Saattohoitokoti onkin elämän talo

Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää?

Pirkanmaan Hoitokodin potilaat sairastavat parantumattomia sairauksia. Noin 5000 sielua on siirtynyt sitten vuoden 1988 tuonilmaisiin, suureen tuntemattomaan, Pohjoismaiden ensimmäisen saattohoitokodin kautta.

Talo ei ole kuitenkaan kolkko kuoleman puutarha, sillä se on täynnä myös iloa ja huumoria, inhimillistä lämpöä ja myötätuntoa.

Hoitokodin johtaja Tiina Surakka tähdentää, että jokaisen ihmisen ainutlaatuinen arvokkuus otetaan huomioon.

– Monet Teiskontietä ohi ajavat ajattelevat, että tämä on kauhea kuoleman talo. Täällä käyneet kokevat kuitenkin usein, että tämä onkin elämän talo. He pelkäsivät hoitokodin keskittyvän vain kuolemaan, mutta elämä on vahvasti läsnä – ja kuolema on luonnollinen osa elämää.

Kuolemanpelko
kohdataan avoimesti

Osa potilaista kokee kuolemanpelkoa, ja myös omaisilla on pelkoja siitä, mitä tuleman pitää. Näistä kokemuksista keskustelemiselle annetaan tilaa. Omaisia autetaan miettimään elämää ilman rakasta ihmistä.

Sana ”kuolema” tulee ehkä ensi kertaa esiin kuolevan ja hänen läheistensä välillä vasta saattohoitokeskustelussa henkilökunnan kanssa. Sitä ennen molemmat osapuolet ovat saattaneet pelätä, ettei toinen kestä asian käsittelyä.

– Me voimme lievittää kuolemanpelkoa puhumalla asiasta avoimesti, niin ettei kuolema tunnu enää vain joltakin käsittämättömältä ja epämääräiseltä.

– Kun kuolemasta on puhuttu asian oikealla nimellä, voidaan keskittyä elämään täysipainoisesti, Tiina Surakka sanoo.

Elämänlaadusta pidetään kiinni mahdollisimman kodinomaisessa ja kunkin yksilölliset tarpeet huomioon ottavassa ilmapiirissä. Potilaat voivat, voimiensa mukaan, tehdä työtä, harrastaa tai toteuttaa luovuuttaan.

Jokainen ihminen
on spirituaalinen

Monelle kuolevalle tulee tarve keskustella hengellisistä kysymyksistä joko papin tai maallikon kanssa.

– Me lähdemme siitä, että jokainen ihminen on spirituaalinen. Toisten hengellisyys kanavoituu uskonnon kautta, toisten minä rakentuu muista aineksista.

Hoitokodin palkkalistoilla on sairaalasielunhoidon koulutuksen saanut pappi Leena Leppälä, joka valmistuu myös psykoterapeutiksi. Pappi käy tervehtimässä kaikkia potilaita. Lähtökohtana on kunkin oman vakaumuksen kunnioittaminen.

Pappi keskustelee kaikkien halukkaiden kanssa. Hän hankkii tarvittaessa apua muiden uskontojen edustajilta, esimerkiksi ortodokseilta ja muslimeilta.

– Myös osa mahtavasta henkilökunnastamme hallitsee hengellisistäkin kysymyksistä keskustelun mennen tullen, hoitokodin johtaja kehaisee.

Kuolevaa ei
jätetä yksin

Tiina Surakka on ylpeä tiimistään, johon kuuluu hoitajien lisäksi lääkäreitä, fysioterapeutti, sosiaalityöntekijä ja vapaaehtoistoiminnan ohjaaja.

Englannissa 1800-luvulla syntynyt hospice-hoitoideologia syntyi kristilliseltä pohjalta. Moderni saattohoito kehittyi 1960-luvulla, jolloin kuolevien hoidosta eivät enää vastanneet nunnat ja kirkon väki, vaan yhteen kasattiin korkein mahdollinen lääketieteen ja sosiaalipuolen osaaminen.

Hospice-ideologiassa painotetaan ihmisen kokonaisvaltaista hoitamista ja kohtaamista.

– Kuolevan ei tarvitse olla yksin, ellei hän sitä itse halua. Tieto elämän loppumisesta voi saada ihmisen tuntemaan itsensä mielettömän yksinäiseksi, mutta kenenkään ei tule kokea ulkopuolisuutta tai hylätyksi tulemista, Surakka korostaa.

