Jumalan valtakunta on tässä ja nyt

Ei tässä näin pitänyt käydä. Ei tämän pitänyt mennä näin.

Tämän piti mennä niin, että haastattelen kahta hengenmiehiksi tiedettyä elokuvaohjaajaa – Klaus Häröä ja Jari Halosta – aiheesta uskonto elokuvassa. Miten uskonto ja usko näkyvät heidän elokuvissaan? Miten sellaista voi ylipäätään kuvata uskottavasti? Millainen on heidän uskontoaiheisten elokuviensa TOP10 -lista?

Ensiksi Klaus Härö kieltäytyi, sillä hän on täysin kiinni uuden elokuvansa tekemisessä. Sitten kieltäytyi Jari Halonen, koska aihe on liian ”helppo”. Se ei kiinnosta häntä.

”Elokuvista sinulle, veljeni, pohdittavaksi: ne ovat vain tarinoita, ja tarinathan on keksitty viihdykkeeksi tai toisaalta hallitsemista varten. Tarinalla voi opettaa, mutta myös hallita.

Tarinan ongelma suhteessa totuuteen on, ettei se ole totta. Se todellisimmillaankin vain tapahtui joskus. Ja se ei ole totta enää, sillä ainoa todellisuus on nyt. Se on myös Jeesuksen keskeisin oppi, minkä tarinaan uskovat ovat unohtaneet ja luoneet myytin joskus tulevaisuudessa tapahtuvasta Jumalan Valtakunnasta”, Halonen kirjoittaa sähköpostissaan.

Hän haluaa puhua syvällisempiä.
Se sopii Tampereen Kirkkosanomillekin, joten tehdään juttu Jari Halosen suhteesta uskoon hänen ehdoillaan.
Aloittakaamme.

Jeesuksen ihmeteot
ovat täyttä totta

Jari Halosen mielestä kirkon tulkinta kristinuskosta on torso. Suurin syy siihen on se, että liian moni kirkonmies ja -nainen rationalisoi uskon.

– Elämä on energiaa, ja henki on materian vastakohta. Kaikki mikä alkaa ja loppuu, muun muassa tunteet, kuten rakkaus ja viha, on vain materiaa, kuollutta. Mutta materian vastakohta on henki, joka ei ala eikä lopu koskaan. Ongelma on siinä, että me olemme identifioituneet materiaan, Halonen pohjustaa.
Hänen mielestään Jeesus opetti pelkästään irrationalismia, ja kirkko opettaa rationalismia.
– Se, joka rationalisoi uskoa, menettää Jeesuksen sanoman, Halonen sanoo.
Uskon rationalisoinnilla hän tarkoittaa esimerkiksi neitseellisen syntymän kieltämistä. Tai väitteitä, joidenka mukaan Jeesuksen ihmetekoja ei tapahtunut.
– Kun Jeesus oli Jumalan poika, inkarnoitunut Jumala, niin totta kai ihmeiden teko oli hänelle luonnollista, kuten ruokkimisihmekin. Jotkut papit selittävät, että ihmiset ottivat omat eväät esille. Kyllähän Jeesus olisi saanut pelkästään sormia napsauttamalla vaikka neljä tuhatta lehmää grilliin kypsymään.

Haloselle on hyvin selvää, kuka ja mikä Jeesus oli, ja mikä oli hänen sanomansa ydin.
– Jumala on yksi ja ainoa, ja Jeesus on Jumalan poika, inkarnoitunut Jumala. Jeesus opetti, että henki on elämä, ja elämä on tässä ja nyt. Realismia on se, mitä tapahtuu tässä ja nyt, ja Jumalan valtakunta on tässä hetkessä, ei se tule joskus myöhemmin. Olemmeko siinä valtakunnassa, vai vain materiassa, Halonen kysyy.
– Jeesus on lihaksi tullut Jumala, ja hänellä on vain yksi tehtävä: tuoda ihmiskunnalle oma ideansa: Minä olen tie, totuus ja elämä. Jeesus on tie, jota pitkin pääsemme yhteyteen Jumalan kanssa.

Brutaali Jumala
vs. rakkauden Jumala

Jeesus on kristinuskon ydin, joka tuli poistamaan kaikki rajat.
Elokuvaohjaaja on Junginsa lukenut.
– C.G. Jung kirjoitti, että maailmanhistorian hirvittävä, brutaali Jahve estää meitä näkemästä Jumalan, joka on rakkaus. Rakastavan Jumalan, joka on kaiken takana. Jumalan rakkaus on jatkuvaa, se ei koskaan lopu.
Halonen sanoo olleensa aina kristitty, joskin kymmenkunta vuotta sitten elämä alkoi muuttua aika lailla.
– Ennen sitä seisoin erilaisissa joukoissa ja ihmettelin, miksi elämä on niin epätäydellistä. Sanoin Jumalalle, että näytä minulle se tie, olen valmis ihan mihin suuntaan tahansa. Yhtäkkiä alkoi tapahtua, ja opin kerrankin luottamaan Jumalaan.
Käännekohdassa Halosen pää oli hänen mukaansa täynnä puuta ja heinää. Se ei ole ollenkaan paha asia – jos on siitä tietoinen.                        
– Vasta silloin voi mennä eteenpäin kun ymmärtää, että kaikki, mitä mun päässäni on, on vain tulkintaa ja kuvitelmia. Sokrateksen mukaan vasta sitten tietää, kun ei tiedä.
– Onni on vapautta olla ilossa ja rakkaudessa ja sen ymmärtämisessä, että meidän sisimpäämme on kaiverrettu kymmenen käskyä. Mitä vähemmällä omat kuvitelmani, luuloni, pelkoni, egoni ja haluni ovat, sitä enemmän iloa on elämässäni.

Teemu Järventie