Seurakuntien leirikeskuksilla vuorossa yleissuunnitelman teko

Nykyisestä yhdeksästä leirikeskuksesta neljässä pidettiin viime vuonna talvileirejä. Kesäkäytössä kaikki keskukset ovat yhtä aikaa. Kuva on rippikoululeiriltä Isosaaressa.
Kuva: Hannu Jukola

Tampereen seurakuntien leirikeskusuudistus on edennyt verkkaisesti. Suunnitelman ensimmäinen versio valmistui keväällä 2006, ja yhteinen kirkkovaltuusto nuiji valmiin suunnitelman marraskuussa.

Tänä vuonna Julkujärven ja Pättinniemen leirikeskuksista laaditaan yleissuunnitelma, jonka perusteella on tulossa kehittämis- tai rakentamispäätöksiä.

– Aikaisemmasta aikataulusta on jouduttu tinkimään, mutta on tarkoituksenmukaista nimetä työryhmä laatimaan yleissuunnitelmaa lähiaikoina, hallintojohtaja Matti Ilveskoski kertoo.

Uudistuksesta on oltu monta mieltä. Yhdet toivovat vaihtoehtojen kirjoa, toiset ajattelevat etujen löytyvän keskittämisestä. Kolmansilla ovat mielessään nuoruusvuosien auvoisat ajat.

Nuorisotyössä liputetaan varovasti monien vaihtoehtojen puolesta. Nuorisotyönjohtaja Kari Soukka pitää tärkeänä erityyppisten ja -tasoisten leirikeskusten säilymistä eri tarpeisiin.

– On mietittävä myös toiminnan keskittämistä isoihin yksiköihin. Tehdäänkö pientä stilisointia vai lähdetäänkö rohkeisiin muutoksiin, miettii puolestaan vs. rippikoulupastori Jari Pulkkinen.

Jostain luovuttava
kehittämisen hyväksi

Ilveskoski toteaa, että kehitettävien leirikeskusten pitäisi mieluiten olla monikäyttöisiä ja monille kohderyhmille sopivaksi muuntuvia. Samoissa tiloissa olisi hyvä voida järjestää niin rippikoulut kuin diakonia- ja perheleiritkin.

– Kaikkia nykyisiä kurssi- ja leirikeskuksia ei pitemmällä tähtäimellä ole taloudellisia mahdollisuuksia ylläpitää. Jostain on luovuttava, jotta uusia olisi mahdollisuus kehittää.

Talousarviossa leirikeskusten peruskorjauksiin ja investointiin on varattu yhteensä 700 000 euroa. Siitä 500 000 euroa on suunniteltu käytettäväksi uusien tilojen rakentamiseen joko Julkujärvelle tai Pättiniemeen.

Pälkäneellä sijaitseva Kukkola myytiin vuodenvaihteessa.
– Kukkolan leirikeskuksen myynti mahdollistaa investointeja muun muassa kehitettävään keskukseen. Kiinteistöjen myyntituloja ei kuitenkaan ole korvamerkitty tiettyyn tarkoitukseen. Investointien tärkeysjärjestys päätetään toiminta- ja taloussuunnitelmassa, Ilveskoski muistuttaa.

Soukka arvioi, ettei uuden leirikeskuksen pystyttäminen näytä mahdolliselta, ellei Ilkkoa ja Torppaa myydä. Torppa alkaa olla käyttöikänsä päässä.

– Ilkossa ja Torpalla on majoituskapasiteettia, mutta Isosaaren ja Pättinniemen majoitusrakennukset pitäisi pistää kumoon ja rakentaa tilalle uudet. Eihän kukaan ole mielellään nihkeissä ja vilpoisissa tiloissa, Soukka vetoaa.

Rajalassa uudistettiin keittiö- ja luokkatilat, mutta majoitus kaipaa kunnostusta. Leirikeskusten kunto käytiin läpi syksyn aikana, ja korjauksia on jo alettu tehdä. Syksyllä tehdään taas uusi kuntokartoitus, jonka mukaan kunnostussuunnitelma laaditaan.

Luopumisjärjestystä tai aikataulua ei ole vielä päätetty. Soukkaa etenemisnopeus huolestuttaa.

Käyttömäärät
täytyy tutkia

Yhtymän kaikissa leirikeskuksissa on omat hyvät puolensa, vahvistaa kurssi- ja leirikeskusten johtaja Outi Niemi. Hän kaipaa pääkäyttäjien eli varaiskasvatuksen ja nuorisotyön tarvekartoitusta.

– Leirikeskusten työntekijöiden työrauhan ja jaksamisenkin kannalta säilytettävien/ myytävien lista olisi laadittava pääkäyttäjiä kuulemalla ja edettävä jäntevästi siihen suuntaan.

Nuorisotyö käyttää leirivuorokausista kaksi kolmasosaa. Muita käyttäjiä ovat diakoniatyö, vammaistyö, kuorot, seurakunnat eri puolilta Suomea sekä kokousten, juhlien ja koulutusten pitäjät. Muistotilaisuuksien ja perhejuhlien varaukset ovat tasaisessa kasvussa.

