Vatialan krematorio pihaa vaille valmiina

Vatialan uusi krematorio on pihatöitä ja pieniä yksityiskohtia vaille valmis. Helatorstaina 9. toukokuuta kaikki kiinnostuneet pääsevät tutustumaan uudenlaiseen tekniikkaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vatialan krematorio on tyylikäs ulkoa, mutta ei prameile sisäseinillään. Kuva: Asta Kettunen  

Laitteisto on Suomen uudenaikaisin. Laitteiden valmistaja on ruotsalainen yritys Crematec, jota Suomessa edustaa Tekmur.

– Tämä on kolmas vastaava laitteisto, mutta ensimmäinen Suomessa. Ensimmäinen nousi Norjaan, kertoo avainasiakasjohtaja Markus Forsström Tekmurilta. Krematorion suodatinlaitteet keräävät hiukkaset, raskasmetallit ja dioksiinin.

– Laitos on kooltaan sitä luokkaa, ettei sitä olisi voinut pystyttää ilman suodattimia, Forsström huomauttaa. Uusi tekniikka kiinnostaa myös muita.

– Hyvä näitä asioita on yhdessä miettiä, sanoo seurakuntien hautaustoimen päällikkö Jyrki Lehtonen. Krematorio on erillisessä rakennuksessa. Siksi sitä voidaan käyttää keskeytyksettä viitenä päivänä viikossa toisin kuin kappeleiden yhteydessä olevia laitteita.

Vaatimukset kiristyvät

Ympäristöluvat vaativat krematorioilta jatkossa entistä enemmän. Elohopea- ja hiukkaspäästöt on suodatettava uusien määräysten mukaisesti viimeistään vuonna 2015. Monet laitokset ovatkin parhaillaan tekemässä uudistuksia.

– Tiukennukset koskevat niitä laitoksia, joissa tapahtuu yli 500 polttoa vuodessa, eli suurinta osaa Suomen krematorioista, kertoo Suomen hautaustoiminnan keskusliiton (SHK) pääsihteeri Matti Karjalainen.

Kalevankankaan tuhkausuuni on tehty vuonna 1967 ja Lamminpään vastaava 1990-luvun alussa. Niille on ollut pakko hankkia uudet ympäristöluvat. Kalevankankaalla tuhkauksia joudutaan vähentämään, jotta hiilimonoksidi, hiukkas- ja elohopeapäästöt saadaan vaaditulle tasolle vuoteen 2015 mennessä.

Vatialan päästöarvot perustuvat Itämeren suojelemiseksi laadittuihin Helcom-suosituksiin. Euroopan krematorioverkoston toiveena ovat olleet maanosan laajuiset standardit vuoteen 2020 mennessä. Useat maat ovat jo ottaneet ne käyttöön.

Euroopan laajuinen krematoriojulistus korostaa suodatuksen ohella päästöjen ennaltaehkäisyä esimerkiksi arkkumateriaalien ja sisällön materiaalien avulla, jäämien jälkikäsittelyä sekä energian hyötykäyttöä.

– Arkkujen ja uurnien materiaaleista on esitetty tehtäväksi suosituksia, mutta virallisesti niitä ei ole vielä hyväksytty, kertoo Lehtonen. Karjalainen uskoo ympäristökysymysten nousevan alalla esiin entistä enemmän. Hän ennustaakin, että edessä on isoja investointeja. – Aikataulu tietysti riippuu siitäkin, miten pitkiä siirtymäaikoja säädöksiin tulee.

Huomiota laatuun

Suomessa otettiin vuonna 2009 viimeisenä Pohjoismaana käyttöön arkkujen ja tuhkauurnien ekologiset laatusuositukset. Ne laati SHK:n asettama työryhmä, jossa oli edustajat seurakuntien hautausmaahallinnosta, krematorio- ja hautausyrittäjiltä, ympäristöhallinnosta sekä arkkujen ja uurnien valmistajilta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mikko Pynnönen ja Satu Raiskio valmistelevat arkkua ennen sen liukua uuniin. Kuvaaja: Annina Mannila

Tarkoitus on vähentää arkku- ja uurnahautauksista syntyvää ilman ja maaperän päästökuormitusta sekä torjua räjähdys- ja syttymisriskejä. Suomessa kriteerit ovat suosituksia, joiden käyttöönotosta seurakunnat päättävät itsenäisesti. Suosituksissa määritellään muun muassa myrkyttömät ja paloturvalliset raaka-aineet, liimat ja käsittelyaineet, tuotteiden riittävä kuljetuskestävyys, maatuvuus ja mitat.

Muutama yritys on saanut suositusten pohjalta laatusertifikaatin. – Sertifiointi lisääntyy koko ajan, ja tulossa on enemmän laatusuosituksia arkuille ja uurnille, Karjalainen kertoo.

Uuneja on viime vuosina peruskorjattu useita. Esimerkiksi Kuopiossa on uusittu uuni, jossa poltettavaksi ei enää hyväksytä muita kuin suositukset läpäisseitä tuotteita. Ruotsissa arkkumateriaalien määräykset ovat Suomea tiukemmat. Sydämentahdistimet ovat räjähdysvaaran takia iso työturvallisuusriski. Jotkut keskussairaalat poistavat ne poisnukkuneilta automaattisesti, toiset eivät. Karjalainen kertoo läheltä piti -tilanteita sattuneen.

