Moni etsii sisältöä hiljaisuudesta
31.08.2011
– Hengellisyys, spiritualiteetti kiinnostaa ajassamme aivan uudella tavalla. Moni etsii sisältöä ja hengellistä kokemusta, pohtii Hiljaisuuden Ystävät ry:n toiminnanjohtaja, pastori Sirkka-Liisa Raunio.
Raunion mukaan hiljaisuuden retriitti, kristillinen kuunteleva rukous eli meditaatio sekä hengellinen matkakumppanuus ja ohjaus ovat kristillisen kirkon ydintä.
– Niiden tarjonnan pitäisi olla kattava. Kirkkohan on ennen muuta hengellinen yhteisö. Uskon, että moni kirkosta vieraantunutkin ymmärtää kristillisen spiritualiteetin keskeisyyden ja merkityksen.
Raunio ei kuitenkaan usko, että innostus hiljaisuudenviljelyyn kääntäisi kirkon jäsenluvun kasvuun.
– Seurakunnissa tarvitaan monenlaista toimintatapaa ja aktiivista, virkeää toimintakulttuuria.
Vaikka retriittejä järjestetään ympäri Suomea osana seurakuntien vakiintunutta toimintaa ja tarjontaa, Raunio näkee niille edelleen kasvumahdollisuuksia.
– Ohjaajakoulutus kiinnostaa sekä työntekijöitä että seurakuntalaisia. Vaikka retriitit eivät voi olla massaliike, uskon niiden tulevaisuuteen ja siihen, että kristillinen hengellisyys löytää myös uusia mahdollisuuksia ja sovelluksia.
Tampereella on esimerkiksi kokemusta arkiretriiteistä, joissa tehdään hengellistä matkaa omassa arjessa päivittäin hiljentyen.
– Se lienee mahdollista myös monille niille, joilla ei ole varaa tai mahdollisuutta pidempään arjesta vetäytymiseen, miettii Raunio.
Retriitti voi olla uusi alku
Monilla on tarve pysähtyä ja rauhoittua keskellä vaativaa suoritus-, tavoite- ja talouskeskeistä työelämää. Arkielämäkään ei välttämättä tarjoa tarvittavaa välimatkaa ja hengähdystaukoa, sillä tekeminen ja viihde täyttävät myös vapaa-ajan. Kiire ja stressi ajavat ihmisiä uupumukseen.
Hiljaisuuden retriittiin lähtiessä kaikki jätetään hetkeksi taakse ja pysähdytään kuulostelemaan omaa elämää ja Jumalan läsnäoloa siinä.
– Retriitti tarjoaa tilaa ja hiljaisuutta nähdä ja kuulla sellaista tärkeää ja olennaista, joka muuten uhkaa jäädä itseltä havainnoimatta. Se on lempeä ja kunnioittava tapa hoitaa väsynyttä ja itseään ja arvojaan kyselevää ihmistä. Ensimmäinen retriitti voi olla alku matkalla kohti syvempää ja aidompaa elämää, selvittää Raunio.
Yhdistys edistänyt hiljaisuutta jo 25 vuotta
Hiljaisuuden Ystävät ry juhlii tänä vuonna 25-vuotistaivaltaan. Yhdistyksen tehtävänä on tehdä hiljaisuuden viljelyä tunnetuksi sekä tuoda retriitit osaksi suomalaista seurakuntaelämää.
– Tavoitteena on johdattaa sekä seurakuntalaisia että työntekijöitä hiljentymiseen, raamattumietiskelyyn ja sisäiseen rukoukseen sekä siihen kristillisen teologian perinteeseen, josta nämä toiminnat ja korostukset nousevat.
Sirkka-Liisa Raunion mukaan moni kaipaa tuekseen hengellistä ohjausta ja matkakumppanuutta. Jos hiljaisuuden retriitti alkaa kiinnostaa, kannattaa rohkeasti uskaltautua mukaan.
– Moni saattaa jännittää suotta hiljaisuutta ja puhumattomuutta. Arjessaan puheliaskin nauttii usein hiljaisuudesta. Ja jos mieleen nousee vaikeita, omaa hiljaisuutta häiritseviä asioita, on retriitissä mahdollista myös varata pieni keskusteluhetki ohjaajan kanssa.
Raunio on yhdistyksen ainoa palkattu työntekijä. Jäseniä on reilut tuhat. Yhdistys saa toimintansa rahoituksen jäsenmaksuista, kolehtituotoista, Kirkkohallitukselta sekä Helsingin Diakonissalaitokselta ja Kirkkopalveluilta. Toiminta-aikanaan yhdistys on kouluttanut yli 700 retriitinohjaajaa.
Kirsi Airikka
Lisätietoja toiminnasta ja retriiteistä: www.hiljaisuudenystävät.fi
Retriitissä voi löytää rauhan – tai oman rauhattomuutensa
Tamperelainen pastori ja entinen perheneuvoja Mikko Peura toimi Hiljaisuuden ystävät -yhdistyksen toiminnanjohtajana syyskuusta 2003 toukokuuhun 2010.
