Uusi piirtäjä arvostaa seurakuntien työtä

Tampereen Kirkkosanomissa aloitti vuoden 2012 alussa uusi pilapiirtäjä Ari Peura, jonka lempiaine piirtäminen oli jo kansakoulussa.

– Ensimmäistä piirrosta en muista, mutta Aku Ankan kuvia piirtelin paljon lapsuudessa.

Kirkkosanomissa hänen kuvissaan seikkailevat seurakuntalaiset ja seurakuntien työntekijät.

– Lähestyn näissä piirroksissa seurakunnan asioita peilaten tähän päivään, siksi sarjakuvan nimi on 2012 jKr. Itse tykkään muun muassa sanaleikeistä. Haluan myös, että kuvat ovat aina hyväntuulisia, hän pohtii.

57-vuotias Peura asuu Vihtijärvellä. Hänen piirroksiaan julkaisee myös Yrittäjä-lehti, jossa sarjakuvana on Arvo Pulju.

Myös Pulju on mustavalkoinen. Tämä onkin ominaista Ari Peuran piirroksille.
– Kun pilapiirroksen sanoma rakentuu kuvasta ja tekstistä, kumpikaan ei nouse toisen yläpuolelle, kun kuva on mustavalkoinen, hän arvioi.

Unelmien työ pitää onnellisena

Kynä on muutenkin viipyillyt Ari Peuran kädessä aina tilaisuuden tullen. Päätyö on mainonnan alalla.
– Teen pääasiassa esitteitä, ilmoituksia, kuvituksia. Toteutan unelmatyötäni onnellisena joka päivä.
–  Harrastuksena olen luonut ja ylläpidän Vihdin Teatterin kotisivuja. Teatteri on vaimoni lempiharrastus – hän on Vihdin Teatterin puheenjohtaja ja näyttelee myös rooleissa. Ja Vihtiläinen lähihistoria oli kirjaksi tehty kooste vihtiläisiin lehtiin tekemistäni pilapiirroksista 1980–1990 -luvuilta.

Lapsena Peura aloitti myös kitaransoiton, ja molemmat harrastukset ovat vielä voimissaan.

Myös molemmat lapset osaavat piirtää ja ovat muutenkin taitavia käsistään. Piirtämisen lisäksi tyttö on kova käsityöläinen ja harrastaa korujen tekemistä, poika on mainio kitaristi.

Työn ja pilakuvien lisäksi Ari Peura piirtelee toisinaan muitakin kuvia. Aikuiset eivät ole niissä aina pääosassa.
– Aikanaan piirsin muun muassa sarjakuvan URMAS, joka julkaistiin Ilta-Sanomien kuukauden sarjakuvana.
– Siinä pöljäili pelkästään lapsia. Ja lapsia tullaan näkemään myös Kirkkosanomissa, Peura lupaa.

Hän arvostaa erityisesti sitä, että seurakunnat pitävät huolta lapsista ja nuorista.
– Kirkko on kuin äiti lapsilleen - läsnä aina tarvittaessa. Kirkko seuraa hyvin trendejä ja muuntautuu joustavasti niiden mukaan.
 

Asta Kettunen