Aitoa ja arvokasta suhdetoimintaa

 

Kummileirillä on aikaa olla yhdessä ja puuhailla monenlaista kivaa. Kummilapsi saa ikioman luottoaikuisensa jakamattoman huomion. Kuva: Pirjo Silveri

Moni kummiksi pyydetty seurakunnan jäsen miettii, mihin pesti velvoittaa ja mitä kaikkea tehtävään sisältyy. Mitä lapsi ja vanhemmat odottavat? Miten voin ja osaan ohjata pyhään, hyvään ja oikeaan?
Harva nykypäivän kummi tietoisesti ajattelee olevansa ennen muuta kristillinen kasvattaja.
– Kristinusko on ollut Suomessa melkein tuhat vuotta. Vaikea on eritellä tai yksityiskohtaisesti luetella, mitä pitää lisätä tai jättää kasvatuksesta pois, jotta se olisi kristillistä. Esimerkiksi toisen kunnioittaminen ja hyvästä kiinni pitäminen ovat kristillisiä arvoja parhaasta päästä. Monet kasvattavat kristillisesti, vaikkeivät aina tiedä tekevänsä juuri niin, sanoo Tampereen hiippakunnan kasvatussihteeri Mikko Sulander.
Kastetoimituksessa papereihin merkatut, vähintään kaksi konfirmoitua kummia eivät sinänsä tee autuaaksi, jos kaikki jää siihen. ”Osta lahja syntymäpäiväksi ja saat unohtaa lapsen 364 seuraavana päivänä” on suhdetoimintamalliksi huono.
– Tärkeää on, että kummitäti tai -setä on kiinnostunut lapsesta ja haluaa aidosti pysyä hänen elämässään. Halutessaan kummit voivat vaikuttaa paljonkin, Sulander tietää.
– Kun juttelet lapsen kanssa uskosta ja Jumalasta, kerro niin kuin olet itse nämä asiat ymmärtänyt. Lähtökohtaisesti kannattaa edetä sen mukaan, mikä tuntuu mutkattomalta ja sopivalta. Lapsi aistii herkästi, ellei aikuinen ole aito.
Kummi on kummi koko ikänsä, vaikka kirjoittamattoman säännön mukaan ”viralliset” tehtävät ulottuvat konfirmaatioon.
– Ihanteellisessa tapauksessa kummiudesta muodostuu molemmille tärkeä ihmissuhde, joka kantaa koko elämän ajan, ja päättyy vasta jommankumman kuolemaan.

Hyvät käytännöt
kiertoon

Kirkko haluaa tukea koteja ja kummeja yhteisessä kasvatustehtävässä. Useissa tapahtumissaan seurakunta tarjoaa luontevan paikan, missä kummi voi olla reilusti kummin roolissa. Toimintamuodot vaihtelevat seurakunnittain, nimikkotilaisuuksista kummikirkot ja -leirit ovat yleisimpiä. Kun ekaluokkalaisia siunataan koulutielle, myös kummit toivotetaan tervetulleiksi.
– Rippikoulusuunnitelmassa kummit ovat aina jollain lailla mukana. Riparilta voidaan lähettää kummeille kirje, jossa nuori kutsuu konfirmaatiomessuun ja alttarille siunaamaan.
Hyviksi havaitut käytännöt siirtyvät sujuvasti seurakunnasta toiseen.
– Kun hiippakunnan kasvatuksen työntekijät eri yhteyksissä ja koulutustilaisuuksissa tapaavat toisiaan, he kertovat omista kokemuksistaan. Vaihdetaan ajatuksia, kysellään toisilta, miten te teitte tämän tai miten tuossa onnistuitte. Muut saavat vinkkejä, mitä kannattaa kokeilla ja miten asioita toteuttaa, Sulander selittää.

Kummi vai
kristillinen kummi?

Jo alkukirkon ajoilta juontuvan kristillisen kummi-instituution arvostuksesta kielii se, että nimike on levinnyt myös maallisiin ympyröihin. On yrityskummeja ja kuntakummeja, samoin käsite liitetään kehitysyhteistyöhön. Uskonnottomat haluavat valita perillisilleen luottoaikuisia, joista puhutaan vaikkapa haltiakummeina.
Silloin tällöin vanhemmat kysyvät papilta, voiko kummina toimia kirkkoon kuulumaton henkilö, kirkkojärjestyksen vastaisesti. Pyyntöä saatetaan perustella sillä, että ainakin yksi kummeista on konfirmoitu kristitty.
– Ei kirkko ole yhteisö, joka pakottaa ajattelemaan tietyllä tavalla tai joka kieltää kutsumasta jotain henkilöä kummiksi. Luterilainen kirkko voi päättää vain kirkonkirjoihin merkittävistä kummeista, Sulander kommentoi.
Kummiudessa ja kristillisessä kummiudessa on samaa ajatusta takana, mutta silti ne ovat eri asioita.
– Molemmissa tehtävään kutsutaan tärkeitä ihmisiä. Kirkossa kummi on kuitenkin kristillinen kasvattaja ja esikuva. Siksi on mielestäni täysin luonnollista, että hän itse kuuluu kirkkoon.

Pirjo Silveri