Pääsiäisestä saa yhä hämmentyä

Kivi on poissa ovelta. Naiset näkevät tyhjän haudan, mutta eivät ilostuen huudahda: ”oi, nyt Jeesus on noussut kuolleista!” He ihmettelevät ja ovat täysin ymmällä.

Pääsiäisestä on yhä lupa hämmentyä.

Kuva: Israelin matkailuministeriö

Uuteen testamenttiin ei ole kirjoitettu opetuslasten heti ymmärtävän tapahtunutta. Sen sijaan he jäävät hämmennyksen valtaan, vielä ylösnousseen kohdatessaankin ensin pelästyvät (Luuk. 24). Apostolit uskovat vasta, kun Jeesus syö palan paistettua kalaa, ja osoittaa näin olevansa lihaa ja verta.

Helsingin yliopiston raamatuntutkija Outi Lehtipuun mielestä tyhjän haudan kertomus osoittaa, mistä kristillisessä uskossa ja toivossa on pohjimmiltaan kyse.

– Evankeliumit eivät pyri olemaan kuvaus ylösnousemuksesta. Se mitä oikeasti tapahtui ja miten me tapahtumia selitämme, ei ole tärkeintä. Kirkon ja kristittyjen tehtävä ei ole yrittää vastaansanomattomasti todistaa, että näin on historiallisesti tapahtunut. Tutkimuksen keinoin meillä ei ole siihen edes välineitä, hän sanoo.

– Pääsiäinen on vuoden suurin juhla ja ylösnousemus keskeistä, koska tänä päivänäkin se antaa omaan elämäämme mahdollisuuden. Myös meidän hämmennyksemme ja pelkomme voi muuttua uskoksi ja iloksi.

Kirjoitettu on

Raamatussa on kaksi eri pääsiäistä. Ensimmäisen tapahtumaketju ajoittuu yli 3000 vuoden taakse Egyptiin. Sieltä on suora linja toiseen eli Kristuksen ristinkuolemaan. Toisessa Mooseksen kirjassa kuvattuja vaiheita voi ymmärtää Golgatan valossa. Ensimmäinen pääsiäinen avaa toista – ja sama toiseen suuntaan. Jumalallinen logiikka kulkee halki vuosituhanten.

Vanhatestamentillisen juhlan taustalla on israelilaisten vapautuminen faaraon orjuudesta. Kansa valmistautuu vaeltamaan Mooseksen johdolla kohti luvattua maata. Viimeisenä iltana ennen lähtöä Jumala antaa käskyn, että jokaisen perheenpään on teurastettava karitsa ja siveltävä sen verta ovenpieliin. Yöllä Egyptin viimeinen vitsaus, kuolema, kulkee maan halki ja tappaa kaikki esikoiset. Tuholta säästyvät talot, joissa on merkkinä karitsan verta.

Jumalan toinen käsky liittyy lähtöaamuun. Seuraavat seitsemän päivää on syötävä happamatonta leipää. Exodus-kertomuksessa on oikeastaan kolmaskin käsky: Jumalan ihmeellisestä pelastusteosta täytyy kertoa lapsille ja lapsenlapsille, jotta myös tulevat sukupolvet kuulevat, mitä Herra teki.

Israelilaisten useita myöhempiä pääsiäisenviettoja kuvataan tarkasti Vanhassa testamentissa.

– Pääsiäisestä kirjoitetaan monessa kohtaa ja monessa yhteydessä, Raamattu selvästi alleviivaa asiaa. Kyse on kuoleman varjosta vapautumisen, uuden alkamisen juhlasta, sanoo judaistiikan tutkija, teologian tohtori Pekka Lindqvist Åbo Akademista.

Hurjaa juhlintaa

Jeesuksen aikaan pääsiäinen oli suuri pyhiinvaellusjuhla. Mooseksen laki edellytti koko Israelin saapuvan Jerusalemiin uhraamaan. Tapa teurastaa karitsoja jatkui temppelin hävitykseen asti 70 jKr.

– Todennäköisesti kaikki juutalaiset miehet eivät milloinkaan ole yhtä aikaa kokoontuneet kaupunkiin. Sehän olisi mahdottomuus, mutta ihanne kuitenkin, Lindqvist sanoo.

Raamatun tarkoittama pääsiäislammas poikkesi muusta uhraamisesta.

– Normaalisti papit toimittivat uhrikultin suljettujen ovien takana temppelissä, israelilaisten yhteisenä ja yhteisestä kassasta maksettuna uhrina. Pääsiäisenä isä teurasti lampaan, ja koko perhe söi. Kyse oli perheen uhrista, Lindqvist valottaa.

