Seurakuntarakenteesta vilkas keskustelu

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ari Kallio Teiskon ja Raili Raittila Harjun seurakunnasta pyysivät puheenvuoroja. Vasemmalla on kirkkovaltuutettu Marja-Leena Sippola Viinikasta.

Kuva: Hannu Jukola

Tampereen seurakuntien rakenneratkaisu puhutti yleisöä liki kolmen tunnin ajan. Lakisääteinen kuuleminen kiinnosti noin viittäkymmentä henkilöä. Hervantalaiset saapuivat Aleksanterin kirkon luo yhdistämisen vastustajien järjestämällä linja-autokyydillä.
– Meillä on 700 ihmisen nimet seurakunnan itsenäisyyden puolesta. Me vastustamme seurakunnan liittämistä naapuriseurakuntiin, aloitti Café Olohuoneen työntekijä Teija Lätti.
– Nämä kaksi vuotta on ollut hyvin uuvuttavaa aikaa. Rakenneratkaisu on sivuuttanut seurakuntaneuvostossa monet rakkaat asiat.
– Mikä olisi parempi kuin oma seurakunta, ette ole vakuuttanut meitä siitä, hän kohdisti sanansa tuomiokapitulin lakimiesasessori Leevi Häikiölle, hiippakuntadekaani Ari Hukarille ja tuomiorovasti Olli Hallikaiselle.
Hallikaisen mukaan Hervanta on kehittänyt monia uusia innovaatioita, joista Olohuone on viimeisin.
– Teette Olohuoneessa hienoa työtä. Mutta voi olla, että kun talous kiristyy, tällaisiin hankkeisiin ei ehkä löydy varoja, mikäli rakenteita ei muuteta.
Hukari katkaisi huhut siitä, että työntekijöitä siirrettäisiin paikasta toiseen. Tampereen päätöksenteon ja johtamisjärjestelmän monipolvisuudelle täytyy kuitenkin tehdä jotakin.

Edellinen piispa
teki aloitteen

Muutoshanke lähti liikkeelle vuonna 2005, kun piispa Juha Pihkala esitti, että Tampereen seurakunnista muodostettaisiin yksi seurakunta. Muutos lähti liikkeelle uuden strategian myötä.
– Pihkalan esittämään harppaukseen emme tohtineet lähteä. Siksi esitimme Tampereelle muodostettavaksi neljän suomenkielisen ja ruotsinkielisen seurakuntayhtymän, Häikiö totesi.
Hervannan lisäksi myös Pyynikin ja Teiskon seurakunnat kantoivat huolta oman seurakunnan säilymisestä.
– Seurakuntien yhteys on monelle toiseksi tärkein suhde. Jos tässä on kysymys johtamisjärjestelmän parantamisesta, miksi puuttua rakenteisiin, kyseli Antti Punkari Pyynikin seurakunnasta.
Hän korosti, että yhteisöllisyyttä ei saa aikaan rakenteita muuttamalla, ja esitti hallintokokeilua, jonka aikana olisi aikaa tehdä kirkkolain muutos. Kokeilussa henkilö saisi muun muassa valita itse seurakuntansa.
Punkaria säesti Pyynikin eläkkeellä oleva kirkkoherra Aulis Raunio:
– Iso yhteisöt vievät läheisyyden mennessään. Ihmiselle on kuitenkin tärkeää kuulua johonkin yhteisöön. Mutta 40 000 jäsenen kirkkoherra on vain toimitusjohtaja.
Ari Kallio Teiskosta kyseli, millä kriteereillä rakennemuutos on tehty.
– Näyttää siltä, että vielä ei ole tehty riittävän tarkkaa suunnitelmaa esimerkiksi siitä, mitä työntekijöiden poistuminen merkitsee. Iso työ on vielä edessä.
Monessa puheenvuorossa pelättiin myös vapaaehtoisuuden ja toiminnan heikkenemistä, koska seurakunnista tulee liian isoja. Ari Hukari totesi, että kapitulissa tämä asia kirkkaasti tiedotettu.
– Me joudumme kuitenkin tekemään Kristuksen työtä julkishallinnon raameissa. Tärkeintä on, että Reilusti kristitty -työ ei lamaantuisi Tampereen seurakuntayhtymässä.

Marja Rautanen

Kuuleminen myös
Hervannassa

Hervannassa järjestettiin päivää aikaisemmin oma kuulemistilaisuus. Siinä suurin osa paikalle tulleista noin neljästäkymmenestä seurakuntalaisesta halusi Hervannan seurakunnan säilyvän nykyisellään.
Hervannan seurakuntaneuvosto antoi lausuntonsa myöhään samana iltana. Se päätyi kannattamaan selvitysmiesten vaihtoehtoa kuuden suomenkielisen seurakunnan mallista, joista Hervanta olisi yksi. Jarno Parviola teki lisäesityksen, jonka mukaan Hervanta liittyisikin Härmälän ja Viinikan sijaan Kalevaan ja Viinikkaan – jos on pakko yhdistyä. Esitys jäi äänestyksen jälkeen niukasti pois lausunnosta.
Seurakuntayhtymän työntekijöiden kuulemisessa puolestaan varoiteltiin rikkomasta sellaista työtä, joka toimii jo nyt hyvin. Esimerkiksi Mustan Lampaan, Mummon Kammarin, Messin tai Epilän toimintakeskuksen päätyminen yhden seurakunnan hoidettavaksi voisi olla kohtuutonta.
Paikallistasolla tehdään jo yhteistyötä, ja esimerkiksi keskustan nuorisotyön yhdistyminen reilu vuosi sitten on osoittautunut hyväksi ajatukseksi.

Asta Kettunen