Lapsiperheiden ahdinko näkyy diakoniatyössä

Tampereen seurakuntien diakoniatyön elintarvikeapu RuokaNysse jakaa 75 000 kiloa ruokaa vuodessa tarvitseville. Lapsiperheiden osuus RuokaNyssen asiakkaista on ollut kasvussa jo pari vuotta. Kuva: Hannu Jukola

Taloudellisen taantuman jatkuminen ja etenkin lapsiperheiden talousongelmien lisääntyminen näkyvät Tampereen seurakuntien diakoniatyössä. Lapsiperheiden osuus RuokaNyssen asiakkaista on ollut kasvussa jo pari vuotta, ja heitä on nyt noin neljännes kaikista asiakkaista.
– Diakoniantyön asiakasmäärä kasvoi 20 prosenttia viime vuonna edellisvuoteen verrattuna, kertoo Tampereen seurakuntien diakoniajohtaja Matti Helin.
Viime vuonna diakonian työntekijät ja vapaaehtoiset tekivät palvelua 327 000 tuntia niiden tamperelaisten hyväksi, joiden hätä on suurin. Diakoniatyö auttaa yli 15 000 avun tarpeessa olevaa eri-ikäistä ihmistä vuosittain – myös niitä, jotka eivät ole kirkon jäseniä.
Diakonian elintarvikeapu RuokaNysse jakaa 75 000 kiloa ruokaa vuodessa tarvitseville. Puolet tästä määrästä tulee Euroopan unionin avustuksena.
– Budjettirahaa elintarvikkeisiin käytettiin viime vuonna 80 000 euroa. Lisäksi saimme lahjoituksia useista kaupoista. Uusina lahjoittajina mukaan tulivat Turtolan ja Pirkkalan Citymarketit.

Köyhyys lisää
muita ongelmia

Kansaneläkelaitoksen tutkimusprofessorin, köyhyystutkija Heikki Hiilamon mukaan suomalaisten lapsiperheiden ahdinko johtuu ennen kaikkea työttömyydestä.
– Tärkein syy on työttömyyden korkea taso ja se, että aikaisempaan verrattuna suurempi osa vanhemmista on kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolella. He eivät siis kuulu edes työttömiin. Yhdenkin vanhemman kokoaikainen työ nostaa useimmat perheet pois köyhyydestä. Jos lapsia on useampia ja vain toisella vanhemmalla on töitä, taloudellinen köyhyys voi olla tosiasia.
Diakoniajohtajan mukaan perheillä on myös puutetta sosiaalisista suhteista tai lasten harrastusmahdollisuuksista. Pitkään jatkuessaan ongelmat usein pahenevat.
– Tampereella lastensuojelun asiakasmäärät ovat kasvaneet viime vuosina. Lasten ja nuorten päihteiden käyttö on lisääntynyt, samoin rikokset. Yläluokkien 8. ja 9. luokan oppilaat kertovat kyselyssä, että heistä 12 prosentilla ei ole yhtään läheistä ystävää. Lähes joka neljäs kokee vanhemmuuden puutetta. Tämä näkyy myös perhe- ja nuorisodiakonian työssä.
Helinin mielestä yhteiskunta on selvästi alimitoittanut lasten ja perheiden tukipalvelut.
– Suurissa kaupungeissa vain puolet lastensuojelutarpeen selvityksistä tehdään lain vaatiman ajan kuluessa. Ei riittävästi tiedosteta, että yhteiskunnalle aiheutuu miljoonatappiot huonosti hoidetusta lastensuojelusta puhumattakaan, että välitettäisiin ongelman inhimillisestä vakavuudesta.
– Sijoittamalla kuntouttavaan ja ehkäisevään perhetyöhön on mahdollista saada aikaan kestäviä ratkaisuja lastensuojelussa. Mitä aiemmin avun tarvitsija saa apua, sen vähäisemmiksi vauriot jäävät.

Diakoniarahasto tukee
auttamistyötä

Vuosi 2010 oli EU:ssa köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuosi.
– Sosiaaliturvan uudistamiskomitea (SATA) paransi köyhimpien eläkeläisten ja nuorena ilman työuraa työkyvyttömyyseläkkeelle jääneiden asemaa. Työikäiset eli pienten lasten vanhemmat eivät saaneet juuri mitään, toteaa Hiilamo.
Suomen ja Ruotsin arkkipiispat tekivät joulukuussa vetoomuksen, että lapsiperheiden köyhyyttä on torjuttava kaikin keinoin. Tammikuussa julkaistut kirkon hallitusohjelmatavoitteet korostavat heikoimpien auttamista ja ennaltaehkäisevää perhetyötä.
Seurakuntien talouden tiukkeneminen samaan aikaan lisääntyvien asiakasmäärien kanssa on ollut haasteellinen yhtälö diakoniatyölle.
– Toistaiseksi olemme kuitenkin pärjänneet kohtuullisen hyvin, koska olemme saaneet tukea hyviltä yhteistyökumppaneita, kertoo Helin.
Tampereen seurakuntien yhteinen kirkkovaltuusto perusti diakoniarahaston joulukuussa. Alkupääoman muodostavat diakoniatyölle tehdyt lahjoitukset ja testamentit sekä kerätyt kolehdit.
Lahjoittaja voi halutessaan määritellä tuen kohteen.
– Diakonia on hyvä ja luotettava kanava lahjoittaa. Jokainen euro menee juuri siihen kohteeseen, johon lahjoittaja haluaa. En näe lähitulevaisuudessa uhkia, etteikö diakonia pystyisi Tampereella osaltaan vastaamaan avuntarpeeseen, miettii Helin.
Hiilamon mukaan kirkko voisi panostaa selvästi aiempaa enemmän osatyökykyisten ihmisten työllistämiseen.
– Tämä on yksi avainkysymyksiä köyhyyden torjumisessa. Vaikka meillä olisi varaa – mitä ilmeisesti ei ainakaan kaikkien mielestä ole – nostaa etuuksia, ei ole hyväksyttävää, että edes osittain työkykyiset ihmiset syrjäytetään työelämästä eikä heille anneta mahdollisuuksia itse parantaa asemaansa.

Kirsi Airikka

Köyhyystutkija Heikki Hiilamo puhuu köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisystä sosiaalisten mahdollisuuksien lisäämisen näkökulmasta Uskon akatemia -luentosarjassa torstaina 10. maaliskuuta pääkirjasto Metsossa, luentosali 1, kello 18.30–20.30. Sarjan järjestävät Tampereen seurakuntien yhteiskunnallinen työ ja Tampereen työväenopisto.