Mutteri muuttuu vähitellen kahvipaikaksi vapaaehtoisvoimin

Sirkkelillä talkoilee Erkki Vartinen ja apupoikana on Sami Talvio.
Kuva: Juhani Manninen

 

Vapaaehtoistyötä tehdään Tampereen seurakunnissa monin tavoin. Omatoimista talkootyötä edustavat esimerkiksi Härmälässä tossuja kasteperheille kutova kutova eläkkeellä oleva lastenohjaaja tai Messukylän kirkon luona puurtavat rakentajat.

Organisoidun vapaaehtoistoiminnan pariin puolestaan löytää esimerkiksi Mummon Kammarin, Suurella Sydämellä -toiminnan tai Hervannassa Pelipuiston seurakuntakodissa toimivan Jakamisen Paikka -yhdistyksen kautta.

Monien yhdistysten, vanhain- ja hoitokotien vapaaehtoistyöllä on yhteyksiä seurakuntiin.

– Vapaaehtoistyötä ja toisten ilahduttamista voi seurakunnassa tehdä monella tavalla, painottaa Härmälän nuorisopastori Satu Saarela-Majanen.

Tehdessään oppii,
antaessaan saa

Erkki Vartinen, Juhani Manninen ja Seppo Virtanen kunnostavat Messukylän kirkon entistä huoltorakennusta kirkkokahvittelupaikaksi ja kirkon yleisövessaksi. Aiemmin kylmässä huoltorakennuksessa ovat värjötelleet kesätyöntekijät.

Höyrysulku ja rimoitukset ovat paikoillaan.

– Ei tämä tämän kesän juhliin valmistu, mutta sateella sitä pystyy jo tarvittaessa käyttämään, Vartinen kertoo.

Mutteri-idea on alun perin Sami Toivon, ja työt aloitettiin kirkkoherra Jari Nurmen myötävaikutuksella. Nurmi toteaa tutkimusten osoittavan, että vapaaehtoistoiminta on vilkkaampaa pienessä kuin suuressa seurakunnassa.

– Muun muassa vuoden 2011 Yhteisvastuukeräyksen tuloksessa ja vapaaehtoisessa lähetyskannatuksessa neljä suurinta Tampereen seurakuntaa ylsi keskimäärin vain puoleen jäsentä kohti siitä mitä pienemmät seurakunnat. Myös jumalanpalvelusaktiivisuus oli näissä suurissa vain puolet pienimpien vastaavista.

– Kirkossa on valtavat käyttämättömät mahdollisuudet, mutta ne hukataan muun muassa byrokratiaan.

Nurmi sanoo tutkimusten kertovan myös sen, että kun seurakuntia on jaettu, aktiivisuus on kasvanut, ja kun seurakuntia on suurennettu, se on laskenut.

– Tämä näkyy jopa omasta tutkimuksestani Helsingistä 2000-luvun alusta kirkkaasti, kun keskustaseurakunnat yhdistettiin. Vapaaehtoistyön voidaan sanoa eräin osin jopa romahtaneen. Seurakuntaisilta hävisi motivaatio.

Esimerkiksi Yhteisvastuun kannatus nousi viime vuonna kovalla yrittämisellä huimasti Messukylässä, mutta silti se oli vain murto-osa jäsentä kohti Teiskoon verrattuna. Tänä vuonna kannatus nousi etenkin Tuomiokirkkoseurakunnassa. Maaseutumaisessa Teiskossa puolestaan elää yhä kyläyhteisöjen yhteistoiminnan henki.

Kiireetöntä
yhdessäoloa

Miesjoukon tartuttua kirkon luona toimeen löytyi kiireetöntä, mukavaa yhdessäoloa.

Vapaaehtoista hommaa miehet ovat tulleet tehneeksi pienestä asti – nuorena tosin makkaran ja limupullon kannustamana. Kuorma-auton lavalle pääsy työn päätteeksi oli silloin yhtä juhlaa.

– On palkitsevaa, kun näkee, mitä saa aikaan. Saa myös hyviä ystäviä ja juttutuokioita, Virtanen perustelee.

Kun kädet tykkäävät tehdä, puurtaa joka tapauksessa, kotona tai kirkolla.

– Vähän niin kuin nuo kuorohommatkin: nautin tekemisestä; ei siitä tarvitse saada rahaa.

