Tuki voi auttaa pääsemään varjojen maailmasta valoon

 

       Iso osa elämää jää elämättä, jos nuoruus jää usvaan.

Kuva: Tuomas Koskialho

”Nyt sitten kaikki vuorotellen kertovat koko luokalle, mikä Jarissa ärsyttää.”

Näin alkoi kymmenenvuotiaan Jarin koulupäivä vuonna 1987. Opettajan silmätikuksi joutunut Jari odotti vain päivää, jolloin ala-aste olisi ohi.

Yläasteelle siirtyminen oli kuin unelmien täyttymys nuorelle pojalle. Mukana kulkeva tunne siitä, että hän on erilainen, koska kuunteli rockia ja pukeutui eritavoin kuin muut, ei kuitenkaan jättänyt häntä rauhaan.

– Koulumotivaationi oli todella matalalla. Kiusaamisella oli oma osuutensa huumeiden käytön aloittamiseen. Tunsin itseni jo valmiiksi erilaiseksi, joten halusin olla vielä erilaisempi. Huumeiden käytön aloittaminen oli kuitenkin täysin oma valintani, en syytä mitään muuta kuin omaa tyhmyyttäni.

– Ei mulla ollut edes syytä kapinoida. Mulla oli ja on edelleen todella hyvä perhe, kertoo Jari.

Aallon harjalla

90-luvun alussa Suomeen saapui iso huumeaalto, ja keskisuuressa kaupungissakin avautuivat mahdollisuudet ostaa huumeita. Kokeilunhaluisia nuoria löytyi paljon.

– Meitä oli kymmenen jätkän porukka, joka alkoi poltella pilveä. Neljä meistä siirtyi koviin aineisiin ja jäi sille tielle.

– Ensi kosketukseni heroiiniin oli kesällä 1995. Me maattiin parhaan kaverin kanssa kalliolla ja mietittiin, että tätä pitää saada lisää. Voin rehellisesti vieläkin sanoa, että siitä tuli todella mahtava fiilis. Olin heti henkisesti ja fyysisesti koukussa.

– Kaksi vuotta myöhemmin kaverini ampui itsensä. Vain yksi mies minun lisäkseni tuosta neljän hengen porukasta on hengissä. Elämä huumemaailmassa on kovaa: manipulointia, rikoksia, yliannostuksia, mutta myös normaalia elämää: perhe, koulu, työt, parisuhde.

– Monen harhaluulo on, että huumeidenkäyttäjät ovat aina rappiolla. Rappio on vain se viimeinen ääripää. Itselläni oli aina siisti koti ja hyvät suhteet perheeseen.  Minä olen käynyt kouluni loppuun ja tehnyt rehellistä työtä. Huumeet liikkuvat normaalien ihmisten seassa, normaaleissa kodeissa.

Tapetaanko tää?

Jarin elämä kuitenkin luisui lähelle rappiota. Koulua hän kävi vain saadakseen opintolainaa, jolla rahoittaa huumeiden käyttö. Myöhemmin hän päätyi myymään ja välittämään huumeita.

Hän selvisi kolmesta hengenvaarallisesta yliannostuksesta, joista jokaisella kerralla hän makasi teho-osastolla letkuihin kiinnitettynä. Silti hän jatkoi huumeiden käyttöä pysähtymättä. Kun huumeet loppuivat, hän kärsi pahoista vieroitusoireista.

Yksi tapaus on painunut syvästi hänen mieleensä, ja se oli se sysäys kohti päihteetöntä elämää, jota Jari tarvitsi.

– Eräs kateellinen ”ystävä” maksoi siitä, että mut hakattiin. Kolme äijää nappas mut autoon ja ajo jonnekin jumalan selän taakse.

– Minua hakattiin kolme tuntia, kolmen miehen voimin.  Olin jo aivan varma, että tää elämä oli nyt tässä, kun kuulin yhden miehistä soittavan puhelun: ”Nyt me ollaan tehty se. Tapetaanks tää tänne?”

– Kaikki oli yhtä usvaa.  Seuraavaksi minut kuitenkin nostettiin pystyyn, vertavuotavana ja sisuskalut runneltuina, ja tarjottiin kyytiä takaisin kaupunkiin.

Tämä tapahtui ennen Jarin viimeistä vieroitushoitoa, josta hänen matkansa selvään elämään alkoi.

Vaihteleva onni

Yleensä ensimmäiset yritykset päästä huumeista eroon epäonnistuvat. Retkahdukset eivät ole merkki paluusta lähtöruutuun, vaan luonnollinen prosessi etsittäessä tietä pois huumekeskeisestä elämästä. Jarilla epäonnistuneita yrityksiä oli 27.

