Ruoka-avun tarve on lisääntynyt Tampereella

Vähävaraisten ihmisten ruoka-avun tarve on lisääntynyt viime vuoden aikana Tampereella. Ruoka-avun tarve näkyy Tampereen seurakuntien diakoniatyön Ruokapankissa ja pyörillä kulkevassa RuokaNyssessä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

– Syyskuuhun mennessä RuokaNysse on jakanut noin 15 prosenttia enemmän ruokakasseja kuin vastaavassa ajassa viime vuonna, kertoo Tampereen seurakuntien Ruokapankin varastonhoitaja Seppo Ahokainen. 

Diakoniatyö jakoi viime vuonna noin 70 000 kiloa ruokaa vähävaraisille kaupunkilaisille.

Diakoniajohtaja Matti Helin arvelee, että tuen tarve lisääntyy edelleen.

– Elämme edelleen taantumaa. Työstään irtisanottujen ihmisten tulotaso heikkenee, kun he putoavat ansiosidonnaiselta työttömyyskorvaukselta peruspäivärahalle. Kaupungin sosiaalitoimen pitkät jonot näkyvät väistämättä seurakuntien diakoniatyössä.

Helinin mukaan avun tarve kasvaa, koska asumismenot kallistuvat. Myös niin sanottu ehkäisevä toimeentulotuki jää Tampereella alle sosiaali- ja terveysministeriön suosituksen.

Kunnat myöntävät ehkäisevää toimeentulotukea, jonka perusteista ne päättävät itse. Sen tarkoituksena on edistää ihmisen ja perheen omatoimista suoriutumista ja ehkäistä syrjäytymistä. Ehkäisevää toimeentulotukea voidaan myöntää esimerkiksi ylivelkaantumisesta tai taloudellisen tilanteen äkillisestä heikentymisestä aiheutuvien vaikeuksien lieventämiseksi.  

Tampereen kaupungin heikon taloustilanteen takia ehkäisevän toimeentulotuen osuus toimeentulotuesta on vain 1,9 prosenttia, kun suositus on 3,3 prosenttia.

– Ennaltaehkäisevää tukea kannattaisi kuitenkin lisätä, koska se usein koituu yhteiskunnalle edullisemmaksi. Jos esimerkiksi ongelmaista lapsiperhettä pystytään auttamaan ajoissa, voidaan ehkä välttyä esimerkiksi lapsen huostaanotolta, joka maksaa noin 100 000 euroa vuodessa, pohtii Helin.

 Päättäjät tutustumaan RuokaNyssen toimintaan

Seppo Ahokainen heittää haasteen kaupungin päättäjille.

– Tervetuloa tutustumaan RuokaNyssen toimintaan ja tapaamaan ruoka-apua hakevia vähävaraisia ihmisiä. Ehkä sen jälkeen vähävaraisten puolestapuhujia ja hyvää tahtoa löytyisi enemmän.

Diakoniajohtaja korostaa, että seurakunta ei voi ottaa vastuulleen yhteiskunnan tehtäviä, jotka on perustuslaissa määritelty.

– Seurakuntien tarjoama taloudellinen tuki on tilapäistä ja kertaluontoista kriisitukea, joka on aina harkinnanvaraista.

– Haluamme ennen kaikkea kohdata ihmisen ja tarkastella hänen elämäntilannettaan kokonaisvaltaisesti. Aineellisen avun lisäksi tarjolla on henkistä ja hengellistä tukea.

EU-tuki saattaa lakata kokonaan

Viisi vuotta sitten toimintansa aloittanut RuokaNysse kuljettaa ruoka-avun avuntarvitsijan lähelle. Asiakas saa valita niitä tuotteita, joita hän tarvitsee. Auto toimittaa elintarvikkeita myös seurakuntien työttömien ruokailuihin ympäri kaupunkia.

RuokaNyssen asiakkaaksi voi hakeutua ottamalla yhteyttä oman asuinalueensa diakoniatyöntekijään. Avun saaminen ei edellytä kirkkoon kuulumista. RuokaNyssen valikoimassa on Euroopan Unionin avustuksella hankittuja tuotteita, seurakunnan varoilla ostettuja elintarvikkeita sekä lahjoitusruokaa.

– EU-tuen merkittävyyttä kuvaa suhdeluku 10/2, sillä viime aikoina valikoimissa on ollut kymmenen EU-tuotetta ja kaksi ostettua tuotetta. Seurakuntien varoilla on ostettu kananmunia ja margariinia, kertoo Ahokainen. 

Ruokapankki on tulevina vuosina uusien haasteiden edessä, sillä Euroopan Unionin elintarvikejakelu on katkolla ensi vuonna.

– Tällä hetkellä meillä on varastossa EU-ruokaa ensi syksyyn saakka. Jos EU-tuki lakkaa, on mukaan saatava uusia lahjoittajia ja yhteistyökumppaneita, miettii Helin.