Varhaisjuutalaisessa kirjallisuudessa, Mishnassa ja Talmudissa, on hurjia kuvauksia juhlista, joita maalataan rankasti liioitellen. Ihmisiä oli miljoonia. Ensimmäisellä vuosisadalla vaikuttanut historiankirjoittaja Flavius Josefus suurentelee myös, vaikkei yhtä paljon.

– Nämä kaksi eri tahoa todistavat intensiteetistä, pääsiäinen on ollut jotakin aivan erityistä. Siksi Jeesuskin vaelsi Jerusalemiin. Evankeliumeissa mainitaan pääsiäisjuhlan läheisyys myös tiettyjen Jeesuksen opetusten yhteydessä. Asia oli hyvin merkityksellinen, sanoo Lindqvist.

Valtaosa juutalaisista asui muualla kuin Palestiinan alueella, eikä jokainen maata viljelevä varmasti voinut laittaa arkea hyllylle.

– Me haaveilemme joulusta mummolassa, ja tavalliselle Joosefille kyse saattoi olla samantapaisesta toiveesta. Ehkä rikas kävi juhlilla usein, köyhä kerran elämässään. Mitä pidempi matka, sitä epätodennäköisempää, että aina olisi pystynyt lähtemään, Lehtipuu arvelee.

Käsky saapua Jerusalemiin koski periaatteessa miehiä. Kun Jeesus Raamatun kertomuksen mukaan vietiin 12-vuotiaana temppeliin, sinne mentiin koko suvun voimin, mukana naiset ja lapset. – Tämä voisi olla uskottava kuva ison juhlan luonteesta.

Outi Lehtipuu ajattelee tilannetta käytännönläheisesti:

– Kun pääsiäislammas uhrattiin, vain syömäkelvottomat osat poltettiin. Syömäkelpoisesta lihasta osa annettiin papille, lopusta valmistettiin perheen pääsiäisateria. Joka tapauksessa jo tuolloin juhlaan liittyi ruoka, yhdessä syöminen. Se on nykynäkökulmasta helppo kuvitella. 

Elämä uutena taikinana 

Juutalainen ja kristitty lukevat omien silmälasiensa läpi samaa Vanhan testamentin kertomusta.

– Ennemmin tai myöhemmin kristitty alkaa nähdä ensimmäisessä pääsiäisessä varjokuvan tulevasta pelastuksesta, täydellisestä pääsiäiskaritsasta, pastori Pekka Lindqvist sanoo.

Ensimmäisenä pääsiäisenä Jumala vapautti kansansa Egyptin faaraon orjuudesta, toisena lunasti koko ihmiskunnan synnin orjuudesta. Virheetön uhrikaritsa symboloi viattoman Jeesuksen uhrikuolemaa. Via Dolorosan tapahtumat eivät sattumalta osu pääsiäisaikaan.

– Raamatun kokonaisuudessa se on loogista ja johdonmukaista. Jos kerran Jeesus on pääsiäiskaritsa, totta kai hänen teurastuksensa tapahtuu pääsiäisenä.

Pääsiäislampaan viesti on selvä, mutta mitä tarkoittaa käsky happamattomasta leivästä? Vanha testamentti on lyhytsanainen, Uusi testamentti raottaa verhoa vähän enemmän. Yksi selitys on Jumalan pelastusteon äkillisyys. Edes leipätaikinaa ei ehditty kohottaa, koska oli niin kiire.

Lindqvist esittää toisenkin tulkinnan. Kaikkialla Vanhassa testamentissa kielletään tuomasta mitään hapanta uhrina Jumalan eteen.

– Juutalaiset uskonoppineet ovat järkeilleet, että happamoituminen on lahoamisen tai mädäntymisen esiaste, ja vapaasti jatkuessaan se johtaa lopulta mätänemiseen. Hapan symboloi vanhaa ja epäpuhdasta, siis syntiä. Kun israelilaisten käsketään perata kotinsa ja leirinsä niin, ettei mitään hapanta edes näy, samalla he puhdistautuvat Egyptin turmeluksesta.

Pääsiäiskaritsan ja happamattoman leivän käskyt löytyvät myös Uudesta testamentista: ”Peratkaa pois kaikki vanha hapatus, että teistä tulisi uusi taikina, sillä onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu.” (1. Kor. 5:7)

– Kun juutalainen konkreettisesti syö happamatonta leipää ja muistelee, Paavali kehottaa kristittyä tulemaan omassa elämässään puhtaaksi leiväksi. Kaikki ei jää vain abstraktille tasolle, sillä happamaton leipä elää edelleen kristikunnan ehtoollisessa. Rukiinen hapanleipä ei käy ehtoollisleiväksi, sanoo Lindqvist.

