Hamuaako kirkko lisää tuloja rahankeräyslain muutoksella?

Rahankeräyslain muutoshankkeen yksi tarkoitus on saada myös Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle ja Suomen ortodoksiselle kirkolle oikeus rahankeräyksiin. Onko aloite lain muuttamiseen tullut kirkon taholta, ylitarkastaja Jukka Tukia sisäasiainministeriön poliisiosastolta?

– Evankelis-luterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkon (myöhemmin tekstissä kirkot) rahankeräysoikeuden toteuttaminen on yksi osa rahankeräyslain uudistamishanketta. Viime vuoden puolella käynnistettyä rahankeräyslakihanketta edelsi esiselvityshanke, jonka seurauksena ja johtopäätöksenä nyt käynnissä oleva lakihanke asetettiin.

– Esiselvityshankkeen asettamiseen johtivat sisäasiainministeriöön tullut palaute lain tulkinnanvaraisuudesta sen osalta kuin laki edellyttää rahankeräyslupaa hakevalta yhteisöltä sen toiminnan yksinomaista yleishyödyllisyyttä.

– Toinen syy esiselvityshankkeen asettamiseen oli se, että eduskunta oli edellistä rahankeräyslain uudistusta hyväksyessään edellyttänyt, että lain toimivuutta on seurattava muun muassa yleishyödyllisen toiminnan määritelmään liittyvien rajanvetotilanteiden osalta, mikä palautteen johdosta on osoittautunut tulkinnanvaraiseksi. Eduskunta myös edellytti, että kirkkojen rahankeräysoikeus selvitetään vielä erikseen.

– Esiselvityshankkeen puitteissa kuultiin kirkkojen edustajia. Kirkot myös antoivat esiselvityshankkeelle kirjalliset lausunnot. Kuulemisessa ja lausunnoissa kirkot katsoivat, että lakia tulisi muuttaa siten, että kirkoilla on rahankeräysoikeus. Esiselvityshanke päätyi puoltamaan kirkkojen rahankeräysoikeuden toteuttamista.

– Kirkkojen rahankeräysoikeuden toteuttaminen kirjattiin sittemmin lakihankkeen tehtävänantoon ja perustuu eduskunnan edellytykseen asian selvittämisestä ja esiselvityshankkeen asiasta tekemiin johtopäätöksiin. Eli ei voida sanoa, että aloite kirkkojen rahankeräysoikeuden toteuttamisesta tuli kirkoilta. 

Avun tarvitsijoiden määrä kasvanut

Mikä on tärkein peruste toiveelle saada rahankeräyslupa myös kirkolle?

– Asiaa on perusteltava laajemmin myös rahankeräyslain nykysäännösten valossa.

Kirkoilla (ev.lut. ja ortodoksinen kirkko) on seurakuntiensa kautta valtakunnallinen verkosto avustustoimintaa varten, ja seurakunnat koetaan luotettaviksi rahankerääjiksi.

– Vaikka kuntien vastuulle kuuluu perustoimeentulosta huolehtiminen, seurakunnissa on havaittu diakoniatyön puoleen kääntyvien avuntarvitsijoiden määrän kasvu.

– Toteutuessaan kirkkojen rahankeräykset olisivat diakoniatyön keräyksiä, joilla autettaisiin esimerkiksi kriisin tai yllättävän onnettomuuden kohdanneita yksineläviä henkilöitä tai perheitä.

– Avun saaminen ei edellytä kirkon jäsenyyttä. Taloudellista apua annetaan muiden muassa vähävaraisille vanhuksille, lapsiperheille ja vammaisille.

– Vaikka kirkot ovat muodolliselta asemaltaan julkisyhteisöjä, niiden käytännön toimintamuodot rinnastuvat monin tavoin kansalaisjärjestöjen toimintaan. Kirkkojen rahankeräysoikeuden toteuttaminen ei tältä osin olisi ristiriidassa lain tarkoituksen kanssa. Rahankeräyslain tarkoituksenahan on mahdollistaa rahankeräykset yleishyödyllisen toiminnan rahoittamiseksi. 

Miltä lain muuttamisen tilanne näyttää kannanottokierroksen perusteella?

– Esitetyt näkemykset ovat osin keskenään ristiriidassa. Suuret vakiintuneet rahankeräysorganisaatiot (esimerkiksi SPR ja Unicef) suhtautuvat kielteisesti kirkkojen rahankeräysoikeuden toteuttamiseen. Kansalaisjärjestöjen osalta on esitetty huoli verotusoikeuden omaavien kirkkojen rahankeräysoikeuden laajentumisesta seuraavaksi kuntien oikeudeksi toimeenpanna rahankeräyksiä.

– On esitetty myös laajempia lakihankkeen toimeksiantoa pitemmälle meneviä toiveita rahankeräyslain muuttamiseksi, mikä edellyttäisi nykyisestä lupaan perustuvasta järjestelmästä luopumista.

Lapsiperheille ja RuokaNysselle?

Mitä muutos merkitsisi Tampereen seurakunnille, diakoniajohtaja Matti Helin?

– Muutos olisi erityisesti seurakuntien auttamistoiminnan kannalta hyvä uudistus. Seurakuntayhtymän talous on alijäämäinen, mikä tarkoittaa, että myös diakoniatyössä joudumme etsimään säästöjä. Rahankeräyskampanjoilla voisimme korvata osin menetettyjä tuloja. 

Onko seurakunnilla tarvetta järjestää rahankeräyksiä?

– Seurakuntien toiminnan päärahoitus tulee edelleenkin kirkollisverosta, joka tuotto kuitenkin pienenee. Tulevaisuudessa rahoitusta on haettava useimmista eri lähteistä. Tällöin erilaiset hankerahoitukset, lahjoitukset ja rahankeräykset nousevat nykyistä paljon tärkeimmiksi tulonlähteiksi.

Millaisiin tarkoituksiin niitä voisi järjestää?

– Uskon, että tamperelaiset haluaisivat tukea esimerkiksi pienituloisia lapsiperheitä ja elintarvikeavun RuokaNyssekin saisi varmasti kannatusta.  Kirkon auttamistoiminnassa jokainen rahankeräyksen kautta saatu euro voitaisiin käyttää keräyskohteen hyväksi ilman hallintokuluja, jotka taas tulisivat katetuiksi verotuloista.

Asta Kettunen

Kansalaisaloite rahankeräyslain uudistamiseksi