Peurat opettavat ja oppivat perheasioita Tansaniassa

Hyttyset ja perheiden monimuotoisuus. Ja että yliopistolle pitää ajaa maastoautolla.

Tällaisia yllätyksiä kokivat tamperelaiset Raija ja Mikko Peura asettuessaan Tansaniaan, Iringan yliopistokaupunkiin opetus- ja sielunhoitotyöhön.

Rauhalliset eläkepäivät Tampereella vaihtuivat vuodeksi toisenlaiseen ympäristöön, kun Suomen Lähetysseura pyysi jatkamaan perheneuvonnan ja psykologian opetusta Iringan kristillisessä Tumaini-yliopistossa.

– Suurin ero suomalaiseen perheneuvontatyöhön tulee siitä, että perhe voi olla täällä niin monenlainen, sanoo Mikko Peura, pitkäaikainen Tampereen seurakuntien perheneuvoja ja pappi.

Tansaniassa on noin 130 etnistä ryhmää ja heimoa. Länsimainen ydinperhe on tässä ympäristössä melko harvinainen. Usein perheeseen kuuluu isovanhempia, setiä ja serkkuja. Aids on lisännyt yksinhuoltajaperheiden määrää. Monilla heimoilla on yhä moniavioisuutta.

– Täkäläinen neuvo saattaa yhä olla, että jos vaimot eivät tule keskenään toimeen, niille on annettava selkään. Opeta siinä sitten keskustelevampaa sovittelua ja naisten puheoikeutta, Mikko Peura hymähtää. 

Vähitellen Peurat ovat kuitenkin päässeet perille maan monista tavoista ja taustoista. Keskustelu ja opettaminen on avartanut ja antanut paljon.

– Keskeiseksi on noussut toisen ihmisen ja hänen kulttuurinsa kunnioittaminen. Emme voi tuomita kenenkään uskoa tai tapoja, voimme vaan kertoa oman elämämme erilaisuudesta, Raija Peura sanoo.

Hänellä on hyvä tuntuma uskonnon, elämänkatsomuksen ja kasvatuksen kysymyksiin pitkäaikaisena Lielahden yläkoulun opettajana.

Raija ja Mikko iloitsevat siitä, että yliopistolla on yhtä lailla muslimeja kuin kristittyjä. Keskustelu on monipuolista, ja kaikki kivet käännetään avoimesti eri näkökulmia punniten. Eri uskontojen kesken ei ole jännitteitä, vaan jokainen soveltaa hyvän elämän taitoja omaan ympäristöönsä.

Tamperelaiset Harjun seurakunnan ja Tuomasmessun lähetit ovat tiiviisti mukana myös Iringan hiippakunnan hankkeissa, joilla tuetaan orpoja ja vammaisia lapsia sekä kehitetään parisuhde- ja perheneuvontaa. Kokemukset ruohonjuuritason työstä ovat vaikuttavia.

Vierailu monivammaisen Stahimilin vaatimattomassa kodissa vetää sanattomaksi. Lähetysvaroilla hänelle on hankittu pyörätuoli ja fysioterapiaa, ja koko perheelle vaatteita, saippuaa, riisiä ja sokeria. Pienellä rahalla saa täällä paljon.

Orvoksi jäänyt Terecia tulee yliopiston vaatimattomaan neuvottelukeskukseen setänsä kanssa. Terecialla on nyt uusi perhe; setä saa opastusta kasvatukseen ja Terecia koulurepun, hameen ja kirjoja. Ilmeet kirkastuvat.

Edda ja Geofrey Mgoba käyvät myös toimistolla jatkamassa keskustelua, jota on opeteltu kirkon seminaarissa. Avioliittoon on löydetty uusia eväitä avoimella ja tasa-arvoisella keskustelulla arjen asioista. Nyt tätä keskustelun kulttuuria halutaan levittää myös ystäville ja naapureille.

– Perheneuvonnassa lähes kaikki on toisenlaista kuin Suomessa: perheiden arki, perinteiden heijastuminen tavoitteisiin – myös juurettomuus näyttää täällä toisenlaiselta.  

– Suomalainen lähetystyöntekijä on täällä paikallisen kirkon tukena, ja monessa tapauksessa itse saavana osapuolena, Mikko Peura kuvailee.

Erityisesti he kiittelevät työtoveriaan, pastori Upendo Kokoa, joka pitää projektien lankoja käsissään, tuntee perheet ja heidän kotiolonsa, ja tekee vielä käytännön papin työtä paikallisseurakunnassa. 

– Naispappeja Tansaniassa on ollut jo pitkään, se ei ole täällä mitenkään erikoista. Erikoisempaa on ripeys, täsmällisyys ja vastuullisuus, joissa monella afrikkalaisella on vielä paljon opittavaa eurooppalaisittain ajatellen, Raija ja Mikko naurahtavat.

Iringa on hieman Tamperetta pienempi kaupunki Tansanian ylänköalueella. Yli 1500 metrin korkeudessa ilmasto on leppeän suomalainen – paitsi että sateet tulevat alas rankasti.                      

– Kun sataa, niin mikään ei liiku. Tiet menevät liejuksi, ja urat syvenevät. Maastoauto on aivan välttämätön, Mikko kuvailee.

Peurat työskentelevät Iringassa ensi kesään asti, yliopiston lukuvuoden loppuun.

Eläkepäivät jatkuvat entistä tyynemmin mielin, kun sähkö- ja vesikatkot jäävät taakse, hyttysiä on vain kesällä, ja kaduilla on valot ja nimet. Mutta samalla on vielä kasvanut elämänkokemus, vieraiden kulttuurien ymmärrys ja ihmisarvon kunnioitus.

Jari Seppälä

Raija ja Mikko Peuran työtoverina perheneuvonnan kehittämisessä on pastori Upendo Koko.
Kuva: Jari Seppälä