Usko avaa silmät

Jeesus kuoli pitkäperjantaina ristillä rikollisten rinnalla, ja hänen ruumiinsa laskettiin kalliohautaan Golgatan lähellä. Pääsiäisaamuna hauta oli tyhjä. Sosiaalisen median aikakaudella erikoinen uutinen olisi hetkessä kiirinyt ympäri maailman, mutta noihin aikoihin se ei laajalti hätkäyttänyt aikalaisia. Suurin osa kansasta ei ollut edes kuullut Jeesuksesta.

– Jo Apostolien teoissa kerrotaan muistakin karismaattisista uskonnollisista johtajista tai profeettahahmoista, usein kansanvillitsijöiksi kutsutuista. Evankeliumeissa toistuu useasti, ettei jokin Jeesuksen tekemä ihme saanut kaikkia vakuuttuneeksi. Toiset uskoivat, toiset eivät, kuvailee Outi Lehtipuu.

Johanneksen evankeliumissa Jeesuksen ihmeet ovat selkeitä viitteitä hänen jumaluudestaan. – Merkit eivät synnytä uskoa, vaan usko auttaa näkemään ne merkeiksi jumaluudesta ja Jumalan toiminnasta.

Jeesus syntyi, eli ja kuoli juutalaisena. Juutalaisia olivat myös varhaisimmat seuraajat, jotka oivalsivat, että profeettojen ennustus kansan vapauttajasta oli toteutunut Jeesus Nasaretilaisessa. Monet juutalaisryhmät elivät kiihkeässä messiasodotuksessa. He kaipasivat suurta sotapäällikköä, joka ajaisi maan miehittäneet roomalaiset pois. Tai pappia, joka uudistaisi uskonnon avulla ihmisen suhteen Jumalaan. Tai oikeudenmukaista hallitsijaa, kuningasta. Messias tarkoitti joka tapauksessa voittoisaa sankarihahmoa.

Sitten apostolit alkavat julistaa, kuinka Messias kuoli häpeällisen kuoleman ristinpuulla! Monelle juutalaiselle se oli liian radikaalia, kirjaimellisesti uskomatonta. Jeesuksen kuoleman jälkeen hänen seuraajansa etsivät Vanhasta testamentista viitteitä häpäistystä Messiaasta. Ja löytyihän niitä.

– Jesajan kirjan puhe Herran kärsivästä palvelijasta on nykykristityn mielestä selvä ennustus Jeesuksesta. Juutalaiset lukevat toisin, eivätkä pidä sitä ennakkokuvana Messiaasta, vaan tulkitsevat kohdan tarkoittavan kansan kärsimystä.

Luukas kuvaa evankeliumissaan hetkeä, jolloin Jeesus kuolee ristillä: ”Isä anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät”.

– Joistakin Uuden testamentin varhaisista käsikirjoituksista tämä jae puuttuu. Yksi selitys on, että myöhemmät kopioitsijat pitivät sitä asiattomana. Näin kauheata tekoa, Jumalan pojan tappamista, ei voi antaa anteeksi, eikä Jumala antanutkaan vaan hävitti Jerusalemin temppelin, juutalaisuuden keskeisimmän paikan. Tällaisiakin tulkintoja on valitettavan paljon. Varhaiskristillisyydessä on nähtävissä myös juutalaisvastainen juonne, Lehtipuu sanoo.

Juuri minun hyväkseni 

Kautta aikojen juutalaiset ovat viettäneet pääsiäisenä ns. seder-ateriaa, vuoden suurinta perheen juhlaa. Nykyisin pääsiäisaterialla on hyvin yksityiskohtaiset ja vakiintuneet muodot. Sen aikana muistetaan ja muistellaan vanhoja tapahtumia, luetaan liturgisia tekstejä. Pöydässä on viinimaljoja, lautasella tiettyjä ruoka-aineita, joita nautitaan tietyssä järjestyksessä. Ruokailuun liittyy paljon uskonnollista symboliikkaa, mutta silti se on oikea ateria.

Jeesus ja opetuslapsetkin söivät viimeisenä iltana yhdessä. Osana sitä Jeesus asetti ehtoollisen, murtamalla leipää, jakamalla maljan. Kun seurue nousi pöydästä, Matteuksen evankeliumin mukaan ennen Öljymäelle lähtöä veisattiin kiitosvirsi. Edelleen seder-aterialla luetaan tai lauletaan ns. hallel-psalmeja.