Mahdollisuus huumeettomaan elämään on siis aina. Menneisyydessä koetut vaikeat asiat voivat olla jonkun toisen pelastus: se, että näkee asiat niin kuin valtaosa ihmisistä ei näe.

– Päihdetyö on sydämen työtä. Tätä ei tehdä rahan toivossa. Välillä tulee päiviä, jolloin miettii, mitä järkeä tässä kaikessa on? Kuunteleeko kukaan?

– Sellainen palaute, jota olen saanut nuortenilloista, antaa voimaa. Se, että nuoret sanovat muistavansa illan lopunelämäänsä, antaa toivoa, että minusta oli hyötyä. Nykynuoret ovat erittäin valveutuneita. Asioista ei pidä paasata, vaan kertoa niiden oikeilla nimillä ilman moralisointia.

Elämässä kiinni

Jarille ei olisi viisi vuotta sitten tullut mieleenkään työskennellä päihdetyössä. Hän halusi olla rauhassa, oppia elämään uudestaan. Vanhan identiteetin hylkääminen ja uuden minän rakentaminen vaativat aikaa.

Jari joutui kohtaamaan häntä itseään haavoittaneet kokemukset niin ennen huumeiden käyttöä kuin käytön aikanakin, ja oppia elämään menneisyydestä kumpuavan syyllisyyden kanssa. Oman hoitajan kannustuksesta hän kuitenkin hakeutui opiskelemaan päihdetyötä ja huomasi olevansa oikealla alalla.

Työssään Tampereen seurakunnilla Jari tekee yksityisiä asiakastapaamisia, joissa hän toimii tukena ja keskustelukumppanina apua tarvitsevalle. Hän tukee koulujen kanssa tehtävää yhteistyötä sekä rippikouluopetusta päihdekasvatuskysymyksissä.

Nuorille Jari on jo tullut tutuksi nuortenilloista. Työtehtäviä riittää enemmän kuin hän ehtii ottaa vastaan.

– Tämä työ auttaa minua muistamaan, mistä olen tullut ja mihin olen päässyt. Eniten minua kaduttaa se, etten jo aikaisemmin päässyt pois huumekierteestä. Suurin osa nuoruudestani on hämärän peitossa. Elämää jäi paljon elämättä.

Nyt elämään sisältöä tuovat koira, ystävät ja musiikki sekä tietenkin työ.

Jari on ollut kuivilla kymmenen vuotta eikä kadu ainuttakaan selvää päiväänsä.

Nuorille hän haluaa sanoa:
– Elä elämääsi. Toteuta unelmasi. Kunhan tiedät itse mitä teet ja tiedostat omat rajasi.

Riikka Moilanen

 

Tesomalla huoli
päihteiden käytöstä

Huoli päihdemyönteisyyden noususta sai Tesoman koulun ja Vanhemmat-yhdistyksen järjestämään aiheesta teemapäivän. Päihteiden suosion kasvusta antoi viitteitä koulussa tehty terveyskysely.

– Alakouluilta tuli viestiä, että jo kuudesluokkalaisilla on päihdekokeiluja. Huoli tuli siis sekä kyselyn pohjalta että vanhemmilta, kertoo yhdistyksen puheenjohtaja Mia Ylä-Nojonen.

Nuoret ja päihteet -päivässä olivat mukana 7., 8. ja alakoulujen 6. luokat, eli noin 400 oppilasta. Illalla olivat kuulolla vanhemmat.

Jari tukee myös koulujen kanssa tehtävää yhteistyötä. Kuva on otettu Tesoman koulun päihdetapahtumassa.
Kuva: Tuomas Koskialho

Viidennet luokat piirsivät aiheesta ja kahdeksasluokkalaiset olivat mukana järjestelyissä.

Oppilaat tekivät myös terveyskyselyn pojalta powerpoint-esityksen ja päihdevastaisia julisteita. Lisäksi luokilta kerättiin palautteet.

– Opit tulivat oppilaidenkin mielestä tarpeeseen, ja messupisteistä ja niiden toiminnallisista jutuista pidettiin. Tällaisia tapahtumia toivottiin lisää. Pidimme vuosi sitten Terveysmessut samalla periaatteella. Tietoa jakoi myös Tampereen seurakuntien nuorisotyö.

Tapahtuma ottaa osaa lapsiasiamiehen järjestämään Alueen lasten ja nuorten hyvinvointikisaan.

Asta Kettunen