Kirkkosanomat 20/2013
Jakelupäivä 18.12.2013
JututTampereen nuorisotyön historia tarjoaa ajankuvia14.08.2013
Kuvassa kisaillaan riparin vierailupäivässä Isosaaressa kesällä 1960. Etualalla kontallaan pastori Erkki Malkavaara. Pukkihyppyä tuomarina tarkkailee poikatyöntekijä Antero Meriluoto, hänen takanaan oikealla tyttötyöntekijä Marjatta Puisto. Malkavaaran teos on tuhti tietopaketti ja mielenkiintoinen aikamatka nuorisotyön historiaan Tampereella. Kehityskulun voi lukea kuvauksena koko kirkon nuorisotyön linjoista. Kirja on ensimmäinen suuren yhtymän kasvatustyön kokonaisesitys maassamme. Se on osa tamperelaista kasvatustyön historiaa ja kuvaa erinomaisella tavalla sitä, kuinka Suomessa järjestökeskeisenä nuorisotyönä alkanut kristillinen nuorisotyö vähitellen siirtyi seurakuntien vastuulle ja sai niissä erityisen järjestämisen muodon – Tampereellakin ihan omansa. Millainen urakka oli, Mikko Malkavaara? – Hauska mutta työteliäs. Valtavien asiakirja-aineistojen selaaminen ja niiden lomasta punaisen langan etsiminen oli todellista urakointia. Välillä tein seitsenpäiväistä työviikkoa ja yli 12-tuntista työpäivää pitkiäkin aikoja putkeen. Mikä oli hauskinta? – Itse pidin eniten tutustumisesta varhaiseen nuorisotyöhön 1920- ja 1930-luvuilla. Tunteenomaisinta oli seurata nuorisotyön kehkeytymistä 1950-luvulla, jolloin keskeisiin toimijoihin lukeutuivat oma isäni Erkki Malkavaara, kummisetäni Eero Veneskoski ja monet muut tutut. Mikä oli vaikeinta? – Vaikeinta oli yrittää suoriutua kohtuullisessa ajassa noin valtaisasta tehtävästä ja pitää kokonaisuus koossa ilman ajatuksen puuroutumista. Tampereen seurakuntien kasvatustyö tilasi tutkimus- ja kirjoitustyön työnantajaltani Diakonia-ammattikorkeakoululta, jossa yritin samaan aikaan selviytyä myös monista muista hankkeista. Mitä uutta löysit? – Löysin ensinnä seurakunnallisen nuorisotyön historiallisen kaaren. Vastaavalla tarkkuudella sitä ei ole ennen kuvattu. – Löysin myös eri aikoina ja eri tilanteissa vaihtelevin perustein toteutettua nuorisotyötä. Välillä motivaatio työhön on ollut pietistispohjainen: on haluttu voittaa nuoria Kristukselle pois maailmasta. Toinen motivaatiopohja on ollut nuorten kokoaminen tervehenkiseen ja mielekkääseen yhdessäoloon pois kaduilta. Kolmas ajatus on ollut nuorten tukeminen heidän kasvussaan ja neljäs kirkon rooli yhteistyökumppanina kunnalle, kouluille, urheiluseuroille ja muille yhdistyksille niiden kasvatustoiminnassa. Jokin hauska sattumus? – Kerron mieluummin liikuttavan. Talvisodan aikana seurakuntien tiloja annettiin yleishyödylliseen käyttöön. Isosaaren leirikeskuksen tupa- ja saunarakennus annettiin tamperelaisen lastenkodin evakuoimispaikaksi. Talonmiehiksi ja talon lämmittäjiksi saareen asettuivat varttuneet kerhopojat. Miten nuorisotyö on muuttunut vuosien varrella? – Edellytykset ovat luonnollisesti parantuneet. Työntekijöiden määrä, toimitilat niin kaupungissa kuin leirikeskuksissa ovat parantuneet ja tekniset edellytykset parantuneet. Ympäröivä kulttuuri on muuttunut. – Uusi musiikki käynnisti ison positiivisen murroksen 1960-luvun lopulta alkaen, kun taas vaikkapa internet ja sosiaalinen media ovat tuoneet muutoksia meidän vuosinamme. – Ytimeltään nuorisotyö on pysynyt kuitenkin varsin paljon samana. Isoimpia eroja on syntynyt erilaisista perusteluista siitä, miksi nuoriso- ja kasvatustyötä tehdään. Asta Kettunen - Tamperelaisia hyveitä ovat ripeys, kekseliäisyys ja suvaitsevaisuus. Tamperelaiset ovat reiluja silmiinkatsojia, mutta usein myös lapsekkaan omahyväisiä, jotka vilpittömästi uskovat tekevänsä asiat vähän paremmin kuin muut. – Mikko Malkavaara
|
Uusimmat kommentit