Myrskynsilmästä yhdessä eteenpäin

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

– Tasa-arvo ei ole staattinen tila, niin kuin ei oikeudenmukaisuuskaan. Niiden puolesta on nyt tehtävä nyt töitä niin kirkossa kuin yhteiskunnassakin, painottaa piispa Irja Askola. Kuva: Jani Laukkanen

– Myrskyillä on taipumus tyyntyä ja mielellä on kyky rauhoittua. Levollisessa luottamuksessa mekin jaksamme eteenpäin, piispa Irja Askola rauhoittelee naispappeus- ja homokeskustelujen hämmentämää kirkkokansaa.

Suomen ensimmäinen naispiispa Irja Askola ei saanut rauhaisaa alkua työlleen. Hän toivoi rakentavaa keskusteluyhteyttä niidenkin tahojen kanssa, jotka vastustavat jyrkästi naispappeutta. Joidenkin herätysliikkeiden edustajat julistivat Askolan kuitenkin pian boikottiin, neljän muun piispan ohella.
Askola uskoo, että aika tekee tehtävänsä asenteiden muokkaamisessa niin että suuri osa naispappeuden vastustajista hyväksyy kirkon linjan ja suostuu toimimaan yhteisten pelisääntöjen mukaan.
– Naispuolisten pappien sanotaan tuoneen kirkkoon tasa-arvoa, arjen tuntemista ja inhimillisempää kanssakäymistä. Luulen kuitenkin, ettei nuoren sukupolven miehillä ja naisilla ole enää niin suurta eroa tämän asian suhteen, sillä he ovat tottuneet tasa-arvoon jo päiväkodissa, Irja Askola arvioi.

Kirkkoon
kannattaa kuulua

TV2:n Homoilta-keskustelua seurannut joukkopako kirkosta kirpaisi pahasti Helsingin hiippakuntaa ja Askolan kotiseurakuntaa Kalliota, jonka alueella asuu paljon homoseksuaaleja.
Piispa on yrittänyt esiintymisillään kirkossa ja mediassa tyynnytellä tilannetta. ”Surettaa, hävettää ja harmittaa”, hän luonnehti tv-keskustelua, jossa kirkkomme nykyinen, moniääninen linja ei tullut esiin.
Irja Askola näkee, että protestina tehdyt eroamiset kirkosta kertovat suomalaisten oikeudenmukaisuuden tunnosta. Vähemmistöjä ei saa sorsia. Kirkkoon kannattaisi kuitenkin vaikuttaa sen sisä- eikä ulkopuolella.
Piispa saarnasi äskettäin Sateenkaarimessussa Helsingissä joukolle, jolla on ”paljon tietoja ja kokemusta siitä, mitä on olla myrskynsilmässä”. Saarnatekstissä opetuslapset olivat myrskyssä, jossa ”henki oli mennä ja kavereiden keskinäinen solidaarisuuskin oli varmasti koetteilla”.
Askola viittasi Jeesuksen sanoihin myrskynsilmään joutuneille: ”Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö.” Jeesuksen sanat sopivat myös levottomalle ja hämmentyneelle 2010-luvun kirkkokansalle. Uskomme perusta kestää.

