu tavallisesti kummien kanssa samassa kahvipöydässä, joten siinäkin on vielä tilaisuus aiheesta keskustella.

”Melkein tuli tippa linssiin”

Pikku-Seelan äiti ja isä toivovat tyttärensä luottoaikuisten pysyvän sekä lapsen että koko perheen elämässä, kulkevan vierellä.
– Joku voi ajatella, että kummin kuuluu ennen muuta muistaa lahjoilla, mutta minulle se ei ole asiassa ollenkaan tärkeintä. Haluaisin, että kummeista tulisi lapselle tuttuja ja turvallisia, perheen ulkopuolisia kivoja aikuisia, pohtii Heidi.
Juha-Matti lisää, että mielellään sellaisia, joita näkee muulloinkin kuin kerran vuodessa synttärikahveilla.
Tamperelaispariskunta valitsi kummeiksi kummankin siskon, ja lisäksi molemmat pyysivät hyvän ystävänsä, joka ei ole sukulainen.
– Kaikki neljä ovat mielestämme sopivia tehtävään; tolkun ihmisiä, jotka pitkälle jakavat oman ajatusmaailmamme.
Kastetoimituksessa Aleksanterin kirkon kryptassa vauvaa piti sylissään Sanna Mäkynen, Heidin lukioaikainen kaveri Porista, ja ennen Seelaa kolminkertainen kummitäti.
– Kummius on minulle kunniatehtävä. Melkein tippa tuli linssiin Heidin pyytäessä prinsessansa kummiksi, olin hyvin onnellinen tällaisesta luottamuksesta. Tahdon tietää Seelan elämästä tarkemmin kuin vain ystävänä olisin kiinnostunut. Erilaista on tällä kertaa maantieteellinen etäisyys, vaikka matkaa Tampereelle on ”vain” sata kilometriä. Muut kummilapseni asuvat lähellä ja voin tavata heitä melkein niin usein kuin vain haluan.
Sanna Mäkynen yrittää olla kaikille neljälle tasapuolinen kummitäti.
– Itselläni ei ole lapsia, ja tavallaan tahdon antaa kummilapsille sen kaiken, mitä omat saisivat. Enkä nyt tarkoita materiaa, vaan sellaisia asioita kuten esimerkkiä, oppeja, kokemuksia.

Pirjo Silveri

Lisää tietoa aiheesta:

www.tampereenseurakunnat.fi/perhejuhlat/kaste
www.pienelleparasta.fi
www.evl.fi/katekismus/sakramentit/kaste.html
http://evl.fi > Kaste ja kummit