Messukylän omin olemus löytyy kirkon kupeesta

Raisa Harju-Autti, Matti Heinivaho ja Taina Petrell Messukylän lumimaisemassa.
Kuva: Tuomas Koskialho

Tampereen kaupungin vanha ydin, Messukylän seurakunta, juhlii muutaman vuoden päästä 380-vuotispäiviään. Sieltä on lähtenyt kasvamaan ja viriämään nykyinen, vireä kaupunki.

Seurakunnallista yhteyttä ja kirkkoa sekä kulttuuria voi puolestaan ajatella kaupungin sydämenä.

Näin ajattelevat myös yhteisen kirkkovaltuuston, Messukylän seurakuntaneuvoston ja kasvatustyön johtokunnan jäsen Raisa Harju-Autti, Messukylän perinneseuran sihteeri, aluekirjastonjohtaja Taina Petrell sekä Messukylän perinneseuran puheenjohtaja, musiikkineuvos Matti Heinivaho.

Pyhälle Mikaelille omistettu Messukylän kivikirkko on Tampereen vanhin rakennus, ja jo sitä ennen paikalla on seissyt puinen kirkko, ehkä kaksikin.

Uudempi kirkkokin on pysynyt keskeisellä paikallaan jo 134 vuotta. Kun uutta rakennettiin, ränsistynyttä vanha kirkkoa suunniteltiin hävitettäväksi ja sen kiviä käytettäväksi uuden pystyttämiseen.

Tapuli sai tuolloin väistyä uuden kirkon hyväksi. Ennen arvonsa ylenemistä vanha kirkko ehti toimia suntion viljavarastona, vaivaisjyväaittana ja punaisten tallina.

– Hevosten hampaanjäljet näkyvät vieläkin alttarikaiteessa, Heinivaho heittää.

Vanhan kirkon korjauksesta vuonna 1907 ansio kuuluu kirkkoherra K.M. Olanderille. Kirkosta elää myös taruja ja perimätietoa. Joku on esimerkiksi kertonut sieltä sodan jälkeen löytyneen pääkallon.

Satain vuotten takaista on kuuluminen muinaiseen Suur-Pirkkalaan. Tampereen alueet erkaantuivat Messukylästä vähitellen 1700-luvulta alkaen, mutta Tampereen kanssa Messukylä palasi yhteen 1947. Seurakuntien liitos tapahtui vuotta myöhemmin. Tuolloin päättyi pitäjän itsenäinen taival.

Emäpitäjän vanha kirkko pysyi kaupunkilaisten kirkkona aina siksi, kunnes Vanha kirkko saatiin rakennetuksi Tampereen kaupunkiin.

Millainen side?

Matti Heinivaho on tyytyväinen asuinpaikkaansa kirkon vieressä. Toiselta puolelta Messukylänkatua löytyy hänen lapsuutensa pihapiiri, Messukylän koulu. Pihassa pidettiin sodan aikana lampaita ja sikoja.

– Sanoin tyttärelleni, ollessani hautajaisissa Messukylän keskisellä hautausmaalla, että haluan hautapaikan sen ikkunan alta, missä huoneessa olen syntynyt. Tähän tyttäreni vastasi: " Hanki vaan, niin me laitamme siihen kiven, jossa lukee: tässä lepää mies, jolla oli pienet ympyrät".

Taina Petrell on asunut Tampereella, lähinnä Messukylässä yli 40 vuotta.

– Puolisollani on tänne useamman sukupolven juuret. Messukyläläisyyden olen sisäistänyt sekä työni kautta että toimiessani alusta asti vuonna 1996 perustetussa perinneseurassa.

Ajatus muuttamisesta toisen seurakunnan alueelle tuntuu vieraalta.

– Minutkin on vihitty uudessa kirkossa. Lapsemme ovat käyneet seurakunnan päiväkerhoa ja olleet aktiivisesti mukana toiminnassa, muun muassa rippikoulun jälkeen isosina. Silloin solmitut ihmissuhteet elävät edelleen.

Näiden palvelujen turvaamista hän pitää tärkeänä.

– Takahuhdin Pappilassa on vilkasta nuorisotoimintaa, mutta tilat kaipaavat tarkempaa huolenpitoa. Messukyläläisille tärkeän, arvokkaan rakennuksen ei saisi antaa rapistua. 

– Yksi iso hölmöys tapahtui, kun Wivi Lönnin suunnittelema Kaukajärven kartano purettiin, Heinivaho muistuttaa.

