Syrjitty asema ajaa kerjäämään, hanttihommiin ja kaupusteluun

– Pesen hiukset vessassa, kertoo Elisa englannin ja elekielen sekoituksella.

Hän kerjää Kauppahallin nurkalla Tampereen Hämeenkadulla. Ohi harppova mies kaataa kippoon kourallisen kolikoita.

Elisa on tullut Bulgariasta muutama viikko sitten autolla. Hän nukkuu autossa miehensä, sisarensa ja lastensa kanssa.

Rahojen hän kertoo menevän ruokaan ja kahdelle lapselleen. Ruuaksi hän hakee hampurilaisia.

Aion haastatella myös Tampereen kaduilla kerjääviä Romanian romaneja. Sitä varten mukanani on romanialaissyntyinen Daniela Balog.

Löydämme kuitenkin kierroksellamme vain yhden kerjääjän, Elisan. Hänen haastattelemisensa on vaikeaa, koska meillä ei olekaan yhteistä kieltä.

Mihin kerjääjät olivat kadonneet? Ehkä keskustorin nurkkaan kaartaneella poliisiautolla on osuutta asiaan. Ehkä he olivat huomanneet ihmisten suhtautumisen muuttuneen kielteisemmäksi ja vaihtaneet maisemaa. Kerjäläisiä on nähty Pohjois-Suomessa asti.

Keskustelu käy kiivaana

Tampereen seurakuntien diakoniakeskus avasi kesän ajaksi huoltopisteen EU-kansalaisille Mustan Lampaan tiloissa. Tästä seurasi kiivas keskustelu monilla nettiareenoilla.

Joku muistuttaa Suomen olevan rikas maa, jolla on varaa auttaa, toinen taas pelkää avun olevan pois omilta köyhiltä. On varoiteltu sinisilmäisyydestä ja kiitelty kristillisestä lähimmäisyydestä.

On myös ehdotettu, että huoltopiste kartoittaisi syitä tänne tuloon. Eräs Mustan Lampaan asiakas huomautti, ettei heidän mielipidettään kysytty.

Vaatepalvelu ja suihku ovat käytettävissä kahdesti viikossa Mustan Lampaan ollessa suljettuna.

– Meille tulee tällä hetkellä ihan hyvin näitä lahjoitusvaatteita, joten niitä kyllä riittää, Mustan Lampaan työntekijät Salme Asunen ja Mirja Vasara kertovat.

Mahdollisuuksien mukaan jaossa on myös ruokakasseja. Leipää voidaan jakaa, jos sitä on tullut yli oman tarpeen.

– Jaamme kaupoista tulleita viimeisen myyntipäivän tuotteita. Joskus tulee paljon, jonain päivänä muutama jogurtti ja leipää.

Huoltopiste toimii vakituisten työntekijöiden voimin. Heinäkuun ajan toimintaan sitoutuneet vapaaehtoiset ovat poissa vahvuudesta. Kerjääville EU-kansalaisillekin voi viedä lahjoitustavaraa Mustan Lampaan vaatevarastoon.

Diakoniakeskus tekee asiassa yhteistyötä Helsingin diakonissalaitoksen vastaavan toimipisteen kanssa. Sieltä saadaan tarvittaessa muun muassa tulkkausapua.

Diakoniajohtaja Matti Helin kertoo Tampereen seurakuntien käyttävän ensi kesänä 700 euroa huoltopisteen pyörittämiseen. Rahalla ostetaan saippuaa ja maksetaan sähkö- ja vesikustannukset. Palkkakustannukset eivät kasva.

Sinne missä avun tarve on suurin

Seurakuntien on epäilty kerjäläisiä auttamalla tukevan rikollisuutta. Helinin mielestä asia on päinvastoin.

– Tarjoamalla mahdollisuuden peseytyä emme tue rikollisuutta, vaan autamme sen mahdollisia uhreja.

– Itse ongelman ratkaisu ei kuulu yhden kaupungin diakonian tehtäväalueeseen, tuemme näitä yksilöitä selviytymään arjesta. Kykenemme myös yhdessä terveysviranomaisten kanssa näin ehkäisemään joidenkin tartuntatautien leviämistä Tampereella, Helin kertoo.

Hän ymmärtää kriittisetkin mielipiteet, mutta toteaa, että diakoniatyötä ohjaa kirkkojärjestyksen kohta, jossa sanotaan, että apua tulee suunnata sinne, missä sen tarve on suurin.

– Tampereella teemme tätä harkintaa päivittäin ja ohjaamme resursseja sen mukaisesti.

Vuonna 2010 diakoniakeskus avusti Hatanpään sairaalan käytöstä poistettujen sairaalatarvikkeiden kuljetuksessa Romaniaan. Sinne vietiin kahden rekka-autollisen verran sairaalatarvikkeita.

Helsingissä vastaava huoltopiste Hirundo on pullistellut kävijöitä. Kiireisimpinä päivinä siellä on käynyt jopa yli sata asiakasta. Helsingin Diakonissalaitos on rahoittanut suurimman osan toiminnasta.

Romaniasta ja Bulgariasta tulevat romanit ovat suurimmat kävijäryhmät. Heistä vain pieni osa enää kerjää. Suurin osa hankkii elantonsa kaupustelulla, pullojen keruulla ja tilapäistöillä.

Tampereella soi ovikello. Oven takana on puolalainen työmies kauppaamassa taidetta.

Tasan eivät käy tulon lahjat

Daniela Balog muutti Suomeen vanhempiensa tultua tänne töihin. Myöhemmin myös poikaystävä sai töitä rakennuksilta. Nyt pariskunnalla on kaksi lasta, ja Daniela jatkaa äitiyslomansa jälkeen töitä hotelli Ilveksessä.

Hän kertoo, että Romaniassa romaneja kutsutaan tiganeiksi.

– Kaikissa ihmisissä on niitä, jotka tekevät väärin. Mutta kun uutisissa kerrotaan, että jotain huonoa on tapahtunut, ainakin puolessa tapauksista tekijät ovat romaneja.

– Eivät kaikki romanit ole sellaisia. Kun olin lapsi, naapurissa asui tosi hienoja ihmisiä, ja leikimme yhdessä.

Huonojen uutisten kierre voi syventää kuilua valtaväestöön.

– Jos tapahtuu jotain kivaa, uutinen ei myy. Jos olisin televisiossa johtajana, kertoisin vain sen, jos jotain hyvää tapahtuu.

Romanian parinkymmenen miljoonan asukkaasta arviolta kymmenesosa on tiganeja. Heidän koulutustasonsa on heikko.

Daniela Balog on kotoisin itä-Romaniasta. Hän kertoo maan eteläosan romanikylistä, joissa on linnamaisia rakennuksia. Hänen mielestään maan johtajien pitäisi kysellä, mistä niiden omistajien varallisuus on peräisin.

– Luulen, että myös valtio pelkää vähän.

Yksi kirjan HUOMIO! Romaneja tiellä (Like, 2012) kirjoittajista, Anca Loredana Enache perehtyi köyhyyden kierteeseen, joka sai romanit lähtemään kauas toiseen maahan, ”Firlandaan”. Kyösti Roth puhuu kirjassa kerjäämisestä työnä. Tekevätkö kaikki kerjääjät sitä vapaasta tahdostaan, on vaikea kysymys.

– Jotain on tehtävä, mutta en tiedä, mikä olisi oikea menetelmä, Daniela Balog miettii.

Asta Kettunen

Romani-sana tulee romanikielen sanasta rom eli ihminen.

Kerjäläisten huoltopiste kerää kiitosta ja kysymyksiä