Mitä piispa merkitsee Angolan kirkolle?

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Helena Soininen opettaa ja kehittää diakoniatyötä Angolassa. Hän on virkavapaalla Tampereen tuomiokirkkoseurakunnan diakonin virasta. Soininen on aiemmin toiminut lähetystyössä Kolumbiassa vuosina 1990–96. Kuva: Hannu Jukola

Angolan evankelis-luterilaisen kirkon IELA:n ensimmäinen piispa vihittiin tehtäväänsä elokuussa Ondjivassa, jonne ensimmäiset lähetystyöntekijät saapuivat 1800-luvun loppupuolella.
Uusi piispa Tomás Ndawanapo on aiemmin työskennellyt pappina ja kirkon presidenttinä. Vihkimistilaisuudessa oli mukana Suomen Lähetysseuran Angolan-työntekijä, Helena Soininen, joka on virkavapaalla Tampereen tuomiokirkkoseurakunnan diakonin virasta.

Helena Soininen kertoo Angolan kirkon tilanteesta ja työstään:

Mitä piispan valitseminen merkitsee Angolan kirkolle?

– Angolan kirkko itsenäistyi vuonna 1991, mutta vasta vuonna 2011 se sai ensimmäisen piispan. Presidentti- ja piispakysymyksestä on äänestetty aiemminkin, mutta kukaan ei saanut ¾ äänistä. Marraskuun 2011 kirkolliskokous päätti, että 3/5 riittää.

– Namibian luterilainen kirkko on IELA:n ”äitikirkko”, ja sielläkin on piispa kirkon johdossa. Mallia on otettu muissakin asioissa. Angolan kirkossa piispaa arvostetaan enemmän kuin presidenttiä. Ehkäpä myös yhteistyötahot suhtautuvat suuremmalla arvostuksella.

Millaisia painotuksia vastavalitulla piispalla on työssään?

– Kirkolliskokous päätti myös, että IELA jaetaan kahteen hiippakuntaan. Miten ja milloin jako toteutetaankaan, se työllistää piispaa ja kirkkohallitusta.

– Kirkon talous on tiukka. Piispa kirjoittaa vuosiraportissaan, että ulkoa tuleva tuki ei ole ratkaisu IELAn taloudellisiin kysymyksiin. Meidän tulee katsoa ja tutkia, mitä meillä itsellämme on. Sisäisten tulojen pitää kasvaa.
Piispa kirjoittaa: ”Jumala ei auta meitä, jos teemme töitä vain työn vuoksi. Organisaatio on ensisijaisen tärkeä. Jumala käyttää järjestyksen ihmisiä. Jumala käyttää ihmisiä, jotka työskentelevät yhdessä saman päämäärän saavuttamiseksi.”
”Ottakaamme mallia siitä, miten kirkko työskenteli ensimmäisinä vuosinaan; organisoituneesti, tavoitteellisesti ja kurinalaisesti.”

Millaiselta Angolan kirkon tulevaisuus näyttää?

– Kirkko kasvaa. Seurakuntia on tällä hetkellä noin 58 ja lisäksi tulevat niin sanotut kappeliseurakunnat ja lähetysalueet. Pääsihteeri Mário Velhon mukaan kirkossa on pian 70 000 jäsentä.

– Kaikissa seurakunnissa ei ole pappia, vaan seurakunnan johtajana on diakoni tai maallikko.

– Kirkon jäsenmäärä kasvaa, mutta taloudelliset valmiudet eivät kasva. Seurakunnat eivät pysty esimerkiksi maksamaan työntekijöidensä palkkoja.

Kerro Lähetysseuran nykyisestä työstä Angolassa!

– Lähetysseuralla on 5 + 1 työntekijää Angolassa: Olli ja Tiina Kukkonen ovat Lubangossa. Olli Kukkosen tehtävänä on kehitysyhteistyö-projektien hallinnon tukeminen ja kehittäminen. Tiina Kukkosen vastuualueena on kummityö.

– Shangalalassa meitä on kolme: Maritta Peltokangas työskentelee Raamattu-instituutin opettajana. Tuula Makkonen koordinoi klinikalla kehitysyhteistyörahoilla toteutettavaa toimintaa ja osallistuu rokotustoimintaan.
Riikka Halme-Berneking on raamatunkäännöstyössä ja tekee työtään etätyönä Yhdysvalloista, mutta käy aika ajoin myös paikan päällä.

Mitä tehtäviä sinulla itselläsi on?

– Toimenkuvaani kuuluu opettaa ja kehittää diakoniatyötä. Diakoniatyö on suhteellisen uutta Angolan luterilaisessa kirkossa. Oma diakoniakoulutus alkoi vuonna 2006 ja nyt on menossa järjestyksessään kolmas kolmivuotinen diakoniakurssi.

– Minulla on opetusvastuuta Shangalalan Raamattu-instituutissa. Diakoniakoulutuksessa oleville (viisi aikuista naista) opetan diakoniatyötä ja yhdessä klinikan kanssa huolehdin heidän terveystiedon tunneistaan. Opetan portugalin kielellä ja työparini kääntää kwanyamaksi. Kuluvan lukukauden ajan opetan myös englantia teologianopiskelijoille.

– Kirkon organisaatiokaaviossa on merkittynä Diakoniaosasto ja sille on nimetty koordinaattori. Kyseisen osaston toiminta ei ole ollut kovin aktiivista, sillä määrärahoja ei ole ollut ja koordinaattori on toiminut tehtävässään oman pappisvirkansa ohessa.

 
– Minut nimettiin ”facilitaattoriksi” eli avustajaksi ja neuvonantajaksi. Yhdessä Diakoniaosaston jäsenten ja paikallisseurakuntien diakoniatyöntekijöiden kanssa kartoitamme diakoniatyön tilannetta, tarpeita ja resursseja. Sen jälkeen katsomme kehittämistavoitteita. IELA:n diakoniatyölle on laadittu toiminta- ja taloussuunnitelma vuosiksi 2012 –2015.

– Järjestimme IELA:n historian ensimmäisen diakoniakonferenssin kesä–heinäkuun vaihteessa. Suunnitelmissa on tehdä enemmän seurakuntavierailuja – ja mielellään yhdessä koordinaattorin kanssa. Näen tärkeäksi kuulostella, miten diakoniatyötekijä jaksaa työssään ja elämässään. Seurakunnan ja rovastikunnan diakoniatyön tarpeiden mukaan pyrimme järjestämään kursseja ja seminaareja.

Kirsi Airikka

Tomás Ndawanapo vihittiin

Angolan evankelis-luterilaisen kirkon piispaksi

Angolan evankelis-luterilaisen kirkon ensimmäinen piispa vihittiin tehtäväänsä 5. elokuuta Ondjivassa, Kunenen maakunnan pääkaupungissa, jonne ensimmäiset lähetystyöntekijät saapuivat 1800-luvun loppupuolella.
Lue koko uutinen Suomen Lähetysseuran sivuilta.