Toisenlaista tunnesidettä edustaa Rovaniemeltä kotoisin oleva Raisa Harju-Autti, jolle tärkeintä ei ole Messukylän seurakunnan vaan Tampereen seurakuntien jäsenyys. Hän myös arvostaa seurakuntien yhdistymisestä löytyviä hyötyjä.

– Olen muuttanut tänne muualta kolme vuotta sitten. Matilla ja Tainalla on tänne vahvat siteet, enkä halua väheksyä niitä, mutta minusta tärkeintä on saada toimintaa ja palveluja riippumatta siitä, mihin seurakuntaan kuuluu.

– Haluan olla reilusti kristitty. Pääasia on, että saadaan kevennettyä hallintoa ja että kenttätyö saa enemmän resursseja. Toivon riittävästi resursseja erityisesti kasvatustyöhön ja diakoniaan. Rahaa tarvitaan myös toimintakäytänteiden päivittämiseen ja uusien toimintamuotojen kehittämiseen.

Harju-Autti lisää, että rahan lisäksi uudistuksiin tarvitaan myös avointa asennetta ja rohkeutta.

Kissanmaan-Ruotulan alueen rajalla asuva perhe kuuluu Messukylän seurakuntaan, mutta esimerkiksi perhekerhossa se on käyttänyt Kalevan alueen palveluja.

Muualta muuttaneet saattavatkin jo edustaa Messukylän seurakunnan enemmistöä ja samastua enemmän Tampereeseen kuin alueeseen.

Demokratian vaje?

Suhtautumisessa näkyy pelkistettynä jako sen välillä, kannattaako seurakuntapäättäjä tai rivijäsen seurakuntien voimakasta itsenäisyyttä vai yhteen liittymistä. Kysymys on toki myös päätösvallasta, rahoista ja asenteista.

– Yhtäkkiä alettaisiin alusta. Mutta mihin se vanha historia silloin häipyy, Heinivaho pohtii.

Hän tosin myöntää, että mielipiteeseen voi vaikuttaa myös ihmisen ikä.

– Isoin ongelma on kuitenkin demokratian vaje. Suurin osa Messukylän seurakuntalaisista ja valtuutetuista vastusti seurakuntien yhdistämistä, ja selvitysmiehet asettuivat 6+1 mallin kannalle, mutta kirkkohallitus päätti eri lailla.

– Luottamusmiesten määrä yhden seurakunnan mallissa on ongelma, muuten ehkä olisin kannattanut sitä.

Myös Harju-Autin mielestä luottamusjäsenkysymys oli yhden seurakunnan mallin heikko kohta.

Matti Heinivaho on toiminut vuodesta 1983 Messukylän seurakuntaneuvostossa, myöhemmin yhteisessä kirkkoneuvostossa sekä viimeiset vuodet Tampereen seurakuntien yhteisessä kirkkovaltuustossa. Hän huomauttaa, että emeritusarkkipiispa John Vikström oli Turun Sanomien haastattelussa samoilla linjoilla: seurakunta on yhdessäolo-organisaatio, ei hallintoyksikkö.

– Aiemmin kirkon hallinto oli sitä mieltä, että 20 000 jäsentä olisi hyvä seurakunnan koko. Nyt kun Teisko ja Aitolahti liitetään Messukylään, yhteen tulee 56 000 ihmistä. Toki kaikki eivät ole seurakuntien jäseniä, mutta kirkon pitää hoitaa esimerkiksi hautaus niillekin, jotka eivät sitä ole.

– Teiskolaiset ovat näreissään, jos maaseutumaisuus tuhotaan.

Hän harmittelee, miksei kaikkea säätämiseen kulunutta tarmoa ole laitettu sen estämiseen, etteivät ihmiset eroaisi kirkosta. Koko valtakunnan seurakunnallisen mallin valinnassa rovastikuntiin perustuva jako olisi kelvannut parhaiten. Kirkkovaltuutettu Antti Punkari ehdotti taannoin Tampereen kokoista rovastikuntaa, jonka nimeksi kuitenkin otettaisiin Messukylä.

– Kun seurakuntia lakkautetaan, käy samoin kuin kuntauudistuksessa. Se ei onnistu pakottamalla.

Asta Kettunen

Lue koko juttu paperilehdestä tai pdf:sta sivuilta 8–9.

Messukylän seurakunnan historiaa

- Messukylä erosi Pirkkalasta 1636

- Tampereen seurakunta itsenäistyi Messukylän seurakunnasta 1904

- Messukylän kunta liittyi Tampereeseen 1947 ja seurakunta vuotta myöhemmin neljän seurakunnan yhteistalouteen

- Teiskon seurakunta erosi Messukylästä 1860, Aitolahti 1924 ja Hervanta 1980