Pääsiäisteksteissä toistuu useasti sanamuoto: ”Näin tehdään sen johdosta, mitä Herra minulle teki”. – Pääsiäisenvieton kautta jokaisen juutalaisen lapsen ja aikuisen pitäisi käsittää, että Herran pelastusteko kauan sitten tapahtui minun hyväkseni, Pekka Lindqvist sanoo. – Myös kristityn pääsiäiskaritsa, Kristuksen veri, pelasti silloin kerran synniltä ja kuolemalta. Ehtoollisella emme pelkästään muistele sitä, vaan ymmärrämme, että se tapahtui minun vuokseni.

Juutalainen pääsiäisateria ja kristillinen ehtoollinen ovat rinnakkaisia ilmiöitä, molemmat katsovat tulevaisuuteen ja lopulliseen lunastuksen päivään. Juutalainen juhlii pääsiäistä orjuudesta vapautumisen muistoksi ja odottaa Messiasta. Kristitylle jokainen ehtoolliskäynti on pääsiäinen, ja hän jää odottamaan juhla-ateriaa taivaassa, yhdessä Kristuksen ja kaikkien pelastettujen kanssa.

Kun juutalaisperhe käy pääsiäisaterialle, pöytään katetaan Elialle aterimet ja varataan yksi tyhjä tuoli – jos vaikka profeetta tulisi ilmoittamaan lopullisen pelastuksen saapumisesta. Seder-ateria päättyy toteamukseen ”tänä vuonna täällä, ensi vuonna Jerusalemissa.”

Ensin oli pelastusteko 

Pekka Lindqvist kannustaa tutustumaan apostoliemme ja juutalaisten uskonoppineiden käsityksiin samoista kysymyksistä. Juuri pääsiäisenä ollaan ytimessä.

– Monikulttuurisessa maailmassa sivistyneen ihmisen tulee tuntea, mitä naapuri uskoo ja mikä on hänen sydämessään tärkeä asia.

Lindqvist pitää juutalaisuutta ja kristinuskoa yhtä aikaa varttuneina sisarina.

– Juutalaiset rabbit, jotka kirjoittivat esimerkiksi Talmudin, toimivat samaan aikaan kuin meidän kirkkoisämme kirjoittivat merkittäviä opillisia esityksiään. On avartavaa katsoa, kuinka toinen on lukenut kirjatekstejä. Kaikkia ajatuksia ei tarvitse nielaista, mutta juutalaiset oppineet ovat voineet löytää teksteistä sellaisia syvyyksiä, jotka kristityiltä opettajilta ovat menneet ohi. Rabbit sentään asuivat Jeesuksen kanssa samalla maaperällä ja puhuivat samaa kieltä.

Myös Outi Lehtipuun mielestä kristityn on hyvä tuntea, mikä uskontoja yhdistää ja mikä erottaa. Suomessa on hänen mielestään juutalaisuudesta turhan stereotyyppinen ja vääristynyt käsitys.

– Se mielletään tiukaksi lakiuskonnoksi, jossa ihmisraukka yrittää noudattaa lakia pienintäkin piirtoa myöten, ja ellei hän näin tee, ei pelastu. Juutalaisten suuressa kertomuksessa Jumala kuitenkin ensin vapauttaa Egyptin orjuudesta ja vasta sen jälkeen antaa lain. Laki tai lakien noudattaminen ei ole syy, miksi kansa pelastuu, vaan toisin päin. Kiitollisuudesta Jumalaa kohtaan ihmiset sitoutuvat noudattamaan Hänen tahtoaan, Outi Lehtipuu selittää.

Kristityt ajattelevat samansuuntaisesti. – Jumala on ensiksi armahtanut. Hyvät teot kuuluvat myös uskoon, mutta eivät ole pelastuksen edellytys. Silti mikään kristillinen kirkko ei opeta, että ihan sama miten elät. Kyllä uskoon liittyy aina myös eettisiä periaatteita. Hyvä elämä on toisille ja toisia varten elämistä.

Itselle vieraista asioista on vaivaton luoda karikatyyrisiä kuvia.

– Juutalaisyhteisö on Suomessa pieni. Arjessa emme juuri törmää siihen, että joku oikeasti elää juutalaisen opin mukaan. Sen takia on helppo kuvitella, että juutalaisuus on joku muinaisjäänne Jeesuksen ajalta. Se on kuitenkin elävä maailmanuskonto, jolla on miljoonia seuraajia.

Pirjo Silveri

Meidän on siis aika viettää juhlaa, ei vanhan pahuuden ja kelvottomuuden hapattamina, vaan happamattomina, vilpittömyydessä ja totuudessa.
(1. Kor. 5:8)