Duudsonit vaativat Tekoja kehitysmaiden nuorten hyväksi

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hondurasilaisen Ivis Mezan äiti jätti hänet teininä. Ivis tuli raskaaksi 14-vuotiaana ja joutui  keskeyttämään koulunkäynnin Elämä sai kuitenkin uuden suunnan hänen päästyään mukaan nuorten ympäristökoulutukseen.

Kirkon Ulkomaanavun (KUA) Tekoja-kampanjan tavoitteena on antaa kehitysmaiden nuorille avain ammattiin koulutuksella. Vauhdikkaiden starojen Jarno Laasolan ja Jarppi Leppälän mielestä on korkea aika tehdä tekoja kehitysmaiden nuorten kouluttamiseksi.

Kampanjalla vedotaan Suomen päättäjiin kehitysmaiden nuorten aseman parantamiseksi.  Jarppi, ovatko hurjat temput jo ohi, kun vuorossa on hyväntekeväisyys?

– En sanoosi että temppuja olis mihinkään haudattu, samanlainen pilke silmäkulmassa tehään juttuja ku aikasemminki. Mitä hyväntekeväisyyteen tulee niin siinäkin halutaan olla mukana jutuissa mihin itte uskotaan ja mitkä itte koetaan tärkeiksi.

Mihin ”pään seinään lyömisessä” tarvitaan koulutusta?

– Tärkein koulu tullee tekemisen kautta. Äkkiähän siinä oppii, jos lyö liian lujaa.

Teitä ei huolittu koulukiusaamiskampanjaan imagon takia. Mikä muu hyvän teko voisi sopia?

– Ei päästy mukaan koulukiusaamisen vastaiseen kampanjaan, mutta sitte lährettiin puhumaan aiheesta itteksemme. En näe asiaa niinkään imagokysymyksenä vaan enneminkin niin, että asia on sellanen mikä kiinnostaa ja koskettaa meitä ja minkä takana voiraan seistä 100%:sti.

Miten saataisiin lisää nuoria mukaan kirkon toimintaan?

– Kaikkihan lähtee aina nuoresta ittestänsä, mistä innostuu ja kiinnostuu. Kannattaa vähä kattella mitä kaikkea ympärillä tapahtuu, lähellä ja kaukana, ja jos joku asia koskettaa niin sitte lähtee mukaan. Kannattaa muistaa, että hyvin pienelläkin voi auttaa.

Nuorten osallistuminen turvattava

Maailmassa on nyt noin 1,2 miljardia nuorta. Yhdeksän kymmenestä nuoresta asuu kehitysmaissa, ja vuonna 2035 nuorten määrän uskotaan saavuttavan huippunsa. Koska nuorten määrä tulee kasvamaan, heidän osallistamisensa myönteiseen yhteiskunnalliseen kehitykseen on turvattava koulutuksen, työnteon ja poliittisen vaikuttamisen keinoin. 

Tätä vaativat nyt Duudsonit! He vetoavat jokaiseen onnekkaaseen eli luku- ja kirjoitustaitoiseen suomalaiseen, että suomalaiset allekirjoittaisivat presidentti Sauli Niinistölle osoitetun adressin nuorten aseman esiin nostamiseksi kansainvälisillä foorumeilla.  

KUA kantaa Duudsonien kanssa huolta siitä, että aiemmin nuoret on ollut unohdettu ryhmä kehityspoliittisissa linjauksissa. Ban Ki-Moon on kuitenkin nostanut nuoret ensi kertaa tapetille YK:n viisivuotisohjelmassa, vaikka Suomen uusissa kehityspoliittisissa linjauksissa he eivät edelleenkään näy.

Nyt suurin osa kehitysmaiden nuorista on työttömiä. Erityisesti entisissä konfliktimaissa kokonaisia sukupolvia on vailla koulutusta – entisiä lapsisotilaita, orpoja, katulapsia; Etelä-Amerikassa taas jäsenyys huumekartellissa on usein paras ammatinvalinta.

Tekoja – Anna avain ammattiin -kampanja näkyy kaksi viikkoa mediassa sekä kadulla Helsingissä ja Turussa. Ihmisillä on mahdollisuus saada ilmaisia tatuointeja Duudsonien tyyliin, kun he allekirjoittavat Niinistölle osoitetun vetoomuksen huomioon kohdistamiseksi nuoriin.

Kampanjan suojelijana on presidentti Martti Ahtisaari.

Suuntautuuko apu ulkomaille?

Suuntaako kirkko nykyisin apuaan liikaa ulkomaille, johtaja Kalle Kuusimäki kirkkohallituksen Diakonia ja sielunhoito -yksiköstä?

– Ei suuntaa, koska kansainvälisessä diakoniassa puhutaan hädästä toisenlaisessa mittakaavassa. Esimerkiksi tällä hetkellä Länsi-Afrikan nälkäkriisin keskellä elää yli 15 miljoonaa ihmistä. Pelätään, että jopa miljoona alle viisivuotiasta kuolee aliravitsemukseen. Kirkon tulee näyttää esimerkkiä, kotimaista hätää ei tule myöskään asettaa vastakkaiseksi.

– Kampanja on sinänsä hyvä, koska erityisesti nuoret toimettomat miehet ovat globaali riski. Tulee ajatella maiden kehittymistä, missään ei ole varaa menettää nuorta polvea. Jälleen, tätäkään ei tule nähdä vastakkainasetteluna, esimerkiksi vanhusten kanssa. Kirkko on kiinnittänyt kampanjoissaan huomiota vanhuksiin, lapsiin, naisiin ja niin edelleen.

KUA:n toiminnanjohtaja Antti Pentikäinen pitää kysymystä kotimaahan ja ulkomaille suuntautuvan avun suhteesta tärkeänä:

– Kristillisen lähimmäisenrakkauden hieno lähtökohta on siinä, ettei se näe rajoja ja suuntautuu sinne missä hätä on suurin. Tämä on sellainen arvoperusta, josta kannattaa pitää kiinni.

Pentikäinen muistuttaa kirkon diakoniatyön Suomessa olevan erittäin laajaa. Avustusten lisäksi siihen kuuluvat diakoniatyöntekijöiden tuki, erilaiset vertaistukiryhmät ja vapaaehtoistyö sekä diakonialaistosten panos.

– Kirkko tukee suomalaisia hädänalaisia laajemmin kuin mikään muu ei-valtiollinen taho.

Hän arvioi, että esimerkiksi romanikerjäläisille kerjääminen Suomessa on tuottoisampaa tulonhankintaa kuin kotimaassa. Ilmiötä ei siten saadalahjoittamalla  poistumaan vaan ainoastaan kasvamaan entisestään. Romanikerjäläisten tilanteeseen pitää siksi hakea toisenlaista ratkaisua toiminnalla heidän kotialueillaan.

– Kehitysyhteistyön tavoite on sama. Auttaa ihmisiä siellä missä he ovat, jottei heidän tarvitse lähteä pakoon hakemaan apua muualta.

Kirkon Ulkomaanavun seurakunnilta saama talousarviotuki oli viime vuonna 4,5 miljoonaa euroa. Muu rahoitus kirkon piiristä on saatu kasaan keräystoiminnalla ja muulla vapaaehtoisella kannatuksella.

Asta Kettunen

Lyhytdokumentti Ivisin tarinasta