Lisää kapasiteettia

Uusi krematorio tulee tarpeeseen, sillä koko Pirkanmaan tuhkauskapasiteetti on ollut huono.

Aiemmin Tampereelta on kuljetettu osa vainajista Hämeenlinnaan tai Poriin tuhkattavaksi, nyt suunta vaihtuu. Vatialan krematorion kapasiteetti on 1700–1800 vainajaa vuodessa. Sen myötä Tampereella voitaisiin tuhkata enimmillään noin 2500 vainajaa vuodessa.

Tuhkaus voidaan tehdä missä vain Tampereen krematorioista hautauspaikasta riippumatta. Siten esimerkiksi Kalevankankaalle haudattava vainaja voi olla tuhkattu Vatialassa. Mikäli tuhkaukset lisääntyvät, Vatialassa on valmius sijoittaa viereen toinenkin uuni. Sille on jo seinässä luukku valmiina.

Pelkistetyt sisätilat

Rakennuksen ulkonäössä on haettu uudenaikaisuutta. Ulkokuoressa on käytetty muun muassa vapaasti ruostuvaa terästä. Sen sijaan sisäpuolella seinät ja lattia ovat saaneet pelkistetyn, betonisen ilmeen.

– Nämä ovat toimintaa varten suunnitellut tilat, Lehtonen huomauttaa.

Krematorion on suunnitellut Arkkitehtitoimisto Lasse Kosunen, ja pääsuunnittelijana on toiminut arkkitehti Mikko Suominen. Rakentamisesta vastaa kangasalalainen rakennusyhtiö J. Malm.

Rakentamisaikataulu on ollut tiukka, mutta aikataulussa on pysytty. Prosessissa kertyvä lämpö kierrätetään sekä krematoriorakennukseen että viereiseen huoltorakennukseen. Itse uuni toimii maakaasulla.

Suodatinlaitteet vaativat rakennukselta korkeutta. Forsström huomauttaa suodatinlaitteiston maksavan saman verran kuin itse uuni. Työntekijän kannalta uudessa rakennuksessa hyvää myös työergonomia, sillä uuni on yhdessä tasossa. Arkku liukuu uuniin kiskojen avulla, työntämättä. Tilaan tulvii valoa ikkunoista.

Useimmiten seurakunnat huolehtivat tuhkat hautausmaille, ja kuljetuksesta vastaavat hautaustoimistot.  Hautaustoimistot huolehtivat myös naapurikuntien vainajien tuhkista. Toisinaan omaiset kuitenkin kuljettavat tuhkan muualle haudattavaksi, ja heitä varten rakennuksessa on erillinen uurnanluovutushuone.

Rakennuksessa on myös esimerkiksi odotustilaa, laitteistohuone ja henkilöstötiloja. Uusi krematorio maksaa noin kolme miljoonaa euroa, josta laitteiston osuus on 800 000 euroa. Uunin osuus on siitä puolet. Rakentaminen on toteutettu lainavaroin. Naapurikunnat osallistuvat tuhkausmaksuilla perustamiskustannuksiin, joten investointi maksaa itsensä vähitellen takaisin.

Automatiikka hoitaa

Prosessin etenemistä seurataan sekä tietokoneelta että uunin kyljessä sijaitsevalta näyttötaululta. Vaikka laitteissa on myös käsisäätömahdollisuuksia, ne on automatisoitu pitkälle.

Automatiikka ei esimerkiksi päästä vainajaa uuniin, ennen kuin lämpötila on oikea, noin 700-800 celsiusastetta. Automatiikka ottaa mittauksia suodatinlaitteista sekä tekee tilastoja esimerkiksi polttoaineen ja sähkön kulutuksesta sekä savukaasujen koostumuksesta kerran vuorokaudessa.

Talossa tehtiin kymmenen koepolttoa, joissa laitteita hienosäädettiin. Koepoltto sujui uuninvalmistaja Crematecin edustajan Lars Wiersman mukaan hyvin.

– Toimintaa pystytään säätämään myös etäkäyttöyhteydellä, Forsström ja Wiersman kehuvat.

Kaasut lauhdutetaan ja jäähdytetään, sitten elohopea suodatetaan. Metallit jäävät uunin pohjalle, josta ne kaavitaan aluksi tuhkan mukaan.

Kulttuuri muuttuu

Hautauskulttuuri on Lehtosen mukaan muuttumassa. Hautajaisjärjestelyissä on vaihtoehtoja. Arkkuhautaus on vähenemässä, kun taas muistolehtoihin sijoittaminen lisääntyy. Messukylässä on vaihtoehtona myös sirottelupaikka.

Tuhka luovutetaan sijoitettavaksi pysyvästi yhteen paikkaan. Se voidaan esimerkiksi sijoittaa sukuhautaan tai sirotella luonnon helmaan maanomistajan luvalla. Osa ihmisistä ilmaisee eläessään toiveensa tulla haudatuksi tiettyyn paikkaan.

– Hautaamisesta voi puhua, se ei enää ole sellainen tabu kuin ennen, Lehtonen lisää.

Asta Kettunen

Avointen ovien päivä helatorstaina 9. toukokuuta kello 13–15 Vatialan krematoriossa Kangasalla, osoitteessa Kappelinkierto 3. Tuomiorovasti Olli Hallikainen vihkii rakennuksen käyttöön kello 13.