Näytelmän voimakas lataus yllätti jopa sen tekijät

 

Tytärtä esittävä Idalilja Raipia arvelee, että haluaisi itsekin nähdä esityksen, koska siinä on lapsia. Näyttelijä Anu Raipia on Joulu -39 -tarinan äidin roolissa ja Panu Raipia kertojana.
Kuva: Hannu Jukola
 

Komediateatterin johtajalla, näyttelijä Panu Raipialla oli pitkään kytenyt mielessä ajatus talvisodan kokemusten koostamisesta esitykseksi. Viime vuonna hän toteutti aikeen muun perheen kera Pohjanmaalla, Pirkanmaalla ja Helsingissä esitetyssä Joulu -39 -näytelmässä.

– En ole mistään muusta sellaista palautetta saanut. Vanhat pohjalaiset miehet tulivat itkien halaamaan ja sanoivat, että saivat isänsä tai paappansa takaisin, sanoo Anu Raipia.

– Tämä on todella voimakas näytelmä, mikä yllätti meidät myös tekijöinä.

Draamallisessa musiikkinäytelmässä talvisodan tunnelmia lähestytään sekä teatterin että musiikin ja runojen kautta. Tunnin mittaisessa esityksessä käydään läpi perheen tunnelmia ja odotuksia talvisodan keskellä.

– Keskiössä on perheen kokemus. Arkisen tarinan kautta pyritään ymmärtämään, mitä sota vaikuttaa ihmisten elämään.

Aitoja tekstejä
sodan keskeltä 

Esityksessä luetaan aitoa kirjemateriaalia, joka oli aikanaan kulkenut kodin ja rintaman väliä. Niiden kirjoittaja selvisi sodasta kotiin.

– Halusimme tehdä esityksestä aidon tuntuisen; ei niin, että 60-luvulla syntyneet kirjoittaisivat sodasta, Panu Raipia perustelee.

– Monet ovat lahjoittaneet tekstejä museoihin tai tutkimuksiin. Hain materiaalia pitkään, kunnes eräs ystäväni kertoi kirjeistä.

Kirjeiden perusteella Raipioihin on tehnyt vaikutuksen se, kuinka sotamiehet luottivat itsenäiseen Suomeen kuin kallioon. Yhdessäkään kirjeessä ei ole menetetty uskoa isänmaan selviämiseen.

– Esitys on syntynyt kunnioituksesta menneitä sukupolvia kohtaan, Panu painottaa.

– Eikä siinä ole syyllisiä – vain tilanne, johon pieni ihminen ei ole voinut vaikuttaa, Anu jatkaa.

Teoksessa kuullaan muun muassa laulut Jumala ompi linnamme, Siunaa ja varjele meitä sekä Oi jouluyö.

– Musiikkidraamassa on myös lohdullisuutta ja joulun sanomaa. Talvisodan hengessä ei koskaan luovuttu toivosta ja uskosta.

Esittäjien saamassa palauteviestissä sanotaan, että näin vapaus sai kasvot: ”Sain kurkistaa aikaan, joka on ollut sydämenlyönteinä vanhempieni elämässä.”

15-vuotias katsoja puolestaan oli esityksen nähtyään saanut hyvän numeron historian kokeesta, koska siitä hän pystyi ymmärtämään sota-ajan.

Aihe koskettaa
ihmisiä yhä

Sotakirjeiden kirjoittajan poika kävi katsomassa esityksen, kun sitä esitettiin viime vuonna Pälkäneellä. Myös jokunen sodan läpikäynyt oli paikalla.

– Silloin näin, miten vaikea asia se on ja koskettaa ihmisiä yhä, sanoo Kurikasta kotoisin oleva Anu Raipia.

Hänen isänsä Mauri Niemi on esityksessä laulajana, ja isän roolissa puolestaan näyttelijä-laulaja Aku Sajakorpi.

Panu Raipian Maija-äiti oli talvisodan syttyessä kahdeksanvuotias, joten draama rakentui myös sen ajatuksen pohjalle, että näytelmän tytär olisi hänen oma äitinsä. Sotaa katsotaan lapsenkin silmin:

– Vaikka aikuiset eivät puhu sodasta, lapsi kokee silti pelkoa, ja totta kai suruakin.

Tampereen Komediateatteri säätiö on tuottanut esityksen, jonka tuotto ohjautuu Lasten- ja nuorten Stipendirahastoon.

Viime vuonna esityksiä oli kaikkiaan kuusi, nyt kahdeksan. Tampereen vuoro on sunnuntaina 10. marraskuuta kello 17 Tuomiokirkossa ja maanantaina 2. joulukuuta kello 18.30 Messukylän kirkossa.

– Halusimme esityksen Tampereelle jo viime vuonna, mutta olimme liikkeellä liian myöhään, Panu Raipia kertoo.

Tänäkin jouluna lävitse ajan takaisin kuljen…, hän kokeilee lausumista Tuomiokirkon parvelta.

Koko perhe kehuu kirkon mahtavuutta:

– Tämän paremmaksi ei kirkko tule.

Asta Kettunen