Vierailuaika on ympäri vuorokauden ja esimerkiksi puoliso voi yöpyä läheisensä vierellä.

– Potilas määrittelee itselleen tärkeimmät läheiset. Perinteisen perheen sijasta he voivat olla myös ystäviä, harrastuskavereita, naapureita tai lemmikkieläin, jonka kanssa on jaettu elämän hämmästystä.

– Joskus näkee sisaruksia ja lapsia, jotka eivät ole puhuneet potilaan kanssa tai tavanneet häntä vuosikausiin. Jos asiaa ahdistaa kuolevaa, yritämme miettiä yhdessä, voisiko suhteita avata uudelleen.

Kipua ei lievitetä
vain lääkkeillä

Kaikilla potilailla ei ole läheisiä omasta takaa. Hekään eivät joudu kohtaamaan kuoleman majesteettia yksin.

Pirkanmaan Hoitokodissa on 50 työntekijää, sijaiset mukaan lukien. Heidän lisäkseen talossa toimii yli sata vapaaehtoistyöntekijää. Vapaaehtoisten hyödyntäminen on Suomen mittakaavassa ensiluokkaista.

Tiina Surakka kiittää vapaaehtoistoiminnan ohjaajan Johanna Collianderin ”loistavaa organisointikykyä”.

– Kuolevalla on oltava oikeus pohtia elämäänsä yhdessä jonkun toisen ihmisen kanssa. Keskustelu auttaa häntä eheyttämään omaa elämäntarinaansa ja hyväksymään tilanteensa. Myös omaisilla on usein sama tarve keskusteluun.

– Vapaaehtoiset keskustelevat ja ihmettelevät yhdessä elämää potilaiden ja omaisten kanssa. He tulevat ihan tavallisen ihmisen taidoilla ja ajatuksilla varustettuna. Se riittää, sillä potilaatkin ovat tavallisia ihmisiä, jotka kaipaavat juttu- ja ulkoiluseuraa.

Vapaaehtoisia otetaan vastaan läpi vuoden. Jokaiselle uudelle tulokkaalle nimitetään ”kummiksi” kokenut vapaaehtoinen, joka varmistaa, ettei tehtävässä pärjäämistä tarvitse pelätä.

– Kivun hoidossa ovat käytössä kaikki mahdolliset kipulääkkeet, mutta kuolemaan liittyvää kärsimystä ei lievitetä vain lääkkeillä. Kipu ei ole läheskään aina fyysistä laatua, vaan se liittyy elämästä luopumiseen. Ahdistuksen, levottomuuden ja pelon kannalta ensisijaista on se, ihmisen lähellä on toinen ihminen, Surakka kiteyttää.

Janne Villa

Saattohoito teemana Tampereen pikkukirkkopäivillä 

​Pikkukirkkopäivillä keskustellaan saattohoidosta, joka on myös ensi vuoden Yhteisvastuukeräyksen kotimaan kohde. Tapahtuma järjestetään keskiviikkona 6. marraskuuta Tuomiokirkossa.

Saattohoitoa tarkastellaan illan aikana useista eri näkökulmista. Keskustelussa on mukana niin omaisia kuin asiantuntijoitakin. Keskustelijoina ovat Pirkanmaan Hoitokodin johtaja Tiina Surakka, kirjailija-pappi Hilkka Olkinuora, urheilija-monitoimimies Wilson Kirwa ja MTV3:n uutisankkuri Peter Nyman.

Keskustelua isännöi Yhteisvastuun keräysjohtaja Tapio Pajunen. Illan juontaa YLE Radio 1:n pääkuuluttaja Timo Teräsvuori. Musiikista vastaa laulaja-lauluntekijä Ville Leinonen.

Pikkukirkkopäivät on tarkoitettu kaikille: kaupunkilaisille, luottamushenkilöille ja kirkon työntekijöille. Tilaisuus alkaa kello 19 ja päättyy kello 21, ja sinne on vapaa pääsy.

Pikkukirkkopäiviä järjestetään eri puolilla Suomea Kirkkopäivien välillä. Tarkoituksena on pitää yllä keskustelua ja tuoda esille Kirkkopäivien teemoja.

Tampereen pikkukirkkopäiviä seuraa samalla teemalla 19. marraskuuta Lappeenrannassa järjestettävä tapahtuma. Kirkkopäiviä on järjestetty joka toinen vuosi vuodesta 1918 alkaen. Seuraaville Kirkkopäiville kokoonnutaan Kouvolaan vuonna 2015.