Yhtymällä on kolme kurssi- ja koulutuskeskuksiksi sopivaa keskusta: Ilkko, Julkujärvi ja Torppa.
– Onko seurakunta-yhtymän ydintyötä tarjota sen ulkopuolisille ryhmille tilat koulutuksiin ja kokouksiin? Julkujärven ja Torpan saavutettavuus julkisilla kulkuvälineillä ei ole paras mahdollinen, Niemi kysyy.

Ilkon tiloja on remontoitu ja pidetty kunnossa.
Kuva: Hannu Jukola

Isosaaresta nuorisotyö ei halua luopua. Sen olot tarjoavat leirifiiliksen.
– Jos rippikoululaiselle on tarjolla hotellitasoinen majoitus, siinä ehkä menetetään jotain. En tarkoita, ettei paikkoja pidettäisi kunnossa, Pulkkinen miettii.

Tarve pysyy
vuodesta toiseen

Nuorisotyön tilatarve pysyy tulevina vuosina melko samana. Kymmenessä vuodessa leiriläisten määrässä on tapahtunut vaihtelua ikäluokkien koon mukaan.

– En usko kesäleirien tarpeen vähenevän, vaikka kirkosta eroaminen jatkuisi, koska leiripaikat ovat tarjolla kaikille lapsille. Tarjontaa pyritään myös muokkaamaan sen mukaan, miten leirit vetävät, sanoo yhteisestä kouluikäistyöstä vastaava nuorisotyönohjaaja Sanna Lehtisaari.

Kymmenen vuoden jaksolla leiriläisten määrässä ei ole ollut selkeää laskua, vain normaalia vaihtelua ikäluokkien koon mukaan, Soukka vahvistaa.

Vuosina 1998 ja 1999 syntyneiden ikäluokat ovat edellisiä pienemmät, ja ikäluokat pysyvät pienenä seuraavat 7–8 vuotta. Sen vuoksi nyt pidetään viisi rippikoululeiriä edellisvuotta vähemmän, Pulkkinen kertoo.

– Rippikoululaisten osuudessa ikäluokasta ei ole tapahtunut isoja heittoja. Kaupungin kasvaessa ei voida liikaa tuijottaa ikäluokkien laskuun, eikä rippikoulujen voi ennustaa vähenevän.

Pienemmän rippikouluikäluokan vuoksi muissa leirikeskuksissa oli vapaata sen verran, että Kukkolan leirit saatiin sovitettua niihin. Samalla kuitenkin menetettiin pienten lasten uimaranta, kertoo Lehtisaari.

– Rajalassa pienten uiminen on mahdotonta, eikä Isosaaren saunaranta ole kovin hyvä. Mikä on tilanne ikäluokan taas kasvaessa?
Kukkolan leirikeskus veti ympäri vuoden eniten varhaiskasvatuksen ja nuorisotyön ryhmien leirejä.

– Seurakuntien monimuotoinen diakonia- ja vammaistyö ei niinkään kaipaa uintimahdollisuutta kuin toimivia ja turvallisia kokous- ja majoitustiloja sekä pihapiiriä, joka muodostaa kaivatun keidashetken, Niemi maalailee.

Matkalla ei ole nuorisotyön käytön kannalta merkitystä, esimerkiksi Marttisiin on ollut tunkua, ohjaajat sanovat. Marttisten vanha pappila Virroilla toimii rippileirien, leirikoulujen ja kurssien pitopaikkana.

Hyvät työntekijät
ovat elinehto

Kesätyöntekijöitä yhteisessä nuorisotyössä on tulevana kesänä 24, ja lisäksi paikallisseurakunnissa kuusi teologia. Kesän aikana töissä on 400–500 ihmistä, ja esimerkiksi rippikouluja pidetään 59.

– Leiritoiminta ei onnistuisi ollenkaan ilman kesätyöntekijöitä. Ilman heitä jäisi pitämättä ainakin kolmannes kouluikäisten ja rippikoululaisten leireistä. Myös apuopettajat ja isoset ovat elinehto, Soukka antaa tunnustusta.

Seurakuntien leirikeskukset yhdistettiin samaan yksikköön vuodenvaihteessa. Niemen mukaan henkilökunnan liikuttaminen keskuksesta toiseen tarpeen mukaan on sen selkein etu.

– Eri työntekijäryhmät ovat löytäneet itselleen samanlaista työtä tekevistä tiimin. Toisaalta kaikissa, etenkin ympärivuotisissa keskuksissa, on sesonki yhtä aikaa. Silloin kaikilla on omat työpisteensä.

Talonmiehet löysivät toisensa heti. Kurssikeskusten hoitajat taas tiedottavat omista varaustilanteistaan toisiaan ja ohjaavat asiakkaita toiseen keskukseen. Siivoojat ja keittäjät laittavat keskuksen kerrallaan kuntoon.

– Säästöä syntyy myös tavaroiden kierrättämisestä: toiselle keskukselle ylimääräinen tavara osoittautuukin toiselle tarpeelliseksi.

Tulossa olevan uuden varausjärjestelmän odotetaan parantavan merkittävästi asiakaspalvelua esimerkiksi tiloja varattaessa.

Asta Kettunen

Kuva: Hannu Jukola