Lahjoittajat ja vapaaehtoiset turvaavat jatkon Siksi Pirkanmaan Osuuskaupan päätös ryhtyä uudelleen ruoka-avun lahjoittajaksi oli loistava uutinen diakoniatyölle tänä syksynä. Syyskuun alusta lähtien mukana on neljä Prismaa. Mukana on edelleen myös muita lahjoittajia.

– Osuuskaupan mukaantulo kuitenkin edellyttää, että saamme Ruokapankkiin ja RuokaNysseen lisää vapaaehtoistyöntekijöitä pakkaamaan ruokaa. Kiinnostuneet pääsevät mukaan Suurella sydämellä -vapaaehtoistyön kautta, kannustaa Helin.  

Jos aika ei riitä vapaaehtoistyöhön, vähävaraisia tamperelaisia voi tukea monella tavalla. Kaksi kertaa vuodessa kaupunkilehti Moron kanssa järjestettävä peräkonttikirppis tuottaa RuokaNysselle noin 20 000 euroa vuodessa. Seurakuntien talossa syyskuun aikana avattava Hyväntekeväisyyskauppa myy tuotteita RuokaNyssen hyväksi. Rahalahjoitukset onnistuvat verkkosivujen kautta.  

Kirsi Airikka

Kuva: Hannu Jukola

”Olen saanut tukea, kun omat

voimat eivät enää riitä”

On tiistai-iltapäivä. RuokaNysse seisoo pysäkillään Kalevassa.

– Diakoniatyön avun ansiosta olen jaksanut eteenpäin. Olen löytänyt merkitystä elämälleni, vaikka välillä tuntuu, että voimani loppuvat, miettii Anita, joka on vuoden verran saanut ruoka-apua RuokaNyssestä ja käynyt tapaamassa oman seurakunnan diakoniatyöntekijää.

Anita odottelee RuokaNyssen ulkopuolella, kun diakoniatyöntekijä Susanna Laitinen on hakemassa Anitalle myönnettyä ruokakassia. Vanhan kauppa-auton jyrkät portaat eivät sovellu liikuntaesteiselle ihmiselle.

Monisairas Anita on eläkkeellä oleva yksinhuoltaja. Hän asuu opiskelijatyttärensä kanssa. Kaksi muuta lasta ovat jo aikuisia.

– Tuloni ovat juuri sillä rajalla, että en saa toimeentulotukea. Olen kuitenkin taloudellisissa vaikeuksissa, koska sairauskuluihin ja lääkkeisiin menee niin paljon rahaa. Myös vuosia sitten otetut kulutusluotot ovat sotkeneet talouteni.

Vihanneksiin ei ole varaa

RuokaNyssen peruselintarvikkeet, kuten jauhot, ovat korvaamaton apu Anitan perheelle.

– Tytär leipoo, koska itse en enää pysty. On hienoa, että joskus valikoimissa on myös lihatuotteita. Toivoisimme kuitenkin, että Nyssestä saisi joskus vihanneksia ja hedelmiä, kun vitamiinejakaan ei ole varaa ostaa, miettii Anita.   

Vielä ruoka-apuakin merkittävämpää Anitalle on ollut diakoniatyön antama henkinen ja hengellinen tuki. Keskustelut diakoniatyöntekijä Susanna Laitisen kanssa ovat rohkaisseet kartoittamaan omaa elämäntilannetta sekä luoneet uskoa tulevaisuuteen.

– Susanna myös rukoilee puolestani, kun omat voimani eivät enää riitä. Se tuntuu lohdulliselta. Anita kertoo itkeneensä hetkeä ennen haastattelua. Nyt kasvoilla on jo pieni hymy.

– Päätin suostua tähän haastatteluun, koska siitä voi olla apua jollekin toiselle avuntarvitsijalle, miettii Anita, joka rohkaisee avuntarpeessa olevia ihmisiä ottamaan yhteyttä seurakuntien diakoniatyöntekijöihin.

”Maksan näin kirkollisveroani”

Ruokapankin työntekijä Petri Ahokainen käynnistää RuokaNyssen ja matka jatkuu kohti seuraavaa pysäkkiä . Vapaaehtoistyöntekijä täyttää Nyssen hyllyjä seuraaville asiakkaille.   

– Olen tehnyt tätä nyt vuoden verran ja olen mukana kerran viikossa, aamuyhdeksästä iltapäiväkolmeen. Kyllä se päivästä käy eläkeläiselle, kertoo mies, joka ei halua nimeään julkisuuteen.

Mies ei kuulu kirkkoon, mutta haluaa silti tehdä vapaaehtoistyötä kirkon diakoniatyössä.

– Tämä on asiallista toimintaa. Maksan tällä tavalla omaa ”kirkollisveroani”.

Vapaaehtoistyöntekijän mielestä auttamistyö on mukavaa ja se palkitsee. Ennen RuokaNysseä mies teki vapaaehtoista nuorisotyötä urheiluseuroissa. 

– Jokainen saa tässä jotakin. Kaikkien pitäisi tehdä jonkinlaista vapaaehtoistyötä, koska avuntarve vain lisääntyy.  

Kirsi Airikka

Lisätietoa auttamismahdollisuuksista: www.ruokanysse.fi