Mikä hiljaisuuden viljelyssä ja retriiteissä kiinnostaa ihmisiä? Millaisiin tarpeisiin ne vastaavat?
– Retriittien suosio on hiukan vaihdellut ihan viime vuosina, mutta edelleen useita tuhansia ihmisiä käy retriiteissä. Niissä halutaan levätä ja koota voimia, kysellä oman elämän suuntaa, viipyä häiriöittä rukouksessa ja Jumalan puhuteltavana.
– Huomattava osa retriittivieraista on työkseen tekemisissä ihmisten kanssa, esimerkiksi hoitotyössä, opetustehtävissä ja palvelualoilla.
Miten retriitit ja hiljaisuuden harjoittaminen hoitavat tämän päivän kiireistä ihmistä, jonka saattaa olla vaikeaa keskittyä ja rauhoittua?
– Retriittien ja ylipäänsä hiljaisuuden viljelyn ydin on yksinkertainen ja vastaansanomaton hiljaisuus. Useimpien arki on täynnä kaikenlaisia ärsykkeitä ja niihin reagoiminen vie tilan oleellisimmilta ajatuksilta. Levollisen päiväohjelman, rauhan ja luonnon keskellä retriittivieras voi löytää paitsi rauhattomuutensa myös rauhan.
– Retriitissä on mahdollista päästä tutkailemaan sitä kuka olen, mistä tulen ja mihin elämäni on menossa. Hankalatkin kysymykset hoitavat silloin, kun niitä saa pohtia omassa rauhassa.
Miten rohkaisisit retriitistä kiinnostunutta mukaan?
– Jos hiljaisuus kiinnostaa, mene nettiin. Etsi Hiljaisuuden Ystävien sivut, joilta löydät retriittiluettelon. Valitse itsellesi sopiva aika ja paikka sekä ilmoittaudu. Älä hätiköi päätöksesi kanssa.
Voisivatko hiljaisuudenviljely ja retriitti kenties olla sellaisia vetovoimaisia asioita, joiden avulla kirkko saisi takaisin jäseniään, etenkin kirkosta viime vuosina lähteneitä nuoria aikuisia? Pitäisikö retriittitoimintaa siis lisätä seurakunnissa?
– Tätä nykyä retriitit ja hiljaisuudenviljely ovat osa suurten ja monien pienempienkin seurakuntien säännöllistä toimintaa. Hiljaisuudenviljely ei kuitenkaan pyri muuhun kuin tarjoamaan puitteet, tilan kurinalaiselle hiljentymiselle.
– Nuorten aikuisten mahdollisuudet ovat mielestäni kovin rajallisia, kun elämän täyttävät opiskelu tai työhön paneutuminen, perhe tai parisuhde. En haluaisi riistää heidän voimavarojaan.
– Luottamushenkilöille suunnattuja retriittejä voisi kyllä lisätä samoin kuin seurakuntarajat ylittäviä työntekijäretriittejä. Niihin osallistuneet saattaisivat heijastaa omassa tehtävässään sellaisia arvoja, jotka kyseenalaistaisivat aina vaanivan kiusauksen puuhastella niin sanottujen akuuttien asioiden kanssa.
Mitä hiljaisuudenviljely Sinulle henkilökohtaisesti antaa?
– Näin eläkkeellä ollessanikin se on osa arkipäivääni. Raamatun sanan ääressä viivähtäminen varttitunnin verran säteilee joskus pitkälle päivään. Aina ei niin käy, mutta hiljaisuus hoitaa joka tapauksessa.
Kirsi Airikka
Kuva: Janne Ruotsalainen
Pieni pyhiinvaellus kutsuu kaupunkilaisia
Hiljaisuuden Ystävillä on useita tapahtumia juhlavuoden aikana eri puolilla Suomea. Tampereella järjestetään Pieni Pyhiinvaellus lauantaina 10. syyskuuta kello 17–19 kaupungin keskustassa.
Tapahtumassa vaelletaan hiljaisuudessa ehtookellojen aikaan Tuomiokirkosta Finlaysonin kirkon kautta Aleksanterin kirkkoon. Jokaisella kirkolla on sille ominainen pieni rukoushetki, ja Aleksanterin kryptassa jaetaan yhteistä hiljaisuuden leipää.
– Pienelle kirkkovaellukselle kutsutaan kaikkia. Tarkoitus on, että mukaan tulisi myös uusia hiljaisuutta kaipaavia ihmisiä saamaan toisenlaista, aistien ja hiljaisuuden välittämää tuntumaa tuttuun kotikaupunkiinsa ja itseensä, kertoo hengellisen ohjauksen pastori Marjatta Malmberg Tampereen seurakunnista.
Vaelluksesta vastaavat paikalliset hiljaisuuden ystävät ja retriitinohjaajat.
”Tarvitsen vuosittaista retriittiä ja päivittäistä meditoivaa, hiljaista rukousta tunnistaakseni itseni ja elämässäni vaikuttavan kolmiyhteisen Jumalan läsnäolon ja toiminnan. Ne auttavat minua lepäämään Jumalassa.”
Uusimmat kommentit