Kaste on syvään juurtunut perinne

Lotta Willberg ja Juha Korpinen ovat iloisia siitä, että Oskarin kastaa perheelle entuudestaan tuttu pappi. Pertti Salminen on suvun ”omapappi”, joka on muun muassa vihkinyt parin ja kastanut Ellan.
Kuva: Hannu Jukola 

Nelivuotias Ella odottaa jo kovasti pikkuveljensä Oskarin kastejuhlaa.

– Voisin ehkä laulaa siellä tuiki tuiki tähtönen, Ella pohtii ja silittää samalla pikkuveljen päätä kuin olisi ollut isosisko aina.

Lotta Willbergin ja Juha Korpisen kuopuksen kastejuhlaa vietetään toukokuussa mökillä Näsijärven rannalla kolmenkymmenen sukulaisen kesken. Arjen tiimellyksessä yhteydenpito sukulaisten kanssa on vähäistä, mutta elämän suurissa käännekohdissa on kiva kokoontua yhteen, Lotta kertoo.

Kaste onkin perheelle ennen kaikkea pienen oma ensimmäinen juhla, jossa iloitaan yhdessä uudesta tulokkaasta. Toisaalta kaste on myös tärkeä perinne, jota halutaan vaalia.

– Meidän suvuissa lapset on aina kastettu, emmekä edes pohtineet kastamatta jättämistä, Juha sanoo.

Perinteiden arvostus näkyy myös siinä, että Oskari kastetaan suvun vanhassa kastemekossa, ja kastemaljakin on saatu perintönä. 

– Minusta on myös tärkeää antaa lapselle mahdollisuus päästä ripille ja mennä naimisiin kirkossa. Tuntuu luontevalta kastaa hänet kirkkoon, kun mekin olemme kirkon jäseniä, Juha linjaa.

Odotukset eivät aina kohtaa 

Lotan ja Juhan vastaukset edustavat hyvin syitä, joiden vuoksi lapset Suomessa kastetaan. Perinteen lisäksi kastamispäätökseen vaikuttavat halu liittää lapsi seurakunnan jäseneksi ja halu juhlistaa merkittävää tapahtumaa.

Kirkon kannalta haastava tutkimustulos on, että vähiten vastauksissa painottuvat uskonnolliset syyt.  Sama ristiriita odotusten suhteen on muidenkin kirkollisten toimitusten kohdalla: kirkko korostaa toimitusten hengellisyyttä, vastaajat puolestaan henkilökohtaisia tarpeitaan.

Osittain kyse voi olla tulkinnasta, arvelee pastori Jussi Laine, jonka tehtävänä on muun muassa parantaa vuorovaikutusta vauvaperheen ja seurakunnan välillä.

– Kyse voi olla siitä, että vanhemmat eivät osaa sanoittaa tarpeitaan hengellisellä kielellä. Kirkon tulee vastata tähän muuttamalla kielenkäyttöään ymmärrettäväksi. Sen sijaan, että puhuisimme pelastuksesta, voisimme puhua huolenpidosta ja turvasta, joka jatkuu koko elämän ajan taivaaseen saakka.

Suomalaisista noin 77 prosenttia kastetaan. Kastettujen osuus on laskenut viimeisten kymmenen vuoden aikana.

Osittain luvut selittyvät kirkosta eroamisella. Etenkin suurissa kaupungeissa on kuitenkin yhä enemmän perheitä, jotka jättävät kastamatta lapsensa, vaikka toinen ja jopa molemmat vanhemmat kuuluvat kirkkoon.

Kastamatta jättämistä perustellaan sillä, etteivät vanhemmat halua tehdä valintaa lapsensa puolesta. Laine pitää perustelua ontuvana.

– Lapsen puolesta tehdään päätöksiä koko ajan, tietoisesti tai tiedostamatta. Arvotyhjiötä ei ole olemassa. Lapsi tarvitsee arvoja ja maailmankatsomuksen, jonka pohjalta hän voi muodostaa oman arvomaailmansa.

Laine myöntää, että tilastot pakottavat kirkon tarkastelemaan myös omaa toimintaansa kriittisemmin.

– Me voimme palvella paremmin ja tehdä kastetilaisuuden järjestämisestä entistä helpompaa. Meidän on myös pidettävä yllä vuorovaikutusta vanhempien ja tulevien vanhempien kanssa siten, että he kokevat kirkon ja kasteen merkitykselliseksi ja turvalliseksi ratkaisuksi.

Perinteet osa uskontokasvatusta

Lotalle ja Juhalle uskontokasvatus on ennen kaikkea sitä, että eletään toisia kunnioittaen ja auttaen. Myös juhlapyhät ovat perheelle tärkeitä.

– Jouluna käydään kirkossa laulamassa kauneimpia joululauluja ja viedään kynttilöitä rakkaiden haudoille. Joulutraditiot ovat etenkin minulle todella tärkeitä, enkä soisi mitään muutettavan. Jouluevankeliumikin kuulisin mieluiten vanhan raamatunkäännöksen mukaan, Lotta naurahtaa.

Myös Juha arvostaa kirkon roolia perinteiden vaalijana.

– Kirkko edustaa pysyvyyttä hektisessä maailmassa.

Nykyisin arki on kiireistä, eikä perheellä ole aikaa osallistua seurakunnan toimintaan. Kirkon jäsenyyden merkitys ei silti ole ohentunut.

– Vaikka emme toimintaan osallistukaan, arvostamme sitä, että kirkko tekee hyvää ja auttaa ongelmatilanteissa, Lotta kertoo.

– Tuntuu myös hyvältä tietää, että apua on tarjolla, jos sitä itsekin joskus tarvitsee.

Seurakunnat parantavat yhteydenpitoa perheisiin

Kun tieto vauvan syntymästä on saapunut seurakuntaan, vanhemmat saavat kasteeseen rohkaisevan esitteen.  Kasteen jälkeen lapsi saa Pienen iltahetki -cd-levyn, joka sisältää Sari Kaasisen laulamia tuutulauluja.

Myös kaste- ja kummitodistukset uudistetaan kevään aikana. Jumalanpalveluksia profiloidaan entistä paremmin eri kohderyhmille, kuten lasta odottaville, taaperoille, kummeille ja isovanhemmille. Yhteiskasteperinne otetaan uudelleen käyttöön. 

Eva Wäljas