Kirkkosanomat 20/2013
Jakelupäivä 18.12.2013
JututJoutuvatko Taiwanissa hyväksikäyttäneet vielä vastuuseen?10.04.2013 Janne Villan juuri julkaistu kirja Hengellinen väkivalta (Kirjapaja 2013) kertoo lasten hyväksikäytöstä, jonka uhreiksi joutui joukko suomalaisten lähetystyöntekijöiden lapsia Taiwanissa 1960–1990 -luvuilla. Suomen Lähetysseuran asiantuntijaryhmän mukaan hyväksikäyttäjinä oli useita suomalaisia ja heihin kytköksissä olevia ulkomaalaisia. Luuletteko, että asiassa on vielä jotakin selvitettävää, toimittaja Janne Villa? – Asiaa ei selvitetty kunnolla poliisin toimesta, vaikka lukuisia uhreja tuli tietoon jo 1990-luvun puolivälissä. Tutkiessani tapausta esiin nousi suuri joukko uusia uhreja sekä hoitamattomia tragedioita ja traumoja. Paine asian käsittelyyn oli yhä kova. Emerituspiispa Juha Pihkala toimi Suomen Lähetysseuran johtokunnan puheenjohtajana Taiwan-tapauksen aikana. Miksi hyväksikäyttäjät eivät joutuneet vastuuseen teoistaan, Juha Pihkala? – Viranomaiset lopettivat tutkinnan, vaikka asiaa hoitanut poliisi katsoi, että sitä olisi ehdottomasti pitänyt jatkaa. Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehelle osoitettu kantelu ei vienyt asiaa eteenpäin, vaan annetun vastauksen mukaan tutkinnan puutteita koskeneen kantelun perustelut jäivät näyttämättä toteen. – Ketään yksittäistä henkilöä ei siis ole osoitettu syylliseksi, mutta ei myöskään syyttömäksi. Syyllisiä kuitenkin kiistatta on. Se asia on jäänyt oikeudellisesti täysin auki. Kukaan hyväksikäytetyistä ei silloin rohjennut enää vaatia uutta tutkintaa. Koska silloisten lakien mukaan tämäntyyppiset rikokset olivat asianomistajarikoksia, eli tutkinnan käynnistyminen olisi vaatinut uhrien aktiivisuutta, Lähetysseuran johtokunta katsoi, että sen aiemmin tekemä päätös poliisitutkinnan pyytämisestä purkautui. – Sen sijaan Lähetysseura asettui uhrien rinnalle ja ryhtyi tukemaan heidän terapiaansa. Omassa hallinnossa tehtiin myös tarkistuksia ja toimintaohjeita päivitettiin. Millaisen arvosanan annatte Lähetysseuralle sen toiminnasta tapauksessa? Juha Pihkala: – Lähetysseura ei ole ollut syyttäjä eikä tuomioistuin. Olimme kuitenkin puolueettoman asiantuntijaryhmän raportin perusteella ja uhreja kuultuamme vakuuttuneita siitä, että heidän kokemuksensa olivat tosia. Lähetysseuran oli oppilaskodin omistajana kannettava vastuunsa uhrien tukemisessa riippumatta siitä, ketkä olivat syyllisiä. – Toimimme niissä olosuhteissa ja silloisen tiedon varassa ripeästi, aktiivisen avoimesti, läpinäkyvästi, johdonmukaisesti ja riippumattomaan asiantuntemukseen nojaten uhrien hyväksi. Prosessi oli rankka ja kipeä, mutta välttämätön. Arvosanan antajaksi en silloisena puheenjohtajana kuitenkaan ole oikea henkilö. Janne Villa: – Loppuarvosana on hyvä. Lähetysseura toimi monessa asiassa esimerkillisesti sen jälkeen kun ongelman luonne ja laajuus alkoivat selvitä. Se teetti perusteellisen asiantuntijakartoituksen, jossa haastateltiin yli sataa ihmistä, ja maksoi useiden vuosien ajan yli kymmenen uhrin terapiakuluja. Tiedotus oli avointa. Organisaatio teki tarpeellisia henkilövaihdoksia kriisin keskellä. – Eniten minua on kuitenkin puhutellut se joukko Lähetysseuran työntekijöitä, jotka ovat vuosien ajan keskittyneet uhrien tukemiseen – myös työaikansa ulkopuolella. – Arvosanaa alentaa kiitettävästä se, että järjestön sisällä toimi myös yksittäisiä henkilöitä, jotka salailullaan ja valehtelullaan vaikeuttivat tapauksen selvittämistä. Itseään korjaamaan kykenevä kirkollinen organisaatio ei onneksi antanut tämän äänekkään opposition estää kriisin hoitamista. Uskotteko, että hyväksikäyttäjät vielä joutuvat vastuuseen teoistaan? Juha Pihkala: – Jos niin tapahtuisi, sillä olisi erittäin suuri myönteinen merkitys uhreille ja myös koko yhteisölle, jota nämä vakavat väärinkäytökset ovat myrkyttäneet. Sama koskee myös syyllisiä: Vain totuus vapauttaa, vain totuudelle perustuu myös armo. Janne Villa: – Näin sopii toivoa, mutta asia on viranomaisten käsissä. Lähetysseura teki parhaansa tapauksen tutkimiseksi eikä se voi avata uudelleen rikosprosessia. Lasten hyväksikäyttö vanhenee rikoksena liian nopeasti, sillä uhrit kykenevät usein puhumaan vasta keski-ikäisinä. Kirsi Airikka Suomen Lähetysseuran tiedote: www.suomenlahetysseura.fi/ajankohtaista/uutiset.
|
Uusimmat kommentit