Manninen huomauttaa, että palkkaa on muunkinlaista kuin rahapalkka. Yksi kannustin on, että tekemällä oppii, ja opittuja taitoja pystyy hyödyntämään muualla.

– Kun innostuu johonkin uuteen ja siihen pääsee sisään, huomaa, että tää on mun juttu, Virtanen hehkuttaa.

Ystäväpiirikin laajenee. Vartinen lisää perusteluihin yhdessä tekemisen.

– Tietyiltä osin jouduttaa Kristuksen päivän tulemista, kun ihmiset kohtaavat sanan äärellä, ja sen takia osallistun kesällä Mummon Kammarinkin toimintaan, sanoo Virtanen.

Myös laulaminen on hänellekin sydämen asia.

Talkoohengen sanotaan kadonneen.

– Moni ihminen elää itsekkäästi, mutta katuu, kun itse tulee siihen kuntoon, että tarvitsee muiden apua, Manninen huomauttaa. 

Mikä on se
miesten juttu?

Miehet laskevat, että työtä on paiskittu tähän mennessä 1200 tuntia. Tekijöitä on listassa kaikkiaan 23.

Hommia on jaettu sen mukaan, mitä kukin pystyy tekemään. Parhaillaan talkoissa on ollut yli puolen tusinaa miestä yhtä aikaa.

– Miesten osallistuminen seurakuntaan tapahtuu tekemisen kautta, Virtanen miettii.

Ystäväapua on tarjottu, ja arkun kannoilla on kerätty varoja Jarmo ja Elise Lehtisen Namibian-lähetystyölle. Vakavina hommaa ei toki tehdä.

Rakentaminen sujuu entiseltä lautamieheltä, ja Erkillä on homma hanskassa. Koska aikataulua ei ole, on töitä tehty parina päivänä viikossa. Tosin parhaana päivänä Vartinen roikkui 11 tuntia katolla – eihän katon vaihtoa voinut jättää kesken.

Jos vasara ei pysy kädessä, mies voi löytää tavan auttaa toimimalla vaikka maahanmuuttajamiehen tukihenkilönä. Tukijan ja tuettavan yhdistää Suurella Sydämellä.

Piipahtajatkin
tervetulleita

Mutterimiehet eivät karsasta väliaikaisesti paikalla piipahtavia.  He tietävät tosiasian, etteivät kaikki nykyään halua tai voi sitoutua vapaaehtoistyöhön pitkäksi aikaa.

Lapio ja vasara putoavat, jos on kipeänä. Muutenkin hommissa voi olla sen verran kuin ehtii ja tykkää.

Ei tarvitse olla rakennustyön ammattimieskään:

– Totta kai voi tulla mukaan! Aina on jotain siistijän töitä, verkon virittämistä ja purun lakaisemista. Pienikin apu on iso apu.

Vartinen kertoo, miten pressun levittämiseen tarvittiin monta käsiparia.

Kirkon kulmalla tekeminen alkoi Pietarin katulapsi-hankkeesta, jolle kerättiin rahaa muun muassa talon maalaamisella, ennen kuin lähdettiin paikan päälle auttamaan.

Kirkkoväärtihomma lähti liikkeelle Messukylän kirkon suntion Jukka Lepikonmäen ideasta. Sakasti saatiin maalatuksi talkoilla.

– Saunaillat ovat Messumiesten ydintoimintaa, ja siitä haarautuu monia talkoohommia, Lepikonmäki selventää.

– Messumiesten tiimi on jo ideoinut kesää ja syksyä, mutta uusia ideoita otetaan vastaan – sen mukaan, mitä tietysti, mihin on voimia.

– Luhtaanrannan miesten piiri on antanut uusia ulottuvuuksia. Keskustelun tarpeen huomaa itsestään, Virtanen lisää.

Lisäksi on työstettävänä ajatus runopiiristä. Se on iloa itselle ja muille.

Asta Kettunen

Erkki Vartinen, Juhani Manninen ja Seppo Virtanen raottavat Mutterin pressua ja kertovat, että kesärakennukseen valmistuu keittiö, tarjoilutiski ja kaksi vessaa.
Kuva: Asta Kettunen

Yhteyksiä vapaaehtoistyöhön:

Jakamisen paikka

Suurella Sydämellä

Mummon Kammari

Tampereen Voimavaraverkosto tekee näkyväksi sosiaali- ja terveydenhuollon alueella toimivien yhteisöjen vapaaehtoistyötä: Tarve ry