Avoin keskustelu kehitystyöstä myös järjestöjen tavoitteena

Suoraa puhetta kehitysyhteistyöstä tavoiteltiin ulkoministeriön 11 kumppanuusjärjestön järjestämässä tilaisuudessa Helsingissä.

– Kehitysyhteistyöstä käyty keskustelu on viime vuosikymmeninä muuttunut hämmästyttävän vähän, ihmetteli ulkoministeri Erkki Tuomioja puheenvuorossaan.

Hän totesi kansalaisyhteiskunnan voivan vaikuttaa keskeisesti ihmisoikeuksien edistämiseen sekä demokratian ja hyvän hallinnon vahvistamiseen.

– Valitettavasti eriarvoisuus niin maiden sisällä kuin niiden välillä on kasvanut. Kysymys oikeudenmukaisuudesta, tasa-arvosta ja oikeudesta toimeentuloon ei kuitenkaan ole kadottanut merkitystään.

Tuomioja huomautti, että vaikka väestönkasvu jossain vaiheessa taittuisi, ovat sen vaikutukset jo nyt ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti lähes kestämättömät. Parhaimmillaankin on vain muutama vuosikymmen aikaa korjata tilanne kohti kestävää kehitystä.

– Väestönkasvulla on kestämätön vaikutus ympäristöön. Luonnon moninaisuus on jo kärsinyt, ja jos tilanne ei parane, tuhoamme maailman biodiversiteetin.

Hän totesi, että Suomen kehityspoliittisen ohjelman ensisijaisena tavoitteena on köyhyyden vähentäminen.

– Me näemme myös ihmisoikeudet keskeisinä kehitystavoitteina. Oikeudenmukaisuuden tukeminen edistää rauhaa ja turvallisuutta. Syrjittyjen ryhmien voimaannuttaminen on ensiarvoisen tärkeää. Kansalaisyhteiskunnan toiminta on tämän tavoitteen saavuttamisessa korvaamaton.

– Vakaan ja kestävän muutoksen aikaansaamiseksi tarvitaan niin investointeja, kehitysyhteistyövaroja, yritteliäisyyttä kuin rahalähetyksiäkin.

Tuomiojan mukaan avunantajien tehtävä on varmistaa, että kehitysyhteistyövaroilla vaikutetaan oikeansuuntaisiin muutoksiin ja poliittisiin valintoihin.

– Tavoitteenamme tulisi olla, että toimemme tukevat rahavirtojen kohdentumista kaikkein köyhimpien hyödyksi.

Tuomioja peräsi kansalaisjärjestöjen yritysyhteistyötä.

– Teillä on valtavasti yhteiskunnan tilaa koskevaa asiantuntemusta ja kyky tukea elinkeinoelämää sen murroksessa.

– Kaupan ja kehityksen kumppanuudet voidaan nähdä eräänä mahdollisuutena vastata kestävän kehityksen haasteisiin maailmassa. Elinkeinojen, toimeentulon ja kestävän vihreän talouden mahdollisuus on turvattava.

Kritiikkikin
tervetullutta

Järjestöjen puheenvuoron tilaisuudessa käyttänyt varatoimitusjohtaja Anne Pönni Suomen World Visionista tarttui kysymykseen, ovatko järjestöt vain näpertelijöitä. Esimerkiksi Suomen puolustusbudjetti on yli kaksinkertainen kehitysyhteistyömäärärahoihin verrattuna.

– Näpertelevätkö suomalaiset järjestöt puskissa? Menevätkö rahat suomalaisten kavereille?

Pönni kertoi tilaisuuden järjestäjien halusta muuttaa keskustelun suuntaa.

– Julkinen keskustelukulttuurimme on perin mustavalkoinen. Avointa kriittistä keskustelua on vaikea käydä nykyisessä yhteiskunnallisessa ilmapiirissä, koska vaikeuksista puhuminen vaarantaa kehitysyhteistyön kannatuksen ja määrärahat.

Järjestöt toivottavat Pönnin mukaan myös kriittiset puheenvuorot tervetulleiksi. On keskusteltava sekä onnistumisista että virheistä.

Järjestöt ovat moottori, joka sysää kehitystä liikkeelle.

– Mielestämme on parempi olla lähellä, tietää ja puuttua, Pönni linjasi.

Plan Suomen ohjelmajohtaja Julia Ojanen teilasi yleisimmät kehitysyhteistyön vastustamisen perusteet. Apu ei maksa liikaa, suurin osa suomalaista pitää toimintaa tärkeänä tai melkein tärkeänä, ja yhteistyö tuottaa myös tuloksia.

– Tuloksista on päästävä kestävään muutokseen. Meidän pitää vaatia itseltämme enemmän. Pitää olla valmiita myös muuttamaan suuntaa, jos se on tarpeen.

– Vain kuuntelemalla on mahdollista hahmottaa onnistumista. Välttämättä ei ole mahdollista vaikuttaa esimerkiksi maankäyttöön, kestävään kehitykseen ja laittomaan pääomapakoon, mutta näistä on pidettävä meteliä muualla.

Suomen imago
jo huonontunut

Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Pertti Salolainen ihmetteli, miksi viime kesänä Rio de Janeiroon kestävän kehityksen konferenssiin kokoontunut 45 000 ihmisen joukko ei saanut mitään aikaan.

Samoin kummastuksen kohteena oli, ettei eduskunnan tahtoa kehitysyhteistyömäärärahojen nostosta 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta oteta huomioon valtiovarainministeriön rahanjaossa.

– Imagomme maailmalla on huonontunut, koska emme pysy tavoitteissamme. Tähän asiaan on saatava muutos, Salolainen paukutti.

– Itse näen, että ympäristöä ja luonnonvaroja koskevat haasteet ovat kaikkein suurimpia.

Asta Kettunen

Ulkoministeriön kehitysyhteistyöviestintä