Kansaa ei kannattaisi
taas jakaa

Askola muistuttaa paikkaansa kirkossa pohdiskelevia siitä, että kirkossa tehdään valtavasti tärkeää työtä koko yhteiskunnan hyväksi.
– Kirkossa on paljon kokemusta ihmisten auttamisesta. Nyt kannattaisi kuunnella erityisesti diakonia- ja lapsityöntekijöitä, jotka tuntevat yhteiskunnan kipupisteet. Hyvinvoinnin vaje ja syrjäytymisen signaalit tulevat esille erityisesti diakonian kautta.
Kirkko esitti tulevaan hallitusohjelmaan toiveensa terveys- ja tuloerojen kaventamisesta sekä perheiden tukemisesta. Jokaiselle kansalaiselle on taattava sosiaalinen ja taloudellinen perusturva. Hallituksen tulisi edistää erityisesti heikoimmassa asemassa olevien hyvinvointia.
– Meillä pitäisi olla edellytykset ymmärtää, mitä seuraa, jos yhteistä hyvää ei jaeta tasaisesti. Nykyinen kehitys suututtaa, huolestuttaa ja vähän pelottaakin. Kurssin korjaaminen takaisin voi olla vaikeaa, Irja Askola varoittaa.
Köyhän yksinhuoltajaäidin kanssa varttunut nainen tietää, mistä puhuu. Hänellä on tallella punaisten vankileirillä nälkään kuolleiden sukulaisten kirjeitä. Ne vetävät hiljaiseksi.
– Olen saanut kasvaa yhteiskunnassa, jossa myös vaatimattomista oloista pääsi aina yliopistoon saakka. Tämä arvokas perintö velvoittaa itseäni toimimaan sen puolesta, että yhteistä hyvää riittää jatkossakin jaettavaksi.
– Minulle on erittäin tärkeää taistelu sosiaalista eriarvoistumista vastaan. Sukupolveni sai mahdollisuuden koulutukseen ja terveydenhoitoon. Kun me olemme päässeet tähän asemaan, niin yhtäkkiä alamme taas kasvattaa yhteiskunnallisia kuiluja. Se ei ole kenenkään etu.

Luottamuksen
pyhiinvaeltajat

Irja Askolan tärkein hengellinen innoittaja on ollut runoilija-teologi Anna-Maija Raittila. Tämä auttoi sovittamaan sen kristillistä opiskelijaliikettä repineen ristiriidan, että olisi pitänyt valita joko maailman hätään reagoiva sosiaalinen kristillisyys tai pietistinen hurskauselämä.
– Oikeudenmukaisuuden puolesta taistelu ja spiritualiteetti sulivat uskossani yhteen: toista ei voi olla ilman toista.
Raittila on puhunut kristityistä ”luottamuksen pyhiinvaeltajina”, ja tätä levollista asennetta korostaa Irja Askolakin. Meillä ei ole syytä pelkoon, kunhan pyrimme seuraamaan Mestariamme ja tekemään tyynesti ne perusasiat, mitä kristityille on opetettu.
– Meidän tulisi kääntyä sekä sisäänpäin, syvenevään spiritualiteettiin eli hengellisyyteen, että ulospäin maailmaan, jonka muuttamiseen meidät on kutsuttu. Ihmisillä on tarve saada kuulla, että Jumala on armollinen ja tarve tehdä hyvää toisille, Irja Askola kiteyttää luottavaisen uskon ja käytännöllisen lähimmäisenrakkauden linjan.
Piispa Irja Askolan mielestä kristinuskon olemuksen ymmärtämisessä ja avautumisessa on keskeistä se, millaiset kasvot Jumala halusi näyttää meille itsestään Jeesuksen kautta.
– Ne kasvot ovat myötätuntoiset ja ihmisen puolelle asettuvat, elämisen kipua ja varjoja pelkäämättömät. Jumala ei karsasta tätä monin paikoin likaista ja keskeneräistä maailmaa, sillä se on hänen maailmansa.
– Minulle on ollut radikaalia, inspiroivaa ja mukaansatempaavaa tajuta, miten selkeästi Jeesus asettuu aina syrjittyjen, heikkojen ja halveksittujen puolelle, piispa pohtii.
– Hänellä näyttää riittävän myös kärsivällisyyttä, sillä niin silloisissa kuin meissä nykyisissäkin opetuslapsissa on kyllä kestämistä! Silti hän ei pestannut seuraajikseen meitä fiksumpaa porukkaa, Irja Askola lisää nauraen.

Janne Villa

Piispan rukous

Anna kirkollemme kielitaito, jota jokainen tänäänkin ymmärtää ja josta satunnainenkin vierailija aavistaa olennaisen.
Käännä kristittyjen sanat tekojen kielelle, jolloin keskuudessamme puhuu ahneuden sijaan kohtuus ja myötätunnon sijaan oikeudenmukaisuus, torjunnan sijaan tervetulotoivotus, käskyn sijaan kysymys, suljetun sisäpiirin sijaan armon avaruus.

Irja Askola kirjassaan Tie vie, pyhä kantaa
Kirjapaja 2010