Mitä rasismi-sana tarkoittaa?

Eriarvoisuus kohdistuu henkilöön itseensä, siihen mitä hän edustaa, mihin hän uskoo, miltä näyttää. Totuus kuitenkin on, ettei kukaan meistä synny rasistiksi.

Pelastakaa Lapset ry, Raha-automaattiyhdistys ja Helsinki Filmi järjestivät rasismin vastaisen tapahtuman 24. syyskuuta elokuvateatteri Plevnassa. Ennakkoesityksenä nähtiin Dome Karukosken ohjaama uutuuselokuva Leijonasydän, joka teemoiltaan ja tarinaltaan tuki paneelikeskustelua.

 Panelisteina toimivat Tampereen teknillisen lukion oppilas Rifaa Taha, Tampereen yliopiston tutkija Uyi Osazee, Maahanmuuttajaneuvoston varapuheenjohtaja Mustafa Kara, Kölvi-maahanmuuttajatoiminnan vapaaehtoinen Onni Sarvela, perusopetuksen vastaava koulukuraattori Hanna Gråsten–Salonen sekä Tyttöjen talon monikulttuurisen tyttötyön ohjaaja Annukka Tuovila.
Kuva: Riikka Moilanen

Panelistit keskustelivat arjen rasismista, sen ilmenemismuodoista sekä ehkäisystä varsinkin lasten ja nuorten näkökulmasta.

Paneelin vetäjänä toimi kansanedustaja Jani Toivola.

20 vuotta ensimmäisestä
maahanmuuttajasta

19-vuotias panelisti Rifaa Taha on syntynyt ja kasvanut Suomessa. Hän on silti joutunut kokemaan ennakkoluuloja niin opettajien kuin oppilaiden suunnalta vain siksi, että hänen ihonvärinsä on tummempi ja hän käyttää huivia.

– Meillä on paljon ihmisiä, jotka ovat syntyneet ja kasvaneet Suomessa, ja silti puhutaan koko ajan maahanmuuttajista. Missä vaiheessa meillä herätään siihen, että meillä on jo yksi sukupolvi nuoria aikuisia, jotka eivät ole maahanmuuttajia vaan suomalaisia, pohtii Onni Sarvela. 

Isommissa kaupungeissa asiat sujuvat jo paremmin, mutta pienet kunnat ovat vielä hyvin kaukana oikeanlaisista toimintatavoista. Median valtaa ei tässäkään asiassa voi kiistää. Stereotypioiden viljely on jokapäiväistä eikä esimerkiksi virastojen asiakaspalvelijoilla ole ammattitaitoa kohdata maahanmuuttajia.

Osazeen mukaan rasismi ilmenee kolmella tavalla. Kulttuurisessa rasismissa se, jolla on valta, puhuu. Institutionaalinen rasismi ilmenee julkisen palvelun epäluuloisuutena ja toimintana niillä keinoilla mitä sille on ylhäältä määrätty. Henkilökohtaisessa rasismissa vastakkainasettelussa ovat yksilöt. 

Ratkaisuja
etsimässä
 

Pelastakaa lapset ry:n edustaja Riitta Kauppinen korostaa aikuisten vastuuta varsinkin koulumaailmassa.  

– Aikuiset tarvitsevat taitoa tunnistaa ja ottaa puheeksi esimerkiksi rasistinen kiusaaminen. Kyse on raadollisista tekijöistä, sellaisista asioista, joihin lapsi ei itse voi vaikuttaa, kuten ihonväri.  

– Rasismi ei katoa tai laannu Suomessa omalla painollaan. Julkisen sektorin tulisi edistää sitä, että jokainen, erilainenkin, on osa suomalaista kulttuuria. Kannattaa sijoittaa lapsiin ja nuoriin, summaa Kara.

– Pitäisi lähteä siitä, että ei luoda sitä ilmapiiriä, jossa syrjintä sallitaan. Jos joku tuntuu väärältä, se todennäköisesti on väärin. Vaikutetaan toisiimme vuorotellen, avataan itseämme sen verran, että antaa toisen ihmisen vaikuttaa itseemme. Muuten hoemme toistemme päälle vain omia totuuksiamme, summaa Sarvela paneelikeskustelun ytimen.

Riikka Moilanen

Koko keskustelu